Vaikea äkkiseltään kuvitella mitä ihmettä Popcap Games -studion ideanikkareilla oli mielessään, kun alkuperäistä Lawn of the Dead -peliä suunnittelivat. Mistä harmaiden solujen yhteentörmäyksestä syntyi ajatus pelistä, jossa kasvit puolustautuvat zombien hyökkäyksiltä. Onneksi ajatus muuntui peliksi, minkä me tunnemme paremmin nimellä Plant vs. Zombies.
Vuonna 2009 julkaistu tornipuolustuspeli vaihtoi genreä kohti kolmannen persoonan räiskintäpelejä, kun Plants vs. Zombies: Garden Warfare näki päivänvalon vuoden 2014 alkupuolella, laajentuen Xbox-alustalta saman vuoden aikana niin PC:n kuin PlayStationin puolelle. Peli osoittautui pienoiseksi hitiksi, joten kellekään ei tullut yllätyksenä, että tänä vuonna saimme sarjalle jatkoa ja nimen perään lisättiin uuden version merkiksi luku 2.
Tuttua huttua ja hyviä uudistuksia
Perusidea on säilynyt samana ensimmäisestä pelistä lähtien, kasvit taistelevat zombeja vastaan. Garden Warfare -pelissä pääsi sitten itsekin vaihtamaan roolia kasveista zombeiksi ja samalla pelaaminen monipuolistui. Tällä konseptilla mennään myös kakkososassa, tosin mukaan on tullut muutamia uusia hahmoja niin kasveille kuin zombeille. Uudet hahmot lunastavatkin hyvin paikkansa ja niiden kyvyistä saakin paljon hupia irti. Hauskimmasta päästä on varmasti zombiepuolen uutuus, Imp. Pieni pavunmuotoinen zombie, joka itsessään on heikko, mutta kun erikoiskykymittari täyttyy, niin Imp saa käyttöönsä kunnon Mecha-tyylisen panssaroinnin, Z-Mechan. Luonnollisesti sitten kasvipuolelta löytyy myös uutta, ja hyviä hahmoja onkin, mutta Impin kaltaista sekopäistä uutuutta ei kasveilla ole. Onhan Plant vs. Zombie -pelien asetelma toki ollutkin sellainen, että ne hulluimmat hahmot löytyvät zombien puolelta ja kasvien osaksi on jäänyt vakavampi puolustustaistelu.
Tällä kertaa tosin kasvien ei tarvitse pelkkään puolustustaisteluun tyytyä, vaan pelimuotoja on lisätty ja varsinkin moninpelipuolella päästään pelaamaan lähes kaikkia klassisia ampumapelien pelimuotoja. Maksimissaan 24 pelaajan moninpelitaisteluista löytyy niin Team Deathmatch, domination-tyylinen Turf takeover, rush-pelimuodosta mallia ottava Gnome Bomb, Kill confirmed -klooni Vanquished Confirmed sekä conquest-pelimuoto Suburbination. Valittavana on myös kaikkia pelimuotoja kierrättävä Mixed Mode, mikä onkin hyvä lisä ja tuo roppakaupalla pelattavuutta lisää vaihtelun muodossa.
Yksin hyvä, porukassa parempi
Kotisohvaakaan ei ole unohdettu, jaetulla ruudulla pelaaminen onnistuu edelleen ja karttoja on lisätty ykkösversiosta. Koko peli on nyt pelattavissa joko yksinään tai yhdessä co-op-pelinä jaetulla ruudulla tai verkon yli. Mukaan on tullut myös Garden Ops, Plants vs. Zombies: Garden Warfare 2 oma horde-pelimuoto. Popcap studion väki on selkeästi kuunnellut edellisen osan kirvoittamaa palautetta ja toiminut sen mukaan. Montaa pelin osa-aluetta on paranneltu ja vaikka ensimmäinen osa ei ollut huono, niin eteenpäin on menty monella osa-alueella hyvässä mielessä.
Uutuutena mukaan on nyt tuotu myös kotipesät, missä tehdään niin pelimuodon valinnat,hahmon muokkaukset ja valinta sekä suoritetaan ostokset. Tärkeä pelin elementti on edelleen kortit, joita saa pelihahmon tason noususta tai ostamalla pelin omalla valuutalla. Ilman kortteja puolustusruukkuihin asennettavat loppuvat hyvin pian, sekä pelihahmojen kehitys ja koristelu ei onnistu. Valuuttaa saa onneksi normaalipelaamisellakin siinä määrin, että kasuaalipelaajakin pääsee ostoksia tekemään. Muutenkin peli on aloittelijaystävällinen, kunhan perusnappulat on jotenkin hallussa, niin pelaaminen onnistuu niin verkossa kuin ilman verkkoa.
Vaikea balanssi
Kontrollit noudattelevat samaa tuttua kaavaa, mitä oli ensimmäisessä Garden Warfare -pelissä. Vaikeinta on muistaa erikoiskykyjen käyttö ja niidenkin näppäinpainikkeet on ruudulla näkyvissä kokoajan. Peli on kuin hyvin öljytty kone, niin tekniikaltaan kuin muutenkin. Välillä, onneksi hyvin harvoin, saa pelattavan hahmon sellaiseen paikkaan, että kamerakulma aiheuttaa pientä ongelmaa, mutta jo pieni liike hahmolla parantaa tilanteen. Pelin ulkonäkö noudattaa jo kaikkien aikojen ensimmäisen Plant vs. Zombien luomaa graafista ilmettä, tosin siis 2D-mallinnuksesta on siirrytty 3D-maailmaan. Kaikki kartat ja muut kuvalliset tuotokset aina hahmoihin asti on toteutettu laadukkaasti, joten on vaikea löytää mitään varsinaista moittimisen aihetta siltä puolelta.
Hahmogallerian puolella tasapaino ei sitten olekaan ihan niin selvä, vaikka jokaisella hahmolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, nousee osa hahmoista ylitse muiden. Pitkän matkan kantaman aseen omaavat ovat hivenen ylemmässä asemassa taisteluissa, varsinkin oikeissa osaavissa käsissä. Toki tulosta saa lähitaisteluexperteilläkin, kunhan muistaa pitää liikettä yllä. Pysähtyä niillä ei saa, tai hahmon terveys kärsii. Erikoiskyvyillä on pyritty tasaamaan perushahmojen eroja, ja suurimmalla osalla onkin siinä onnistuttu. Joukosta kuitenkin erottuu muutama, joiden lähtökohta on jo sen verran kova, että heikoimmilla hahmoilla on tekemistä päästä samaan kuntoon.
Lapsekkaan oloisesta ulkonäöstä huolimatta, Plants vs. Zombies: Garden Warfare 2 on täysiverinen kolmannen persoonaan ampumispeli, veri ja suolenpätkät vain puuttuvat. Hyvä niin, sillä nyt on mahdollista ikärajoja noudattaen eri sukupolvien selvitellä kotisohvan herruus ja jatkaa kokemusta verkon puolella. Voisi jopa leikkisästi puhua, että nyt on käsissä sisäänvetopeli sitten isojen pelaajien räiskintöihin, kun ikää on karttunut riittävästi niiden pelaamiseen. Eikä tee pahaa, vaikka aikuiset räiskintäpelien ystävät siirtyisivät tämän pelin pariin, varmasti säästyisi muutama ohjain ja ragequittien määrä pienisi, sillä tätä peliä on vaikea pelata hampaat irvessä ja verenmaku suussa, nauramiseksi tahtoo pelaaminen väkisinkin jossain vaiheessa muuttua.