Kuukausien piinaava odotus viimeinkin päättyi, kun Dead or Alive-peleistä tutun Team Ninja -kehitystiimin odotettu Ninja Gaiden ilmestyi Xbox-konsolille Euroopassa. Yhdysvaltalaiset pääsivät pelaamaan Ryu Hayabusalla jo neljä kuukautta aikaisemmin.
Alkuperäinen Ninja Gaiden: Shadow Warrior ilmestyi 80-luvun loppupuolella 8-bittiselle Nintendolle. Se sai kyseisellä konsolilla myös kaksi odotettua jatko-osaa, Ninja Gaiden II: The Dark Sword of Chaosin sekä Ninja Gaiden III: The Ancient Ship of Doomin. NES:in lisäksi Ninja Gaidenin eri versioita on ilmestynyt vuosien varrella muun muassa Sega Master Systemille, Game Gearille sekä Super Nintendolle. Retro-henkisille pelaajille Team Ninja on sisällyttänyt Xbox-versioon alkuperäiset kolme Ninja Gaiden -osaa bonuksena.
Pelin tarinassa Vigoor-imperiumin ninjat hyökkäävät Ryun kotikylään ja varastavat pahuutta sisältävän, ikivanhan Dark Dragon -miekan. Jos miekan sinetti murtuu, antaa miekka kantajalleen käsittämättömät voimat. Palatessaan harjoitusmatkaltaan tuhottuun kotikyläänsä, Ryu huomaa, että hän on ainoa hengissä oleva klaanilainen, joten Dark Dragon -miekan takaisin saaminen riippuu hänestä.
Oppimisen vaikeutta?
Ninja Gaidenin vaikeustaso tuntui pelin alussa tuskallisen vaikealta. Ennen kuin pääsin kunnolla jyvälle pelin ohjauksesta, jopa ensimmäiset perusninjat saivat aikaan paniikinomaista nappien kanssa sekoilua, kun yritin parhaani mukaan hyökätä, torjua sekä väistellä ninjojen taidokkaita iskuja. Peruslyöntien lisäksi Ryu osaa monia erilaisia komboyhdistelmiä ja matkan varrella opeteltavia Ultimate Technique -liikkeitä. Erilaiset torjunta-, hyppy- sekä pyörähdysliikkeet tulevat todella tarpeeseen, kun pahimmillaan kimppuun hyökkää ryhmittäin vihulaisia. Muutaman pelatun kentän jälkeen opittujen iskuliikesarjojen ja upeasti toteutettujen torjuntaliikkeiden kokonaisuutta ei voi muuta kuin itsetyytyväisenä ihailla.
Ryun sukupolvia vanhan lohikäärmemiekan lisäksi aseina voi käyttää esimerkiksi jousipyssyä, suurta warhammeria, nunchakuja sekä uusia, aina vain parempia miekkoja. Aseiden koot vaikuttavat luonnollisesti iskusarjojen erilaisuuteen ja nopeuteen, esimerkiksi warhammerilla lyödessä liikkeet ovat hitaampia kuin miekalla. Ninjoille tärkeät heittotähdet sekä veitset erilaisine variaatioineen ovat myös mukana. Aseita voi parannella kauppias-seppien luona, joilta voi tietenkin ostaa myös uusia aseita sekä tavaroita. Niin sanottua rahaa saa vihollisia tappamalla. Ryu löytää matkan varrelta myös tehokkaita ninpo-taikoja, jotka kannattaa säästää loppupahiksiin.
Sensuroitua karkkia silmille
Pelin visuaalisuus on taattua Tecmo-laatua ja Xboxin pelitarjonnan parhaimmistoa. Kentät ovat todella kauniita ja yksityiskohtaisia, varjoihin ja valaistukseen on panostettu ammattitaidolla. Taustat eivät missään vaiheessa repeile, eivätkä vastustajat jää jumiin tai häviä seiniin, kuten tämän genren peleissä on totuttu. Soihdut ja muut tuliefektit sekä erittäin todentuntuiset vesielementit ovat erikoismaininnan arvoisia. Myös hahmojen animaatiot ja näyttävyys ovat kaunista katseltavaa. Ryu ja eri asein varustetut Vigoor-ninjat ovat sulavan lihaksikkaita. Örkkimetsästäjä Rachel ja muut neitokaiset ovat Team Ninjan peleistä tuttuja isojen rintavarustuksen omaavia hahmoja. Juonenkuljetuksen kannalta tärkeät välianimaatiot ovat niin ikään todella näyttävän näköisiä.
