Raren kehittämä ja Microsoftin julkaisema Perfect Dark Zero oli allekirjoittaneen ensimmäinen Xbox 360 -peli, jonka varhaista versiota pääsin kokeilemaan jo alkusyksystä. Testiversion keskeneräisyydestä huolimatta peli onnistui tekemään heti vaikutuksen, ja odotukset sitä kohtaan nousivat korkealle. Nyt julkaistu arvostelu perustuu lopulliseen arvostelukoodiin, mutta debug-laitteen puutteellisesta Live-tuesta johtuen moninpeliä ei päästy testaamaan. Arvosana perustuu siis pitkälti yksinpeliin ja moninpeliin paneudutaan paremmin heti myyntiversion saavuttua.
Täydellisen nollan maailma
Vaikka vertailukohtaa muihin Xbox 360 -peleihin ei vielä juuri olekaan, onnistuu Perfect Dark Zero säväyttämään erinomaisella visuaalisuudellaan. Ensimmäisenä silmään pistää hiottu presentaatio, etenkin häkellyttävän hieno alkuintro tarttuvine teemamelodioineen iskee kuin tonnin moukari. Sama esillepano jatkuu pelin valikoissa, joiden audiovisuaalinen tarjonta tukee loistavasti pelin sarjakuvamaista vivahdetta.
Normaalin yksinpelikampanjan lisäksi mukana on moninpeli, jota voi pelata joko Xbox Liven tai System Linkin kautta botteja vastaan. Jokaiselle vaihtoehdolle on yhteistä monipuoliset säätömahdollisuudet ja pelin automaattisesti tallentuvat statistiikat. Kampanjamoodin laajennuksena on co-op -vaihtoehto, jolloin tehtäviä pääsee ratkomaan myös yhteistyössä kaverin kanssa. Kyseinen pelimuoto on toteutettu poikkeuksellisen hyvin, sillä monissa tehtävissä pelaajien etenemistavat ovat hyvinkin erilaisia.
Mennäänkö jo?
Itse pelaaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi ensimmäisestä persoonasta, mutta paikka paikoin kamera siirtyy päähenkilön taakse. Näin menetellään esimerkiksi tikapuita kiivetessä, tai kun pelaaja hakeutuu suojaan ruudulta löytyvien esteiden taakse. Suojautuminen on mainio lisäominaisuus ja tarjoaa mahdollisuuden ympäristön tarkasteluun laajemmasta näkökulmasta. Suojassa ollessaan pelaaja voi myös tähdätä rauhassa ja suorittaa äkkinäisen esiin ponnahtamisen yhdistettynä aseen laukaisuun yhtä painiketta painamalla. Tällöin pahaa-aavistamaton vihollinen ehtii vain harvoin vastata tähän yllättävään hyökkäykseen.
Muutamista kentistä löytyy myös ajoneuvoja, joista ehdottomasti hauskin ja käyttökelpoisin on yläilmoissa liitelyn mahdollistava jet-pack. Se tarjoaa kokonaan uuden lähestymistavan ja monipuolistaa etenemisvaihtoehtoja entisestään.
Pelaajan elämänvoima ja sen menettäminen on myös toteutettu hivenen tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Hahmon ottaessa osumia vastaan, pelaaja kokee sen eräänlaisena shokkivahinkona, joka vaikeustasosta riippuen palautuu takaisin ennalleen joko kokonaan tai osittain – toki sillä edellytyksellä ettei lisää osumia tule. Eli Halosta tuttu suojaan perääntyminen ja voimien keräily on toimiva taktiikka myös Perfect Darkin maailmassa. Kuten kaikki tiedämme, suojausta ei sovi unohtaa – Joanna Darkin tapauksessa neidille voidaan hakea lisäturvaa erikoisvalmisteisesta panssarista, joita löytyy sieltä täältä pelialueiden syövereistä.
Joanna ja isot pyssyt
Pelin asevalikoima on monipuolinen ja todella monikäyttöinen. Periaatteessa vihollisten lahtaaminen onnistuu millä tahansa aseella, sillä jokaisesta vaihtoehdosta löytyy omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Aseilta löytyy myös toissijaisia – osasta jopa kolmansia toimintoja, jotka tasoittavat eroja entisestään. Extraominaisuuksia voivat olla esimerkiksi äänenvaimentimet, erilaiset harhauttimet sekä vaikkapa röntgen- tai lämpökameranäkymät. Kaikilla aseilla on myös mahdollista zoomata lähemmäs kohdetta, mutta zoomin määrä vaihtelee merkittävästi aseittain. Tämä on myös omiaan lisäämään tiettyjen aseiden käyttöpotentiaalia. Esimerkiksi pelin sinänsä hivenen heikkotehoinen peruspistooli muuttuu tehokkaaksi neutralointivälineeksi tarkan zoominsa ansiosta.
Vastustajien tekoäly riippuu suuresti valitusta vaikeustasosta. Helpoimmalla tasolla ne ovat jokseenkin vastaantulijoita, mutta vaikeustasoa kasvatettaessa haasteita alkaa löytyä enemmän. Hahmot liikkuvat aktiivisesti ja hakevat suojaisaa ampumapaikkaa vastarintaa kohdatessaan. Vastaavasti myös omat taistelutoverit hääräävät aktiivisesti pelaajan apuna, ja tukevat pelaajan etenemistä. Hyvin harvoin tulee vastaan tilanteita, joissa tekoälyn ohjaamat omat joukkuetoverit käyttäytyisivät täysin idioottimaisesti ja joidenkin pelien tapaan hakeutuisivat suoraan vihollisluotien etenemisreiteille.
