Tasan kaksi vuotta sitten Xboxin omistajia hemmoteltiin vauhdin hurmalla Project Gotham Racing 2:ssa, joka keräsi aikoinaan ylistystä ja kovia arvosanoja ympäri maailmaa. Nyt Bizarre Creationsin tehtävänä on ollut tehdä paitsi jatko-osa Xbox 360:lle, niin myös näyttää mihin kolmannen sukupolven konsolin rahkeet oikeasti riittävät. Niinpä hitaista kauppakasseista on luovuttu ja kiihkeää arcadekaahailua käydään vain kaikkein nopeimmilla ja eksoottisimmilla urheiluautoilla.
Tyyli vai tulos?
Perusideana on edelleen ajaa mahdollisimman lujaa ja tyylikkäästi, mutta tällä kertaa Kudos- eli tyylipisteitä jaetaan hieman eri perusteilla. Siinä missä edellisosassa keskityttiin sladitteluun ja ilmalentoihin, on pisteiden hankkiminen tällä kertaa astetta haastavampaa. Suoritusta mitataan kokonaisuutena, ja pisteitä saa paitsi ohituksista, myös virheettömistä ajosektoreista ja oikeista ajolinjoista. Kudoksen kerääminen onnistuu normaalin yksinpelin lisäksi verkon kautta pelattavassa uratilassa ja tilille kertyvillä pisteillä avautuu mahdollisuus ostaa entistä suorituskykyisempiä autoja talliinsa.
Yksittäisiä kilpailulajeja on iso joukko ja tehtävät muodostuvat edelleen porttien läpi pujottelusta, autojen ohittelusta ja tavoitenopeuksien saavuttamisesta. Vaikeustason noustessa myös pistemäärät kasvavat ja kultapokaalien kerääminen muuttuu yhä työläämmäksi. Aikarajoitteiset tehtävät saattavat pahimmillaan olla hermoja raastavan vaikeita, mutta koko uratilan suorittaminen kunnialla loppuun on hyvää harjoittelua moninpeliä varten. Verkossa sladittaminen onkin yhä pelin suola, ja jaetun ruudun lisäksi taitojaan voi mitata siis Xbox Liven kautta, maksimissaan kahdeksan pelaajan osakilpailuissa. Erilaisia tulostauluja on enemmän kuin normaali pelaaja ikinä tarvitsee ja Gotham TV:n kautta pelaaja voi ihailla paitsi omia suorituksiaan toistoina, myös muiden kilpailijoiden otteita reaaliajassa.
Vaikka Project Gotham Racing -pelisarjan perusrunko on pysynyt vuosien ajan samana, on peliin tehty tällä kertaa joukko tarpeellisia uudistuksia. Yksittäisiä osakilpailutyyppejä on tullut lisää, ja paremmusjärjestyksen voi nyt ratkaista esimerkiksi erilaisilla pudotusjärjestelmillä. Kierroksella viimeiseksi jäänyt tippuu kilpailusta pois, ja tätä pelimuotoa voi pelata myös joukkuepohjaisena. Lipunryöstöstä on tehty myös oma variaationsa joukkueet pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman monta sektoriaikaa ennalta määrätyn kierrosmäärän sisällä.
Pelintekijät ovat kiinnittäneet huomiota myös ajomallinnukseen, joka on saanut paljon vaikutteita saman yhtiön kehittämästä Forza Motorsportista. Testiryhmä on ajanut useita eri automalleja, mallintaakseen niiden käyttäytymiserot riittävällä tarkkuudella. Mistään simulaatiosta ei kuitenkaan voi puhua, mutta sivuluisut eivät ole yhtä pahasti vedetty yli kuin sarjan edellisissä peleissä. Vaurionmallinnusta ei ole, eikä valmiiksi supernopeita autoja tarvitse virittää tai säätää millään tavalla. Autojen käyttäytymisessä on kuitenkin selkeitä eroja, ja esimerkiksi mutkaisilla radoilla auton pito-ominaisuuksia osaa arvostaa enemmän kuin korkeaa huippunopeutta.
