Pro Evolution Soccer 6:n ensivaikutelma on silmiä hivelevä: valikot ovat yksinkertaisen tyylikkäitä ja musiikki edellisosan tavoin tunnelmaa nostattavaa. Monet ovat kritisoineet Konamin tekemiä valikoita ja niiden taustamusiikkeja, mutta oikeasti rumpukoneella höystetty lattarimeininki sopii jalkapallotunnelmaan erinomaisesti. Alkuvalikossa hetken ihmeteltyä on helppoa todeta, että futispelien uusi sukupolvi on tässä ja nyt.
Valitettavasti karu totuus paljastuu kuitenkin nopeasti. Otteluvalikossa kaikki sujuu hyvin, kunnes on aika määrittää asetukset. Valikot ovat toki tyylikkäämpiä kuin aikaisemmin, mutta niiden selaamisesta on tehty armottoman hidasta. Ensin valitaan stadioni sekä aika- ja sääasetukset. Sen jälkeen tehdään itse peliä koskevat säädöt. Asetusvalikoiden ärsyttävä käyttöliittymä ei ole vielä mitään verrattuna kokoonpanoruutuun. Konami on uudistanut taktiikoiden muuttamista ja tallentamista sekä kokoonpanojen muokkaamista todella radikaalisti. Nyt homma on hidasta ja sekavaa: esimerkiksi pelaajavaihtoja tehtäessä käytössä ei ole pikanäppäimiä vaan kokoonpano on aina skrollattava alusta loppuun.
Lisää yllätyksiä löytyy editointivalikosta. Vanhojen muokkausmahdollisuuksien sijaan tarjolla on vain pelaajaeditori – mitä helvettiä? Kaiken kaikkiaan PES6:n valikot ovat erittäin tyylikkäät, mutta niitä vaivaavat monenlaiset ongelmat. Joskus ei ole sisältöä, joskus taas käyttöliittymä on turhan sekava. Kaikkien näiden pettymysten jälkeen on vihdoin aika suunnata kentälle.
Uuden sukupolven huvit ja haitat
Ennen tuomarin vihellystä on hetki aikaa ihastella uuden sukupolven kauneutta. PES on todellakin kokenut ennennäkemättömän kasvojenkohotuksen. Tunnetuimmat pelaajat näyttävät uskomattoman aidoilta, yleisö on vihdoin elävämpää ja pelimaisema kokonaan uudistunut. Kun alla on kovempi rauta, ero aiempiin osiin on huomattava. Pelaajilla on nyt paljon enemmän animaatioita ja koko kentällisen liikehdintä näyttää hyvältä. Kaiken kaikkiaan PES6 on sarjansa ylivoimaisesti kaunein osa.
Myös pelin äänimaailmaa on parannettu monilta osin. Yleisö elää entistä paremmin mukana ja nyt joukkohuutojen seasta kuuluu myös yksittäisiä kiljahduksia. Selostus on hieman eläväisempää kuin aiemmissa osissa, mutta se kannattaa silti kytkeä pois. Alun valikkosekoilut alkavat siis pikku hiljaa unohtua loistavan pelifiiliksen vaikutuksesta. FIFAlle Konamin teos ei pärjää vieläkään audiovisuaalisella puolella, mutta parempaan suuntaan on menty ja reilusti.
Erotuomari kirmasi pelaajien joukossa läpi pelin ensimmäistä kertaa PES5:ssä. Vuoden jälkeen mukaan on saatu myös sivurajoilla juoksevat avustavat erotuomarit. Avustavien toiminta näyttää yllättävän hyvältä: lippu nousee paitsion ja kulma- tai maalipotkun merkiksi. Rikeliputuksetkin ovat lähes aina kohdallaan. Valitettavasti peli ei kuitenkaan pyöri täydellisesti, kun kentällä liikkuu 22 pelaajan lisäksi kolme tuomaria ja pallo. Ruudunpäivitys hidastuu yllättävän paljon rangaistusalueen tuntumassa käytävien kamppailujen aikana. Pelirytmi katoaa näiden takia ärsyttävällä tavalla. Pätkimistä tapahtuu myös silloin, kun on valmistellut pelaajavaihdot ennen pelikatkoa. Kaunis pinta ja laajempi materiaali vaativat siis tällä kertaa raudalta liikaa.
Paranee vanhetessaan
Kuten PES-sarjan pelit yleensäkin, uusin osa tuntuu aluksi armottoman vaikealta. Pelituntumaa on muutettu radikaalisti sitten PES5:n. Syöttöjen ja laukausten nopeutta on hidastettu. Tämän seurauksena myös pelitempo on alempana kuin aiemmin. Tulisten pommien laukominen ei ole kuitenkaan mahdotonta: Konami on painottanut oikean vetoasennon löytämistä. Ensimmäisissä otteluissa tuntui, että kaikki vedot leijailevat kolmanteen kerrokseen, mutta pikku hiljaa rytmittäminen helpottuu ja laukausten laatuu paranee. Systeemi voi vaikuttaa aluksi turhauttavalta, mutta se pääsee oikeuksiinsa vasta pidemmän pelaamisen jälkeen.
