2K Sportsin NHL-pelisarja piti pitkään hallussaan virtuaalilätkän kiistattoman kuninkaan mainetta, mutta nykyisen sukupolven konsoleilla EA:n pelit ovat ottaneet aimo harppauksia eteenpäin samalla kun 2K-sarja on jäänyt polkemaan paikallaan. NHL 2K9 yrittää uudistaa sarjaa viemällä sen askeleen lähemmäs hauskuutta realismin hinnalla.
Uusi vuosi, vanhat kujeet
NHL 2k9:ssä on vihdoin yritetty tehdä muutoksia pelin vanhoihin kaavoihin, mutta valitettavasti osa uudistuksista toimii jopa huonommin kuin aikaisemmin. Mukana on myös pelillisesti huiman tärkeitä uudistuksia, kuten minipeli, jossa erätauolla pääsee huristelemaan legendaarisella jäänhoitokone-Zambonilla ja interaktiivinen Stanley Cup voittotuuletus. Ominaisuudet ovat kyllä ihan mukavia pikkulisäyksiä autenttisen kiekkotunnelman tavoittamiseksi, mutta kun pelistä löytyisi paljon muutakin korjattavaa, on suorastaan tuskastuttavaa katsoa kuinka kehitysaikaa haaskataan turhanpäiväisiin markkinointikikkoihin.
Kontrollipuolella on menty melkoisesti eteenpäin viime vuoden fiaskosta. Tällä kertaa perusvaihtoehtona on tuttujen näppäimien käyttäminen, mutta mukana on myös hybriditila, jossa oikeaa tattia käytetään mailan ohjaamiseen. Siltikään peli ei yllä lähellekään NHL 09:n uskomattoman hyvin toimivaa Skill Stick ohjausmenetelmää. Mailan liikuttaminen on kankeaa ja laukaiseminen on tönkköä. Samasta syystä myös pelkkää tattia käyttävä Pro Stick Evolution ei toimi.
Graafisesti NHL 2k9 on jäänyt pahasti jälkeen kilpailijoistaan. Pelaajamallit ovat kulmikkaita ja muistuttavat etäisesti jääkiekkoilijoita, mutta animaatiot ovat suorastaan hirveätä katseltavaa. Pelaajat liitävät jään päällä ilman potkuja taklausnappia painettaessa, ja luisteleminen näyttää todella kankealta ja teennäiseltä. Äänipuolella yleisö reagoi pelin tapahtumiin suhteellisen hyvin, joskin välillä tunnelma latistuu yleisön ollessa täysin hiljaa.
Myös presentaation puolella on otettu takapakkia loistavasti televisiotyyliä apinoineesta edellisvuoden pelistä. Edellisvuodesta tuttu hyvin toimiva kamerakulma on sentään tallella, mutta muuten on menty metsään melko pahasti. Uusi selostajakaksikko toistaa samoja juttuja jatkuvasti ja puheista puuttuu täysin dynaamisuus. Uusinnoista ja tilastoista pelikatkojen aikana on luovuttu, ja niiden tilalla on ympäripyöreitä puhuvan asiantuntijan erätaukoraportti ja kiekkojargonia lausuvien valmentajien haastatteluja pelin ratkaisuhetkillä. On mukaan mahtunut sentään yksi hyvä uudistus: ottelun jälkeen voi katsella uusinnat maaleista, isoista taklauksista ja yksittäisten pelaajien parhaita otteita ottelun aikana.
Mukana ovat myös sarjan edellisistä osista tuttu tutut minipelit järven jäällä ja minikaukalossa. Myös pelin Franchise-tila on edelleen toimiva ja viimeistelty kokonaisuus, joka on tällä kertaa kokenut lähinnä kasvojenkohotuksen selkeämmän valikkomekaniikan ansiosta.
Tungosta jäähypenkillä
Perusasetuksilla peli on edelleen melkoista hurlumhei-kiekkoa. Taklaukset ovat suorastaan naurettavan ylitehoisia ja niitä saattaakin tulla pelin aikana toista sataa. Myös tappeluherkkyys on vedetty kaakkon, sillä yhden ottelun aikana sain parhaimmillaan aikaiseksi viisi tappelua pelkästään tarpeeksi taklailemalla. Myös maaleja tulee perusasetuksilla melkoisesti. Maalivahdit ovat lähinnä paikallaan seisovia tunareita, sillä pienikin sivuttaisliike avaa yleensä lähes tyhjän maalin pelaajan eteen. Oikeat asetukset etsimällä pelistä saa toki hiukan nautittavamman ja realistisemman, mutta tällä kertaa valmiita asetuspohjia ei ole tarjolla.
Tekoäly pelaa jälleen todella laiskasti eikä reagoi pelaajan taktiikkaan millään tavalla. Tästä johtuen ottelut tekoälyä vastaan toistavat itseään hiukan liikaa, sillä kaikki joukkueet pelaavat lähes täsmälleen samalla tavalla vaikeustasosta riippumatta. Hyökkäyksissä tekoäly pelaa konemaisen varmasti ja lähinnä syöttelee kiekkoa kunnes maalipaikka aukeaa.
Puolustuspelaaminen on hiukan vaikeutunut, sillä taklaaminen on haastavampaa kuin aikaisemmin ja mailan huitominen sekä syöttölinjojen blokkaaminen ja heittäytyminen on tehty aivan liian hitaaksi. Tästä johtuen hyökkääminen ja kiekonhallinta ovat suuremmassa roolissa etenkin ihmisvastustajia vastaan pelatessa.
Live-puolella pelistä löytyy NHL 09:n tapaan 6vs6 moninpeli, mutta mitään EASHL:n tyylistä nettiliigaa omilla joukkueilla ei valitettavasti ole mukana. Nettipeli toimii teknisesti suhteellisen hyvin, sillä lagia ei ole juurikaan havaittavissa. Peliseuran löytämisessä tosin meinaa olla hankaluuksia, sillä odotetusti suurin osa lätkäfaneista pelaa EA:n peliä. Yksittäisten otteluiden lisäksi Live-puolelta löytyy tuttuun tyyliin toimivat liigat.
NHL 2K9 on kuin suunniteltu amerikkalaiselle lätkäfaneille hiukan överiksi vedetyillä taklaus- ja tappelumäärillään sekä nopeatempoisella, päästä päähän etenevällä toiminnallaan. Tällaisenaan peliä on ihan hauska pelata kaveria vastaan, mutta yksinpelinä tekoälyn yksitoikkoisuus ja hiukan kankeat kontrollit eivät kanna kovinkaan pitkälle. Pelistä jää vahvasti pakollisen vuosipäivityksen maku, etenkin kun varsinaiset uudistukset ovat pääosin epäonnistuneet tuomaan peliä parempaan suuntaan. Hupilätkänä NHL 2K9 toimii kuitenkin edelleen mainiosti, mutta realistisempaa kiekkoa hakevat joutuvat jälleen turvautumaan EA:n versioon lajista.