Kiiltää kuin autovahamainoksessa
Project Gotham Racing 3 on ulkoisesti kaunis, harppaus edellisosaan on melkoinen. Polygonimäärissä ei ole pihistelty, ja tämä näkyy ehkä parhaiten pelaajaa ympäröivässä pelimaailmassa. Fysiikan lakeja uhmataan tällä kertaa Lontoossa, Tokiossa, Las Vegasissa, New Yorkissa ja pakollisella Nordschleifen moottoriradalla. Kaupunkien kadut ja rakennukset ovat identtisiä esikuviensa kanssa, ja moni maailmaa kiertänyt matkailija tunnistaakin helposti esimerkiksi lempihotellinsa tai -ravintolansa. Autiokaupunkien sijasta radan varsille on kertynyt tällä kertaa runsaasti yleisöä, joka tekee ympäristöstä paitsi orgaanisemman, myös uskottavamman. Katsojat reagoivat radan tapahtumiin, ja staattiset pahviobjektit ovat historiaa.
Yksityiskohtien määrä suorastaan häikäisee, ja tämän huomaa parhaiten auton sisäkamerasta ajettuna. Tuulilasin heijastukset ja toimivat mittaristot ovat pieniä, mutta samalla tärkeitä asioita. Pelattavuus ei tästä perspektiivistä ole ehkä kaikkein paras, mutta puskurista ja auton takaa kuvatut näkymät ovat edelleen käytettävissä. Uuden konsolin suorituskyky takaa paitsi suuremman määrän yksityiskohtia, myös riittävän piirtoetäisyyden ja nopeasti vaihtuvat maisemat. Arvostelussa käytetyn lopullisen myyntiversion ruudunpäivitys on reilusti yli 30 kertaa sekunnissa, ja satunnaisia hidastumisia ilmenee lähinnä starttiviivalta lähdettäessä ja toistotilassa. Tämänkaltaiset pienet kauneusvirheet on kuitenkin helppo antaa anteeksi.
Siinä missä peli on karkkia silmille, on äänimaailma vielä astetta vaikuttavampi. Äänisuunnittelu on viety uudella tasolle ja jopa autopelien kultakorvilla on aihetta hymyyn moottoriäänien pauhatessa taustalla. Yksilöllisesti tallennetut moottori ja pakoäänet ovat pelinteossa yleistyneet, mutta tällä kertaa vaivaa on nähty käyttämällä useita eri tallennuspisteitä. Mikrofonin kanssa on häärätty paitsi konepeltien alla, myös autojen sisätiloissa ja ulkopuolella. Musiikkipuoli toimii myös, valikoima vaihtelee klassisesta popin ja rockin kautta teknoon. Mukaan on saatu nimekkäitäkin musiikintekijöitä, kuten Beethoven ja The Chemical Brothers. Pelaajalle on annettu vapaat kädet selata kappaleita ajon aikana, ja allekirjoittanutta sävähdytti erityisesti Nürburgringin kiertäminen Verdin sinfonian tahdittamana.
Suunnannäyttäjä
Kyynisempi arvostelija voisi ilkeämielisesti todeta että Project Gotham Racing 3 on vain tavallinen jatko-osa HD-grafiikoilla höystettynä. Siitä huolimatta että isoja riskejä on pelisuunnittelussa vältetty, on pelaaminen vähintään yhtä addiktiivista kuin aikaisemminkin. Deja-vu -tunteilta ei voi välttyä, mutta lukuisat parannukset ja mahdollisuus suunnitella omia ratoja helpon editointityökalun avulla tekevät pelistä tuoreen tuntuisen. Bizarre Creationsin suorituksen arvoa nostaa myös julkaisijana toimivan Microsoftin kovat odotukset pelin suhteen ja erittäin tiukaksi asetettu kehitysaikataulu.
Project Gotham Racing 3 on yksinkertaisesti pakkohankinta, ja sitä uskaltaa suositella myös ajopelejä vähemmän pelanneille. Selvää on, että juuri julkaistavan Xbox 360:n kaikkea potentiaalia ei ole vielä onnistuttu täysin hyödyntämään, mutta alku näyttää vähintäänkin lupaavalta.