”Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen…”, näillä ikonisilla sanoilla alkaa Star Trek -sarjan jaksot. Samoilla sanoilla voisi alkaa myös Hello Gamesin No Man’s Sky -peli. Peli, joka sai jopa äänestyksissä arvon ”kaikkein odotetuin peli”, ja olihan se sitä monille. Onko peli sitten lunastanut siihen kohdistuneet odotukset? Ennakkohype oli suurta ja omalta osaltaan varmasti loi paineita pelintekijöille. Pelin julkaisua siirreltiin, mikä nykyaikana tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta julkaisuajankohdan siirtely vain lisäsi pelaajien ahdistusta ja nosti vielä lisää odotuksia pelin suhteen.
Mahdoton yhtälö
Olisiko sittenkin parempi tunnuslause pelille toisesta klassikosta tuttu ”Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi”, nimittäin yksinäisyyden tunne valtaa nopeasti mielen, kun pelin mittasuhteet iskevät tajuntaan. Perinteisen koodaamiseen sijaan, peli rakentaa universumia lainalaisten algoritmien perusteella luoden käytännössä loppumattoman avaruuden vaeltaa planeetalta toiselle. Pelinkehittäjät ovat mainoslauseissaan puhuneet, että ainutlaatuisia vierailukohteita, eli planeettoja, löytyy 18 446 744 073 709 551 616 kappaletta. Miten ovat kyseiseen lukuun päätyneet, tarina ei kerro, mutta se on selvää, ettei yksi ihmisikä riitä kaikissa kohteissa käymiseen, vaikka ei tarvitsisi resursseja kerätä matkustamisen mahdollistamiseksi.
Resurssien hankinta ja faunan tutkinta onkin se jokin No Man’s Sky -pelissä. Jos nauttii vaeltelusta oudoissa ja välillä hyvinkin vaarallisissa maisemissa, niin peli on juuri kuin tehty sellaisille pelaajille. Mikään jumalpeli ei tämäkään peli ole, ja peliin kohdistetut toiveet eivät varmasti ole toteutuneet sillä tasolla, mitä keskusteluissa ennen julkaisua eri toiveiden tynnyreissä oli kirjoitettu. Pelin suurin vihollinen onkin ollut peli itse ja sen ympärillä pyörinyt hype. Kun peli lopulta saatiin pelattavaksi, ei se vastannutkaan sitä mitä osa pelaajista oli mielessään kuvitellut pelin olevan. Pettymystä onkin sitten purettu monilla tavoin, ja laumaeläimenä ihmiset osallistuvat parjauskampanjaan. Lyötyä on helppo lyödä, onneksi kuitenkin on joukko yksilöitä, jotka kykenevät luomaan omat mielipiteensä ja kokeilemaan peliä ilman ennakko-odotuksia. No Man’s Sky ei ole huono peli, se ei vaan ole se peli, mitä suurin joukko pelaajia odotti sen olevan.
Suuri yksinäisyys
Vaikka peli onkin verkkopeli ja siten luokiteltu jopa moninpeliksi, toisen pelaajan kohtaaminen on hyvin epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta, näin vakuutetaan. Vaikeutta toisien kohtaamiseen lisää vielä se, että jos jonkin ihmeen kautta osuu samalle planeetalle toisen pelaajan kanssa, eivät he silti välttämättä näe toisiaan, elleivät sitten saman planeetan lisäksi ole kirjattuja samalle peliserverille. Niin ja mitä sitten, jos toiseen pelaajaan sattuisi törmäämään. Vuorovaikutusmahdollisuudet ovat kovin pienet, tuskinpa mitään muuta merkittävää voi tehdä kuin louhinta-aseella alkaa räiskiä toista. Tai siis ehkä voikin tehdä muuta, mutta kun ei moista kohtaamista ole kokenut, niin mahdotonta tietää varmuudella mitä voi, tai mitä ei voi tehdä.
Jos siis on suurimmalla todennäköisyydellä tuomittu vaeltamaan yksin, niin yksinäisyyttä lieventää sentään satunnaiset kohtaamiset avaruuden asukkien kanssa. Kohtaamiset ovat yleensä hyödyllisiä, joko kaupankäynnin tai lahjojen muodossa. Myös kieltä oppii niin muukalaisilta, kuin planeetoille ripotelluilta oppimiskiviltä, tosin pääsääntöisesti sanan kerrallaan. Dialogi toisten rotujen kanssa aukeaa siis pikkuhiljaa, jopa tuskaisen hitaasti.