Vastapuolen pelihahmot kestävät normaalisti useita osumia, mutta normaalitilanteessa napakka niitti päähän tiputtaa vastustajan kerralla. Osa vihollisista on panssaroituja, jolloin ensimmäiset osumat aiheuttavat suojavarustuksen kuoriutumisen. Efekti onkin suhteellisen näyttävä esimerkiksi ammuttaessa lähietäisyydeltä pumppuhaulikolla, jolloin kohde paiskautuu pelin oman fysiikkamallinnuksen johdattamana useita metrejä taaksepäin, panssarinkappaleiden sinkoillessa ympäri ruutua. Myös veriroiskeet ovat mukana, mutta hyvin maltillisesti. Reipashenkistä vartalonkappaleiden irtoamista pelistä ei myöskään löydy. Pelin fysiikanmallinnus ei olekaan kotoisin reaalimaailmasta, vaan sisältää sarjakuvamaiselle tyylille ominaisia lisämausteita. Objektit kimpoilevat iloisesti ja osumatilanteissa vihollishahmot sinkoilevat melkoisesti taaksepäin. Tämä ei sinänsä ole haitallista, ottaen huomioon pelin yleisilmeen.
Kontrastit kohdallaan
Visuaalisesti Perfect Dark Zero jatkaa alkuintron viitoittamalla tiellä, etenkin korkearesoluutioinen grafiikka on tarkkaa ja tekstuurit useimmiten erinomaisesti toteutettuja. Ympäristöt sisältävät runsaasti tuhoutuvia elementtejä kuten lasia ja puuta, ja onpa autotkin mahdollista poksauttaa varaosiksi, jos arsenaali on riittävän järeää. Piirtoetäisyys on valtava ja peli rullaa tasaisella nopeudella ruudulle ilmaantuvien vastustajien määrästä riippumatta. Välianimaatiot on toteutettu täysin pelin omalla moottorilla, mikä antaakin oivan kuvan sen suorituskyvystä. Ainoa pieni miinus muuten viilatun oloisessa grafiikkamoottorissa on välianimaatioiden hienoinen nykiminen, mutta pelattavuuteen se ei vaikuta lainkaan.
Perfect Darkista löytyy monenlaisia pelialueita – välillä seikkaillaan avaruusasemalla, sitten modernin kaupungin yökerhoissa, katoilla ja toisinaan siirrytään jopa kosteaan sademetsään. Pääpiirteittäin kaikki tasot on suunniteltu melko hyvin, monista löytyy useita erilaisia – joskus jopa piilotettuja etenemisreittejä ja vaihtoehtoja tehtävien suorittamiseen. Grafiikan laadullinen toteutus vaihteleekin sitten enemmän. Jotkut pelialueista ovat tyylikkään tunnelmallisia valaistusefekteineen ja savuineen, toisinaan taas ollaan miltei Xbox-pelien tasolla. Kieliikö asia hienoisesta kiireestä pelin monistukseen saamisessa?
Pelin monikanavaista ääntä hyödyntävä audiomaailma on kerrassaan uskomaton. Kaupunki tulvii aidon oloisia hälyääniä ja viidakossa puolestaan luonto ottaa vallan. Erityisen vaikutuksen teki erään kaupungin yökerhosta kaikuva teknobiitti, joka voimistui lähemmäs paheiden pesää edetessä. Rakennuksen sisällä oli jamit täydessä käynnissä ja tunnelma kohdallaan. Voiko tätä lähemmäs virtuaalista Onnelaa enää päästä?
Vaikka äänisuunnittelu on yleisellä tasolla erinomaista, niin ääninäyttelystä ei voi samaa sanoa. Erityisen ärsyttävää on korostetusti esiin tuleva voimakas murre puheessa ja kautta linjan tapahtuva ylinäytteleminen. Osaltaan se toki kuuluu pelin neo-futuristiseen luonteeseen, mutta rajansa kaikella. Osassa aseääniä löytyy myös parantamisen varaa, vaikka vanha ystäväni – herra haulikko jyrähtää oikein miellyttävästi. Ja mistäpä sitä tietää miltä aseet tulevaisuudessa kuulostavat?
Perfect vai Zero?
Perfect Dark Zero on hyvä peli. Piste. Se on myös erinomainen avaus Rarelta Xbox 360:n räiskintäpelimarkkinoilla. Onnistunut tekninen runko, rautainen äänimaailma sekä lukuisat säätömahdollisuudet muodostavat kokonaisuuden, joka tarjoaa toiminnannälkäisten rahoille hyvän vastineen. Eikä missään nimessä sovi vähätellä pelin sisältämiä Xbox Live -ominaisuuksia, joihin paneudutaan tarkemmin myyntiversion saavuttua. Toki pelissä on omat pienet puutteensa ja äärimmäisen realismin ystäviä se tuskin miellyttää, mutta meille muille se tarjoaa lyijypitoista viihdettä joulupukkia odotellessa.