Monien eri näköisten Ninjojen lisäksi vastustajina on oudon näköisiä zombi-örkkejä ja tulee matkan varrella vastaan suuria tankkeja sekä isokaliberisen konekiväärin omaavia helikoptereitakin. Ninja Gaiden joutui Euroopan markkinoille tullessaan sensuurin kouriin väkivaltaisuutensa takia, joten ninjojen päät eivät enää putoile. Verta kylläkin lentää oikein urakalla ja onneksi shurikenit ovat saaneet jäädä. Suomessa Ninja Gaidenille lätkäistiin K15-leima, muissa Euroopan maissa se on kielletty alle 16-vuotiailta.
Pelin kentät koostuvat erillisistä pienemmistä alueista, joissa voi halutessaan yleensä myös palata alkuun päin. Kuitenkin joillakin alueilla jo piestyt viholliset ilmestyvät uudelleen ja uudelleen, joten jos ei halua taistella samojen vihulaisten kanssa, voi juosta suoraan seuraavalle alueelle, johon ne eivät seuraa. Alueisiin on usein piilotettu pieniä tehtäviä, joita tekemällä saa speliaali-esineitä sekä aseita.
Aluksi käsittämättömän mahdottomilta tuntuvia loppupahiksia tulee vastaan kenttien lopussa. Niihin pitää varautua erittäin pitkällä pinnalla ja opettelemalla taidokkaita hyökkäysyhdistelmiä sekä taktiikoita. Kannattaa myös hommata taskun pohjalle tarpeeksi monta lisäenergiaa antavaa elixir-pulloa ja ninpo-taikoja, koska niille on tarvetta aivan varmasti.
Äänet ja musiikki
Aseiden ja taikojen ääniefektit on toteutettu hyvin. Musiikki on pääasiassa tunnelmaa lisäävää taustahälinää. Puheen voi halutessaan vaihtaa englannin kielestä japaniksi ja tekstityksen saa japanin ja englannin lisäksi myös Euroopan puhutuimmille kielille. Kokeilin pelata Ninja Gaidenia myös japaninkielisellä puheella, ja vaikka en puheesta mitään ymmärtänytkään, niin ainakin ääninäytteleminen on toteutettu erittäin loistavasti.
Dolby Digital 5.1 -äänet on toteutettu ammattitaitoisesti. Vaikka Ninja Gaidenin äänet eivät olekaan mitään fps-peleistä tuttua kovaa efekti-tykitystä, kuuluvat ne sieltä mistä pitääkin.
Xbox Live -turnauksia
Ninja Gaideniin on kehitetty The Master Ninja Tournament -turnaussysteemi, jossa kisataan varta vasten kilpailuun kehitellyillä yksinpeliradoilla. Ennen kuin turnauksiin voi osallistua, pitää peli olla pelattuna vähintään normaalitasolla läpi. Parhaat pelaajat palkitaan ja he pääsevät Ninja Hall of Fame -listalle. Content Download mahdollistaa myös esimerkiksi uusien aseiden sekä spesiaali-esineiden lataamisen, mutta ainakaan vielä ei ole tietoa käyttääkö Tecmo tätä ominaisuutta. Tuntuu oudolta, ettei peliä ole mahdollista pelata kaverin kanssa yhteistyössä Liven kautta.
Mahtava toimintaseikkailu
Etukäteen parjattu hidas kamera ei ole niin ongelmallinen kuin mitä odotin, mutta varsinkin kapeissa käytävissä ja pienissä huoneissa harmittaa kun viholliset pääsevät hiipimään aivan liian lähelle ennen kuin ne huomaa. Sen kanssa kyllä oppii elämään, kunhan vaan muistaa näpäyttää aika ajoin oikeaa liipaisinta, jolloin kameramies siirtyy Ryun taakse. Olisi kutenkin ollut helpompi pelata, jos ei tarvitsisi esimerkiksi vaativien loppupahisten aikana kokoajan näpäytellä liipaisinta. Onneksi kuitenkin Ryu lukittuu aina lähimpään viholliseen, joten nappien rämpyttäminen ei ole aivan turhaa.
Toinen pieni miinus tulee siitä, että oletussäädöissä interact-nappi on sama, jolla tehdään peruslyönnit. Useasti kyseinen ongelma rupesi ärsyttämään, kun interact-toiminto tuli kesken kiihkeimmän taistelun. Onneksi näppäimet voi muokata toimimaan haluamallaan tavalla.
Ninja Gaiden yllätti positiivisesti. Kultaisten kuoriaisten ja spesiaali-esineiden kerääminen lisää entisestään uudelleenpelattavuutta. Pelin vaikeustaso on välillä anteeksiantamattoman epäreilu, tallennuspisteitä on liian harvoin ja kameran eksymiset ärsyttävät. Jos antaa nämä pienet miinukset anteeksi, on Ninja Gaiden ehdottomasti tämän vuoden parhaimpia yksinpelejä.