Yksi joulun ehkä odotetuimmista peleistä on Bizarre Creationsin kehittämä ja Microsoftin julkaisema Project Gotham Racing 2. Ensimmäinen osa nousi jo aikoinaan suureen suosioon, sen ollessa ensimmäisiä julkaistuja pelejä Xboxille. Se saattoi olla hieman keskeneräinen näkemys autourheilusta, mutta pelintekijöiden vaatimustaso ja osaaminen on selkeästi noussut niistä ajoista.
Perusideana on edelleen ajaa mahdollisimman lujaa ja tyylikkäästi, keräten Kudosta (tyylipisteitä), jotka jaetaan kisan loputtua. Mitä enemmän pisteitä, sitä parempia autoja pelaaja voi hankkia, ja nousta seuraavaan kilpailuluokkaan. Erilaisia autoja on kerätty peliin kiitettävät yli sata kappaletta, jotka on jaettu 14 eri luokkaan. Lisenssin ansiosta keksittyjä automerkkejä ei ole mukana, ja autot siis paitsi näyttävät, myös kuulostavat aidoilta. Valikoimaa on selkeästi lisätty edelliseen versioon verrattuna, nyt mukana on superautojen lisäksi amerikkalaisia muskeliautoja, tavallisia sedaneja sekä vanhoja klassikoita.
Kilpailuja käydään kymmenessä oikeassa kaupungissa, kuten esimerkiksi Tukholma, Moskova ja Barcelona. Kilpaa voi myös ajaa legendaarisella ja ehkä kaikkein arvostetuimmalla kilparadalla, Nürnburgringillä Saksassa. Kaiken kaikkiaan ratoja on yhteensä yli sata, joiden kaikkien oppimiseen menee paljon aikaa, ja jos ajaminen käy tylsäksi, voi keliolosuhteita tai vuorokauden aikaa vaihtaa omien mieltymysten mukaan.
NASTA LAUTAAN!
Peli jakautuu kahteen osaan, yksinpelipuoleen (Single Player Kudos Rank) ja moninpelipuoleen (Xbox Live Kudos Rank). Yksinpelitilassa kilpaillaan joko mestaruussarjassa tai arcade-kilpailussa. Kummassakin pelitilassa kerätään tyylipisteitä erikseen, ja niitä kertyy esimerkiksi erilaisista tempuista, ilmalennoista, ohituksista ja sivuluisuista. Pisteitä saa tietysti myös sijoituksen mukaan. Lisäksi yksinpelipuolella pisteisiin vaikuttaa myös vaikeustaso. Pelimuotoja on myös monia, Time Attack eli aikaa vastaan ajaminen, Instant Action eli pikahaaste sekä Xbox Live Ghost Challenge, jossa voi ajaa toisten haamuautoja vastaan.
Uudistusten joukkoon kuuluu moninpelin lisäksi myös autojen vahingonmallinnus, jota on parannettu. Lähellä täydellisyyttä se ei ole, autolla voi ajaa arcade-hengessä täyttä vauhtia päin kaiteita, selviten pelkillä peltivaurioilla. Törmäily vaikuttaa paitsi pisteiden vähenemiseen, myös lievästi auton suorituskykyyn ja ajettavuuteen. Autonvalmistajien vaatimuksesta vahingonmallinnus jätettiin puolitiehen, sillä jostain syystä ei haluttu nähdä autojen täydellistä romuttumista. Asia vaikuttaa lähinnä huvittavalta, ja herääkin kysymys, eikö vahingonmallinnusta olisi voinut jättää kokonaan pois.
Vauhdin tuntua ei pelistä puutu, meininki on enemmän liipasin pohjassa menoa, mutkiin jarrutetaan viime tingassa ja tietysti reilussa sivuluisussa. Ajotuntuma on erittäin hyvä ja autot selkeästi eroavat toisistaan. Siinä missä Mini Cooper kiihtyy hitaasti kuin aasi, on 660 hevosvoiman Enzo Ferrari täysiverinen kilpahevonen. Yksinpelipuolella nopeimpiin autoihin ei ihan heti pääsekään käsiksi, vaan ensin körötellään alemmissa sarjoissa keräten pisteitä, joilla sitten ostetaan paremia menopelejä.
Moninpelipuolella tilanne on hieman toinen, autoja voi heti valita vapaammin, Wolkswagen Beetlen sijasta ottaa mielummin Porschen 911 GT 2:n jonka jälkeen kaduilla nähdäänkin erittäin vauhdikkaita kisoja. Ainoa puute on autojen säätömahdollisuuksien puute, joka yleensä löytyy jokaisesta autopelistä. Viritysosia ei myöskään löydy, joten lisävauhtia on haettava vaihtamalla autoa tai nousemalla seuraavaan luokkaan.
Kontrollit pelissä toimivat erinomaisesti, ohjaus tapahtuu vasenta tappia kääntämällä, kaasuttaminen ja jarruttaminen liipasinpainikkeilla. Auton ohjaaminen on sopivan helppoa eikä tuntuma ole liian herkkä. Käsijarru ja äänitorvi löytyvät myös, samoin pelimiehille on tarjolla manuaalivaihteet.
