Alkuperäinen Portal oli suunniteltu vain teknologiademoksi, josta kuitenkin Half-Life 2:n kylkiäisenä kasvoi kulttimaineen saavuttanut, erittäin suosittu puzzle-peli, jota on ladattu mm. Xbox Liven kauppapaikalta tuhansia kertoja. Nyt Portalin toinen osa on jo paisunut täyteen retail-mittaan; pelin löytää kauppojen hyllyiltä täysihintaisena. Katsastamme onko koira oppinut riittävästi uusia temppuja, vai onko kyseessä vain rahastuksen makuinen tuotos?
Rakkaus testiin
Portal 2 tarjoaa tällä kertaa täyspitkän yksinpelikampanjan, sekä uutuutena myös kahden pelaajan co-op-tarinan. Molemmat sisältävät täysin eri tehtävät, vaikka ovatkin juonellisesti rinnakkain. Kuten ensimmäisessä osassa, Portal 2:n yksinpelin pääosassa on nainen nimeltä Chell, josta pelaaja itse näkee vilauksia vain portaleista läpi katsottuna. Tälläkin kertaa seikkailijatar herää vanhoista tutuista Aperture Science -yhtiön tiloista – huomatakseen vain, että edellisestä seikkailusta on kulunut satoja vuosia, ja Aperturen Laboratoriot ovat kaoottisessa tilassa.
Pelaajan matkaan liittyy brittiaksentilla höpertelevä robotti-pallo, Wheatley, joka parhaansa mukaan pyrkii auttamaan seikkailijaa selviytymään ulos Aperturen maanalaisesta kompleksista. Kaikki ei tietenkään mene aivan suunnitelmien mukaan, ja pelaaja – säheltävän kumppaninsa kanssa – onnistuu herättämään matkan varrella vanhan vihollisensa GlaDOSin, Aperturen testialueita ylläpitävän diktaattorirobotin. Herättyään GlaDOS alkaa rakentaa testejään uudelleen, ja pelaaja tunteekin olonsa hyvin nopeasti kotoisaksi pirullisten testien seuratessa toinen toistaan. Juuri kun homma alkaa tuntua liiankin tutulta, Portal 2 heittää uuden vaihteen silmään ja vie Chellin uusiin ja mielenkiintoisiin paikkoihin matkalla kohti päämäärää: vapautta.
Speedy thing still goes in…
Valve ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen kakkososaan, vaan pelin mekaniikka on pidetty täysin samana. Pelaajan ainoana välineenä on edelleen Portal Gun, jolla ammutaan tiettyihin materiaaleihin ulottuvuusportteja, joiden läpi Chell ja esineet voivat kulkea ja näin ratkoa eteen tulevia pulmia. Jatko-osaan on lisätty mukava määrä uusia palapelielementtejä, kuten sähkösiltoja ja erilaisia ympäröivän maailman fysiikkaan vaikuttavia geelejä. Uudet ominaisuudet lisäävät mukavasti monipuolisuutta vanhaan testausympäristöön, ja pelaajan aivot joutuvat työskentelemään entistä aktiivisemmin.
Graafisesti Portal 2 näyttää lähes identtiseltä alkuperäiseen nähden; uudet miljööt tuovat visuaaliseen antiin hieman vaihtelua, mutta tarkkuuksiltaan peli on täysin edeltäjäänsä vastaava. Pelin ulkonäkö on tosin täysin riittävä ja nykypäivän standardeilla edelleen ihan hyvän näköistäkin.
Pelin ääninäyttely ja -maailma loistivat ensimmäisessä osassa, ja samaa laatua on luvassa toistamiseen. Robotit GlaDOS ja Wheatley viljelevät totuttua huumoria taukoamatta; mustanpuhuva vitsailu on itse asiassa nostettu jopa toiseen potenssiin – varsinkin määrältään. Ainakin allekirjoittaneella oli useita nauruntäyteisiä pelihetkiä Portal 2:n parissa.
Kaksi on suurempi kuin yksi
Vaikka Portal 2:n yksinpeli onkin loistavaa viihdettä, niin kakkososan ehdoton ”Iso Jytky” on co-op-tarina. Itse juoni on nivottu mukavasti yksinpelin tarinan rinnalle, pelaajien ohjastaessa GlaDOSin kokoamia testausrobotteja ja samalla auttaen Aperturen laitoksen uudelleenrakennuksessa.
Kaverin kanssa sohvalta joko jaetulla ruudulla, system linkkinä tai Liven välityksellä pelattava yhteistyömoodi tuo peliin aivan uuden ulottuvuuden. Peli säilyttää kaikki tutut elementit; nyt puzzleja on ratkomassa kuitenkin kaksi ihmistä, mikä tekee aivopähkinöistä todella hauskoja ja mieltä tyydyttäviä. Portal 2 tavoittaa yhteistyötä vaativalla pelitavalla vanhanaikaisen pelaamisen riemun todenteolla. Kaverin kanssa yhdessä haasteita ratkoessa pelin todellinen potentiaali tulee mahtavalla tavalla esiin, kahden lisäportalin mahdollistaessa entistä monimutkaisempia ongelmia ratkottavaksi.
Last one out, get the lights
Portal 2 on juuri sitä, mitä siltä voi odottaakin: lisää kaikkea sitä, mikä ensimmäisen osan teki niin suosituksi – ja huomattavasti suuremmissa määrissä. Oikeastaan ainoa huomattava negatiivinen asia pelissä on sen uudelleenpeluuarvo: kun puzzlejen ratkaisut tuntee, ne menettävät suurimman koukkunsa. Mikäli kuitenkin pidit ensimmäisestä osasta, Portal 2 on pakko-ostos.