Maalien tekeminen ei ole alkumetreiltä lähtien ehkä niin vaikeaa kuin vuosi sitten, mutta siitä huolimatta harjoiteltavaa riittää. Kone sumputtaa esimerkillisesti kovimmalla vaikeustasolla ja pakottaa pelaajan rakentamaan peliään. Toisin kuin PES5:ssä, kone ei pelkästään puolusta, vaan luo enemmän maalipaikkoja ja pyörittää peliä välillä todella komeasti. Vastustajan tarkkaan ja älykkääseen peliin ei voi vastata pelkillä läpisyötöillä, sillä ne toimivat todella harvoin. Puolustus on murrettava nopealla ja leveällä syöttöpelillä. On myös hienoa huomata, etteivät Messin tai Eto’on kaltaiset sprintterit vie pakkeja pelkällä juoksuvoimalla. Nopeus palkitaan ainoastaan otollisissa läpisyöttötilanteissa, hyökkääjä ei pääse monesta vastustajasta yksin ohi kovinkaan usein. Pelin rakentelu on siinäkin suhteessa entistä tärkeämpää.
Kärsivällisen pelityylin noudattaminen on nautittavaa, koska pelaajat hakevat paremmin paikkaa. Erityisesti keskialueen pelaaminen on parantunut huimasti kehittyneen tekoälyn vuoksi. Myös hyökkäyspäässä pelaaja saa hyvin tukea omiltaan. Tekoäly alisuoriutuu ainoastaan puolustuksessa, jossa se tekee todella erikoisia ratkaisuja valitettavan usein. Esimerkiksi välillä vastustaja jää täysin vapaaksi puolustajan rynnätessä auttamaan pallon riistossa. Joskus taas pakit pysähtyvät ihmettelemään kuudentoista rajalle boksin sisässä tapahtuvaa pyöritystä. Pahimmassa tapauksessa koneen ohjaama puolustaja rappaa vastustajaa pilkun arvoisesti. Kaiken kaikkiaan PES6 on kuitenkin pelattavuudeltaan jälleen askeleen edempänä kuin vuosi sitten. Pelaaminen tuntuu huomattavasti nautittavammalta, kun alkukankeudesta on selvitty.
Parhaasta tulikin rajoitetuin
PES6:n Xbox 360 -versiota kehuttiin alun perin paremmaksi ja monipuolisemmaksi kuin PS2- ja PC-versioita. Pienen taustatyön jälkeen on kuitenkin helppo todeta, että ainakaan sisältönsä puolesta uuden sukupolven edustaja ei päihitä kilpakumppaneitaan. Pelistä löytyy ainoastaan kahdeksan stadionia muiden versioiden sisältäessä niitä kymmeniä enemmän. Myös paljon hehkutettu MM-kisatila, jossa pokaalia lähdetään tavoittelemaan karsinnoista asti, loistaa poissaolollaan. Lisäksi ekstraominaisuuksia ei enää voi ostaa haluamassaan järjestyksessä PES-kaupasta; ne hankitaan erilaisilla saavutuksilla. Esimerkiksi klassikkojoukkueita voi saada käyttöönsä vain voittamalla turnauksen joukkueen nykyisellä kokoonpanolla. Hidastuksiakaan ei voi enää tallentaa. Sisällöltään PES6 on siis todella suuri pettymys. Tästä huolimatta lisenssipuolelta löytyy kuitenkin muutama ilouutinen: koko Ranskan liiga ja muutamia uusia maajoukkueita on nyt lisensoitu täydellisesti. Brittikentiltä Konami sai taattua Arsenalin ja Chelsean sijaan Manchester Unitedin lisenssin.
Pelin verkkopuoli oli vielä viikkoja julkaisun jälkeen pahasti kesken. Konami sai kuitenkin väsättyä päivityksen, joka korjasi ongelmia varsin mukavasti. Verkkoviivettä ei esiinny juuri lainkaan suomalaisia vastaan, ja ulkomaalaistenkin serverit toimivat tyydyttävästi. Päivityksen jälkeen PES on jälleen lähes niin nautittavaa verkossa kuin vain se voi olla.
Pro Evolution Soccer 6 sai myyntimääristään huolimatta maailmalla varsin jyrkän vastaanoton. On totta, että se on sisällöltään ja viimeistelyltään luvattoman heikko esitys. Pelillisesti ja graafisesti se on kuitenkin mennyt jälleen eteenpäin ja on jalkapallopelien kuningas. Se pitää varmasti faninsa lähellään, mutta luultavasti karkottaa puuttuvien ominaisuuksiensa takia uusia pelaajia FIFAn ääreen. Konamille jäi tällä kertaa enemmän petrattavaa, kuin vuosi sitten.