Takki täynnä
Pääpaino pelissä on kuitenkin resurssien hankinnalla. Planeetoilta löytyy vaihtelevasti kerättäviä materiaaleja, välillä voi osua hyvinkin niukkaan maailmaan, ja jo seuraava paikka voi täyttää taskut hyvinkin nopeasti. Ja siitä päästäänkin lähes kaikkien keräilyyn perustuvien pelien perusongelmaan, varastopaikkojen riittämättömyyteen. Sama ongelma on edessä myös aloittavalla avaruuskoluajalla, tiettyjä tavaroita tarvitaan selviytymiseen, mutta säilytystilat ovat rajalliset. Varastointisysteemi tuleekin nopeasti tutuksi ja ne elintärkeät materiaalit etenemiseen tunnistaa, vaikka peli ei juurikaan pelaajaa neuvo. Missään.
Varastointia hämää vielä mahdollisuus kasata (stack) tavaroita samaan varastopaikkaan. Kätevä ominaisuus, mikä sekin pitää itse oivaltaa, ellei satu joltain neuvoa saamaan miten kyseinen ominaisuus toimii. Jotta tuo kasaamisominaisuus olisi vielä sekavampi, niin vaeltaessa saattaa törmätä hylättyihin aluksiin, jotka voi ottaa vaihdokkina itselleen, tai sitten tyhjentää materiaaleista. Välillä noista aluksista saattaa saada omaan varastoon paikan, minne mahtuukin yllättäen huomattavasti enemmän tavaraa kuin alkuperäiseen paikkaan. Jopa niin, että kun paikkaan mahtui aikaisemmin yksi, uuteen paikkaan saattaa nyt mahtua sata samaa artikkelia. Ei siis mikään ihme, että jos tuollaisen varastopaikan sattuu löytämään, niin siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Pienikin alus saa yllättävästi lisää kapasiteettia jos tuuri käy. Niin ja mainittakoon, että varastoa myydessä pitää olla tarkkana ettei myy kaikkia isosta varastopaikasta, sillä jos varastopaikan tyhjentää niin, yllätys yllätys, ei sitten siihen paikkaan enää mahdukaan kuin se normi määrä tavaraa. Hyvin ärsyttävä ominaisuus.
Tuurin lisäksi varastointitilaa voi lisätä joko löytämällä hylättyjä tilavampia aluksia, tai ostamalla laajemman aluksen vastaantulevalta muukalaiselta, jolla sellainen on kaupan. Alusten lisäksi myös suojahaalareissa on varastopaikkoja, jotka vaelluksella täyttyvät ensin. Haalarien paikat ovat yleensä kapasiteetiltaan pienempiä kuin aluksen, mutta onneksi pelissä voi helposti koska tahansa siirtää taskun sisältöä alukseen, edellyttäen tietysti, että aluksessa on vielä tilaa, toisinpäin siirto ei sitten aina niin vaan onnistu. Myös louhinta-aseessa on paikkoja, mutta ne on varattu aseen ominaisuuksille tai niiden parannuksille. Muukalaisilta ja rakennuksista löytyy erilaisia parannuksia tai piirustuksia, joiden avulla voi rakentaa materiaaleista varusteisiin ja alukseen tarpeellisia ominaisuuksia. Nämä rakentelut ja tiettyjen materiaalien keräykset tulevat tutuksi heti pelin alkuplaneetalta, sillä sieltä ei ole poispääsyä ilman aluksen kunnostusta.
Krediittejä saa, kun myy tavaraa, lisätienestejä ansaitsee kun nimeää löytämänsä planeetat ja julkaisee ne tietokantaan. Myös jos löytää uuden kasvin tai eläimen, niin niidenkin julkaisusta saa muutaman krediitin. Todellinen tienaus tulee kuitenkin materiaaleistan ja jos mielii niitä suurimpia aluksia ja haalareita, niin saa muutaman tovin keräillä.
Liiallisten odotusten summa
Pelissä siis kerätään materiaaleja, tehdään kanssakäymistä avaruuden muukalaisten kanssa, löydetään uusia paikkoja, kasveja ja eläimiä, haetaan aarteita, parannuksia ja piirustuksia, matkustetaan planeettojen ja tähtisysteemien välissä ja välillä pysähdytään avaruusasemillakin lopullisena päämääränä matkustaa universumin keskustaan. Eikö kuulosta siltä, että paljon on tehtävää ja niinhän onkin. Valitettavasti tekeminen maisemien ja faunan muuttumisesta huolimatta alkaa vain toistaa itseään liiankin nopeasti. Peli sopii niille, jotka pitävät rauhallisesta etenemisestä, paikkojen läpikäynnistä ja keräämisestä. Muille peli tuo alkuun elämyksiä, jotka muuttuvat pelituntien kuluessa turhautumiseksi.