Observer

Blooper Team säikytteli pelaajia edellisen kerran viime vuonna, kun Layers Of Fearissa astuttiin mielenterveysongelmaisen maalarin haalareihin, tämän yrittäessä viimeistellä omaa ”magnum opustaan”. Peli oli viihdyttävä, mutta sen putkimaisuus ja äkkinäiset säikyttelyt alkoivat pidemmän päälle puuduttamaan. Puolalaisyhtiö kuitenkin oppi pelistä paljon ja löysi nähtävästi uuden suunnan, johon keskittyä jatkossa enemmän. Se uusi suunta on ilmeisesti kävelykauhu, sillä Observer, tai siis >OBSERVER_, tarjoilee hieman samanlaista kokemusta, erilaisella teemalla tosin. Mutta onko myös Observer pelkkää kapeilla kujilla kävelyä ja kulman takaa hyppäävää säikkyefektiä? Ehei, se on jotain aivan muuta. Kaapelit kiinni ja fenytoiinipillerit suuhun, sillä tästä efektitykityksestä ei ilman epilepsiaoireita selviä.

Havaintoja tulevasta

Observer sijoittuu vuoden 2084 Krakovaan, jossa ihmiset ovat liittäneet itseensä erilaisia koneellisia lisäosia ja mekaanisia parannuksia, mutta sen myötä tullut ”digitaalinen rutto” on aiheuttanut suuren sodan, tappanut tuhansia ja syössyt maan kaaokseen. Ihmiset eivät poistu kotoaan, huumeidenkäyttö on arkipäivää ja megakorporaatio Chiron on rajannut kansan erilaisiin luokkiin ja alueisiin. Poliisivoimiin on perustettu Observer (Tarkkailu) -yksikkö, jonka jäsenillä on käytössään ”Unisieppariksi” nimetty laite. Unisiepparin avulla tarkkailijat voivat kytkeä itsensä ihmisten aivoihin, ja tutkia näin henkilöiden muistoja, pelkoja ja ajatuksia, sekä ratkaista niiden avulla jopa tulevia rikoksia. Kuten arvata saattaa, nämä tarkkailijat ovat hyvin paheksuttua väkeä. Myös pelaaja, eli Daniel Lazarski, kuuluu kyseiseen Tarkkailu-yksikköön.

Danielin tarina alkaa, kun hän saa puhelun pojaltaan, johon ei ole ollut yhteydessä vuosiin. Poika kuulostaa sekavalta, eikä Daniel ymmärrä mistä tämä puhuu. Kun puhelu yhtäkkiä katkeaa, ryntää isä poikansa asunnolle tapaamaan tätä. Asunnosta löytyy kuitenkin päätön ruumis, eikä Daniel tiedä onko kyseessä hänen poikansa, vaiko kenties joku muu. Hetken päästä koko kerrostalo menee ohjelmistovirheen takia lukkoon, eikä Danielille jää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä selvittämään poikansa kohtaloa kuulustelemalla talon asukkaita ja etsimällä erilaisia johtolankoja biomekaanisen näkönsä ja unisiepparinsa avulla. Kun yläkerran asunnosta löytyy uusi ruumis täynnä syviä ja ilkeän näköisiä viiltojälkiä, tajuaa herra Lazarski olevansa mahdollisesti jonkin isomman murhatapauksen jäljillä. Kaiken lisäksi veriteko näyttää olevan toteutettu vasta hetki sitten, joten murhaajan on pakko piileskellä itsekin lukitussa talossa.

Matka ajan ja universumin ympäri

Kuten Layers Of Fear, myös Observer sijoittuu käytännössä yhden talon sisään. Observerissa on kuitenkin muutakin tekemistä, kuin käytäviä pitkin kävelyä ja ovien availua. Lähes jokaisessa asunnossa on joku, jonka kanssa voi jutella ja kaikkialla on erilaisia esineitä, joita voi tutkia ja skannata. Esineiden tutkimisesta ei tosin ole juurikaan hyötyä, sillä vain harvat esineet vievät murhamysteeritutkimusta eteenpäin. Mekaanisten silmiensä avulla Daniel onneksi pystyy näkemään maastosta ne tärkeimmät asiat, joihin kiinnittää huomiota. Koko talo on nimittäin niin saastaisessa kunnossa ja täynnä vilkkuvia neonvaloja sekä roikkuvia kaapeleita, että pelaajan näkö keskittyy ensimmäisenä aivan muualle, kuin kirjahyllyllä lojuviin valokuviin. Ymmärtäähän sotkun, kun ainoa käytävillä kulkeva ”ihminen” on talon vahtimestari Janus, joka vaikuttaa vähintäänkin kummalliselta, eikä pelkästään ulkonäkönsä puolesta.

Kun esineskannailun ja pikkupulmien ratkomisen jälkeen murhamysteeri ei tunnu selviävän, ottaa Daniel käyttöön viimeisen oljenkorren, eli unisiepparin. Johdolla vain oma keho kiinni uhrin aivoihin ja matkalle! Tässä vaiheessa Observer painaa kaasun pohjaan ja näyttää sen, minkä Blooper Team parhaiten osaa, visuaalisuuden. Kun uhrien pahimmat pelot, synkimmät muistot ja pimeimmätkin ajatukset paljastetaan pelaajalle, alkaa sellainen valoshow, että sitä on hankala selittää sanoin ja kuvakaappauksetkin kertovat vain osan. Kuva rakeilee ja vääristyy, valot vilkkuvat, seinät loittonevat ja lähenevät, lattia muuttuu katoksi ja esineet kieppuvat villisti pään ympärillä. Varjokuviksi muuttuneet ihmiset välähtelevät silmäkulmissa ja jopa hahmon omat kädet näyttävät välillä sulavan ja muuttavan muotoaan. Kun taustamusiikin tempokin vaihtelee tai kuuluu välillä jopa takaperin, ollaan varmasti hyvin lähellä samaa fiilistä, mitä LSD tarjoaa.