Kamerakulmia pelistä löytyy kaiken kaikkiaan neljä erilaista, kaksi auton takaa ja kaksi etupuskurista, eri korkeuksilta kuvattuna. Oma havaintoni oli, että puskurista kuvattuna pelaaminen oli helpompaa, mutta tämä on täysin tottumuskysymys.
LAADUKASTA ARCADE-KAAHAILUA
Pelillisten parannusten myötä myös grafiikka ja äänimaailma on nostettu uudelle tasolle. Autot näyttävät todella makeilta ja yksityiskohdat on otettu hyvin huomioon. Kaupunkien mallinnus ansaitsee erityismaininnan, jokainen Tukholmassa käynyt voi tunnistaa Vanhan Kaupungin kapeat kadut – tosin näkymät vaihtelevat sen verran nopeasti, ettei maisemia ehdi juuri ihmettelemään. Pelintekijät ovat matkustaneet ympäri maailmaa kuvaamassa katukuvaa ja rakennuksia, jotka on mallinnettu erittäin tarkasti. Ruudunpäivitys ei kärsi lähes photorealistisesta grafiikasta huolimatta, vaikka radalla olisi maksimissaan kahdeksan autoa yhdenaikaisesti. Huonona asiana on mainittava kaupunkimaisemien autio yleiskuva, jalankulkijoista tai muusta liikenteestä ei ole tietoakaan. Huomio on selkeästi keskitetty autojen ja rakennusten näyttävään ulkoasuun ja yksityiskohtiin.
Äänipuolella asiat ovat myös enemmän kuin kunnossa, pelissä hyödynnetään Dolby Surroundia ainutlaatuisella tavalla – kukin neljästä Surround kaiuttimesta toistaa yhtä rengasta, ja kaikkia viittä kaiutinta ja subwooferia ohjataan suoraan pelin fysiikkamoottorista. Autojen äänet kuulostavat todella vaikuttavilta, Porsche Boxsterin kuusisylinterinen takamoottori hivelee korvia terävällä ja metallisella soundillaan, kun taas Ferrari Modena 360:n pakoäänet tunnistaa kyllä aidoiksi, jos sellaista on joskus oikeassa elämässä päässyt kokeilemaan.
Musiikkipuolella on myös nähty vaivaa, peliin on lisensioitu 120 eri kappaletta, joita voi vaihtaa ajon aikana napin takaa löytyvästä soittimesta. Tyylilaji vaihtelee hevimusiikista tylsään teknojumputukseen, mutta helmiäkin joukosta löytyy. Moskovan kaduilla, punaisen torin kulmilla, voi radiosta kuunnella venäläistä räppiä. Muutenkin musiikkikanavien lokalisointi on hauskasti toteutettu ja on ideana erinomainen!
SUURTA HUPIA XBOX LIVESSÄ
Suurin nautinto pelistä saadaan ehdottomasti siirryttäessä Xbox Live palvelun puolelle, ja ajamalla siellä kavereita vastaan. Toisten kuljettajien kiilailu, töniminen ja tiukkasävyiset keskustelut kuuluvat pelin henkeen, mikään ei ole hauskempaa kuin viimeisessä mutkassa tehty tiukka rämäpäinen ohitus ja siitä saatavat roimat lisäpisteet! Peli tukee maksimissaan kahdeksaa pelaajaa, eikä mitään suurempia yhteysongelmia ilmennyt peliä testatessa. Xbox Live on tehty olennaiseksi osaksi peliä ja pelaaja kirjautuu verkkoon heti peliä käynnistettäessä. Tulosliuskoja on kymmeniä erilaisia ja pelistä löytyy myös Download Content ominaisuus, jonka kautta voi jatkossa ladata lisäratoja ja autoja. Muiden kuljettajien tai oman ajosuorituksen voi tallentaa haamusuoritukseksi, jota voi ihalla jälkeenpäin verkon kautta. Pelissä väärään suuntaan ajavat tai paikalleen jäävät autot muuttuvat haamuiksi, joten pelkoa häiriköistä ei pitäisi olla tämän pelin osalta. Äänikommunikointi toimii pelissä loistavasti, ruudulla näkee automaattisesti kuka pelaajista on äänessä. Koko pelin voi läpäistä avaamalla kaikki radat ja autot ajamalla vain Xbox Liven puolella, joten yksinpeliin ei tarvitse välttämättä tutustua laisinkaan.
YHTEENVETO
Project Gotham Racing 2 on ehdoton pakkohankinta arcade-kaahailuista pitäville, ja jos omistaa Xbox Liven – aina parempi. Realismia on turha pelistä etsiä, simulaatio on väärä sana tämän pelin kohdalla. Peli on kuitenkin erittäin laadukkaasti tehty ja sen suunnitteluun on selkeästi panostettu paljon aikaa ja vaivaa. Kakkososaan on tehty paljon parannuksia jokaisella osa-alueella, uusittu grafiikka ja äänet antavat viimeistellyn kuvan pelistä. Peliä voisi oikeutetusti kutsua Xboxin Grand Turismoksi, poikkeavasta toteutuksestaan huolimatta, liikaa hyviä autopelejä kun ei kyseiselle konsolille ole vielä julkaistu.