Melko tarkkaan kaksi vuotta sitten päästiin näyttämään kokkaustaitoja ja siinä sivussa pelastettiin Sipulimaa Aina Nälkäiseltä. Vauhdikas puuhapeli ihastutti erityisesti yhteispelinä omalla sohvalla. Ghost Town Gamesin ja Team 17:n Overcooked voittikin useita palkintoja, kuten parhaan perhepelin NAFTA-palkinnon. Rauha ei jatku ikuisesti ja Sipulimaa on jälleen uhattuna, joten on aika teroittaa tylsyneet veitset, rasvata pannut ja laittaa essun naru tiukemmalle, Overcooked 2 on täällä.
Sika-Nauta
Sipulimaan kuninkaan uteliaisuus kostautuu, kun hän avaa NECRO-NOMNOM-ICON kirjan. Jo populaarikulttuurin tuntemuksen olisi pitänyt soittaa varoituskelloja, kun kirjan nimi on tuollainen. Vaan niin siinä käy, että kirjasta löytynyttä reseptiä on kokeiltava hirmuisin seurauksin. George A. Romeron elävät kuolleet saavat uuden kilpailijan kun kehään astuu Un-Bread, lauma kuolleista heränneitä nälkäisiä leivänpaloja punaisine demonisilmineen.
Mitäs siinä sitten enää on tehtävissä kun ne vetelät on housuissa? Apuun demonileipien nälkää tyydyttämään on kutsuttava Sipulimaan parhaat kokit, tai siis ne jotka nyt sattuvat olemaan paikalla. Tässä vaiheessa pelaaja astuu kuvaan, ja saa vetää päälle kokin kaksirivisen takin ja korkean valkoisen hatun.
Taustatarina oli siinä, eteneminen tarinapelissä voi alkaa. Tutoriaalissa oppii nopeasti, mitä mistäkin napista tapahtuu. Nouki, silppua, aseta, tee, heitä ja liiku, siinä tärkeimmät ja kaikki onnistuu parilla napilla tai yhdellä tatilla. Ensimmäisen Overcooked-pelin arvostelussa kirjoitettiin, ”jopa se mummu, joka vierastaa kaiken maailma kotkotuksia, oppii nopeasti pelin perusteet ja opastaa pian sitä perheen pienintä miten oikeaoppisesti pilkotaan lihaa tai keitetään tomaattikeittoa.” Pelin kakkososa jatkaa samaa linjaa, joten nyt mummon lisäksi se pappakin voidaan valjastaa mukaan moninpeliin.
Tomaattipyre
Tarinapeli on ihan hauskaa annosten kokoamista aikaa vastaan, mutta peli puhkeaa kukkaan kun mukaan saa useamman kokin. Reseptien tekeminen muuttuu pikkuhiljaa monimutkaisemmaksi alkaen salaattikerän silppuamisesta ja sen tarjoilemisesta useampien aineiden eri valmistusmenetelmien yhdistämiseen.
Yksin pelatessa mukaan annettu apukokki ei tee mitään, ellei välillä ota sitä ohjaukseen ja laita tekemään hommia. Kellon käydessä aika tahtoo käydä armotta vähiin monimutkaisempien annosten kanssa, varsinkin jos ei muista tiskata niitä lautasia. Tulipalojen uhkakin on olemassa jos ei ehdi ajoissa poistaa kattilaa tai pannua liedeltä. Tässä tapauksessa siis useampi kokki on hyvä asia, eteneminen ja kenttien suorittaminen kolmen tähden arvoisesti muuttuu mahdollisemmaksi, puhumattakaan siitä, että itse peli on ehdottomasti parasta porukassa. Parhaimmillaan porukka toimii kuin hyvin öljytty kone ja kaikki sujuu, mutta todennäköisempää kuitenkin on, että kone yskii pahasti ja kokkipolot saa aikaan melkoista naurunhörötystä säheltäessään keittiössä. Hupaisia hetkiä on luvassa niin pelaajille, kuin peliä sivusta seuraaville.
Jättikatkarapu
Tarina on pelattavissa sekä yksin, että moninpelinä. Uutuutena mukaan on tullut muutama pelimuoto tarinapelin lisäksi ja ensimmäisestä pelistä poiketen, nyt pääsee pelaamaan verkon yli toisien kanssa, tai toisia vastaan. Kaivattu ominaisuus, mikä varmasti lisää pelin kiinnostavuutta varsinkin niille, joilla ei ole sinne sohvalle ottaa sitä väkeä silloin kun pelihammasta kolottaa. Ohjainkarttaa suunnitellessa on heti otettu yhteispeli huomioon, jokainen voi pelata omalla ohjaimellaan tai sitten kaksi pelaajaa voi käyttää samaa ohjainta: toinen ohjaimen vasenta, toinen oikeaa puolta. Jos ei muuta, niin lisähupia on tarjolla kun kesken kiireimmän tohinan pelaajat nykivät ohjainta toistensa käsistä.
Kentät ovat toinen toistaan mielikuvituksellisempia. Juuri kun alkaa löytämään paikat, niin suurella todennäköisyydellä tulee tapahtumaan jotain. Kalusteet tai itse maisema heittää esteitä eteen, joko liikkumalla paikasta toiseen tai muuttamalla kulkureittejä, unohtamatta luonnonkatastrofeja ja jalankulkijoita. Tällä kertaa itse siirtymiskarttaakaan ei ole unohdettu, vaan siellä on pikku pulmina ripoteltu nappeja, joita tarvitaan ramppien avaamiseen matkalla tehtävään. Myös tiettyjen tavoitteiden suorittaminen avaa piilotettuja kenttiä, jotka ovat usein vaikeampia kuin itse tarinatehtävät. Jos hyppää suoraan muihin pelimuotoihin ennen tarinatehtäviä, kannattaa varautua pään raapimiseen, tarjolla on nimittäin kenttiä joissa liikkuminen ei ole itsestäänselvyys, sekä reseptejä jotka vaativat tietyn valmistustavan tietämystä.
Sitruuna
Sorminäppäryyttä, hahmotus- ja stressinsietokykyä, niitä kaikkia tarvitaan. Vaihtoehtoisesti voi heittää aivot narikkaan, ottaa hyvän takanojan ja antaa mennä. Viimeinen tyyli varsinkin porukassa takaa sen, että murheet unohtuvat pihvejä käännellessä ja jopa tiskaaminen tuntuu hauskalta. Overcooked 2 on peli, joka ei ota itseään vakavasti, ja niin sen pitää ollakin.