Varsinkin ensimmäisen tripin alkaessa tuijotin vain silmät suurena ruutua ja yritin pysyä jotenkin matkassa mukana. Samanlaisia reissuja tulee pelin aikana useastikin ja se on selkeästi pelin valttikortti. Ainoa miinus näissä huuruissa seikkailuissa on, että niiden pelaaminen on vain kävelyä pitkin sekavalta tuntuvaa käytävää, kunnes tulee se viimeinen väliaikapiste tai ovi ja hahmo palaa takaisin lähtöasemalle. Pelaaminen kohtauksissa jää hyvin vähäiselle ja kyseessä voisi olla paremminkin jonkinlainen VR-esittely, mikä kieltämättä olisi varmasti hauska kokemus. Jotta peli tuntuisi peliltä, tai jostain muusta ihmeellisestä syystä, pariin aivomatkaan on ängetty typerältä ja irralliselta tuntuva äkkikuolemakohtaus, joka vesittää muuten viihdyttävää osuutta hyvin pahasti. Layers Of Fearissa homma toimi järkevämmin, kun hahmo ei voinut kuolla, eikä peli päättyä. Samaa olisi toivonut myös Observeriin.

Pätkivät muistot

Muistotrippien aikana tarjoiltu äärivisuaalisuus vaatii toki paljon sekä pelilaitteelta, että pelin optimoinniltakin, eikä Blooper Team ole tässä ihan täysin onnistunut. Sama vika vaivasi jo yhtiön edellistä peliä, sillä tismalleen samat viat ovat mukana myös Observerissa. Ruudunpäivitys takkuaa välillä pahasti, animaatiot toistavat itseään ja tekstuurit rakeilevat myös silloin, kuin ei pitäisi. Pulutkin lentävät välillä paikallaan tai kiertävät pientä kehää, jopa sisätiloissa. Ehkä asioita voisi perustella myös efektitrippien jälkipyykkinä, mutta kyseisellä selityksellä vain kierrettäisiin ja välteltäisiin ongelmaa. Jos PS4 Prollakin pelatessa ruudunpäivitys teki pelistä välillä surkean diashown, en usko sen olevan yhtään nautinnollisempaa pelattuna normaalilla PlayStation 4:llä.

Pelin äänimaailma sen sijaan on erittäin hyvää ja varsinkin taustamusiikki luo pelimaailmaan mahtavan cyberpunk-tunnelman. Kun talon asukkaiden kanssa pääsee juttelemaan, jokaisen keskustelun kuuntelee mielellään ja tarkasti, sillä jokainen asukas on oma yksilönsä ja enemmän tai vähemmän päästään sekaisin. Ainoa miinus ääninäyttelyn suhteen on päähenkilö itse. Daniel Lazarskin ääninäyttelijä on nimittäin Blade Runnerista tuttu Rutger Hauer ja hänet on varmasti haluttu mukaan peliin pelkästään kyseisen elokuvaroolin pohjalta, onhan hän kuitenkin ollut elokuvan pääpahis ja tehnyt roolissaan äärimmäisen hyvää työtä. Ääninäyttely sen sijaan ei tunnu herralta luonnistuvan, sillä miehen suorituksesta huomaa kyllä heti, että nyt ollaan ensimmäistä kertaa videopelin tekemisessä mukana, eikä kokemusta ääninäyttelystäkään ole. Lazarskin sanomisissa kun ei ole oikeastaan koskaan mitään tunnetta mukana, vaan hän puhuu aivan kuin lukisi tekstiä vain paperista, mitä Hauer nähtävästi on ”Behind the scenes”-materiaalin mukaan tehnytkin. Miehessä olisi potentiaalia suurempaankin, mutta nyt homma lässähtää pahasti kokemuksen puutteeseen ja lopputulos kuulostaa vielä häiritsevämmältä, kuin miltä muu peli näyttää.

Observer on hyvä kymmentuntinen jännäriseikkailu niille, jotka hakevat uutta ja erilaista kokemusta. Se on erittäin viihdyttävä ja visuaalinen kokemus, mutta ei kovinkaan kummoinen pelinä, siksi sen pisteytyskin on hieman hankalaa. Mikäli odotat lokakuussa saapuvaa Blade Runner 2049 -elokuvaa, on Observer hyvä tapa ottaa hieman vauhtia värikkäästä scifimaailmasta. Muista kuitenkin pelin terveysvaroitukset: ”Ota heti yhteyttä lääkäriin, jos pelatessasi tunnet seuraavia oireita: näkökyvyn muuttumista, lihasten nykimistä tai muita pakkoliikkeitä, epätietoisuutta ympäristöstäsi, sekavuutta ja/tai kouristuksia”. Observerin parissa kun on vaikeaa erottaa peliä todellisuudesta.