Alkuperäinen Puzzle Quest: Challenge of the Warlords julkaistiin Live Arcadessa lokakuussa 2007. Peli yhdisti ennennäkemättömällä tavalla fantasiaroolipelin elementtejä Bejeweled-tyyliseen puzzletoimintaan. Warlords tarjosi useammaksi kymmeneksi tunniksi laadukasta tekemistä ja 800 MS-pisteen hinta tuntui suorastaan puoli-ilmaiselta. Lisäosa Revenge of the Plague Lord näki päivänvalon kesällä 2008 tuoden innokkaille faneille lisää pelattavaa. Jatko-osa Puzzle Quest: Galactrix on viimein saapunut Marketplaceen 1600 MS-pisteen hintaan, mutta ei valitettavasti yllä edeltäjänsä tasolle.
Fantasia vaihtuu avaruuteen
Jos Warlords oli selkeästi fantasiaa on Galactrix avaruus-scifiä. Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiset ovat levittäytyneet satoihin aurinkokuntiin, minkä matkustus eri ulottuvuuksien välillä on mahdollistanut. Neljä suurta yhtiötä hallitsee tätä teknologiaa vaikuttaen samalla myös alueiden politiikkaan. Yhtiöiden välinen kilpailu on ajan kanssa johtanut aseellisiin selkkauksiin ja pieleen menneen kokeen tuloksena koko ihmiskunta on nyt vaarassa hävitä sukupuuttoon. Pelaaja ottaa vastavalmistuneen lentäjän roolin MRI-yhtiön palveluksessa ja aloittaa matkan, jonka tarkoituksena on pelastaa maailma.
Pääosa tarinasta kerrotaan tekstipohjaisena dialogina monien eri henkilöiden välillä, mutta myös muutama ääninäytelty videopätkä mahtuu mukaan. Mitään maailmoja mullistavaa elämystä on turha odottaa, mutta tarinaa on kuitenkin riittävästi herättämään mielenkiinto ratkoa puzzletehtäviä scifiympäristössä.
Hunajakennoilla taistellen
Merkittävin pelillinen ero Warlordsiin verrattuna on, että liikuteltavat palikat ovat tällä kertaa kuusikulmaisia. Tämä tuo lisähaastetta, mutta valitettavasti samalla sattuman merkitys korostuu. Sarjan veteraanit ovat uuden pelilaudan kanssa kuin kotonaan hyvin nopeasti, mutta uusille tulokkaille oppimiskynnys on korkeampi: perusasioita ei ole selvitetty läheskään yhtä hyvin kuin Warlordsissa. Päätarkoitus on kuitenkin lyhykäisyydessään muodostaa kolmen tai useamman samanvärisen palikan jonoja ja kerätä tällä tavalla polttoainetta erikoisiskujen suorittamista varten. Matkan varrella erikoiskykyjen määrä karttuu ja kokemustasot nousevat roolipeleistä tutulla tavalla.
Navigointi eri paikkojen välillä tapahtuu hakkeroimalla hyppyportteja, joka on aikarajoitteinen minipeli. Ratkaisu on toimiva, mutta jostain syystä portteja joutuu hakkeroimaan ajoittain uudestaan. Ja koska niitä portteja on todella paljon, on syytä varautua ratkomaan porttien arvoituksia monen monituista kertaa matkan aikana. Aivan käsittämätöntä on se, ettei peli missään vaiheessa pysähdy Start-napin painamisesta huolimatta. Lounas- tai vessatauoista hakkeroinnin aikana ei siis kannata haaveilla.
Uusiutuvien porttien lisäksi liikkumista vaikeuttavat ajoittain eteen pomppaavat satunnaistaistelut, joita on hyvin hankala välttää. Bonuksena päälle tunkevan aluksen taso on sen verran korkealla, että varsinkin pelin alkuvaiheessa eteneminen pysähtyy kuin seinään pitkäksi aikaa pelaajan vain ottaessa turpaansa. Tämä pakottaa heti kättelyssä tylsään grindaamiseen eli nostamaan omaa kokemustasoa tekemällä samaa yksinkertaista haastetta aina uudelleen ja uudelleen. Ongelma olisi kierrettävissä sillä, että vaikeustasoa voisi vaihtaa milloin haluaa (kuten Warlordsissa oli), mutta tällaiseen ei Galactrix anna mahdollisuutta: vaikeustasoja on tasan se yksi ja ainoa.
Hyppyportit ja ärsyttävät satunnaistaistelut tekevät oman sijainnin hahmottamisesta ja tarinan seuraamisesta erittäin hankalaa. Lisäksi päätarinaa ei ole mitenkään erotettu lukuisista sivutehtävistä, joten pelaaja ei edes tiedä, onko nyt vain sivupolulla vai eteneekö juoni siihen suuntaan kuin pitäisi.
Tallennusjärjestelmä on toteutettu esimerkillisesti, sillä peli tallentaa itse automaattisesti erittäin usein. Valitettavasti taustamusiikki ja peliruutu jäävät toimituksen ajaksi junnaamaan paikoilleen kuin rikkinäinen vinyylilevy ikään. Typerällä tavalla epäonnistunut tallentaminen alkaa ärsyttää noin 15 minuutin pelin jälkeen.
Värikarkkia tähtien välillä
Graafinen anti on futuristisen henkistä ja ennen kaikkea värikästä. Palikat ja henkilöhahmot ovat selkeitä ja kokonaisuutena Galactrix on kaunis peli. Äänimaailma on ehkä vieläkin mahtipontisempi kuin alkuperäisessä osassa ja onneksi käytössä olevia sävelmiä on enemmän, jolloin saman lurautuksen kuulemista ei huomaa yhtä nopeasti.
Livetä omalla vastuulla
Liven yksi vastaan yksi otteluihin viedään yksinpelissä kehitetty hahmo, joten moninpeliin ei ole mitään asiaa ennen kuin on kehittänyt taistelijansa tappiin asti. Lisäksi Galactrixissa on sellaisia erikoisiskuja, joita ketjuttamalla pystyy voittamaan koko ottelun ennen kuin toinen ehtii saamaan edes vuoroa itselleen. Tällaiset ylitehokkaat iskut tekevät moninpelistä niin epätasapainoisen, ettei sen pelaamisesta juuri ole iloa.
Pieleen meni
Puzzle Quest: Challenge of the Warlords oli lähes täydellinen Live Arcaden peli ja jatko-osassa tekijät halusivat ymmärrettävästi tehdä uudistuksia. Valitettavasti he eivät ole ymmärtäneet, mitkä suunnitteluvalinnat tekivät alkuperäisestä loistavan. Seurauksena on se, että uudistukset vievätkin kokonaisuuden reilusti huonompaan suuntaan.
Galactrixia voi suositella varauksella Puzzle Quest -veteraaneille, mutta sarjaan aiemmin tutustumattomia kehotan lataamaan wanhan kunnon Warlordsin: se on parempi peli ja ennen kaikkea puolet halvempi kuin jatko-osa Galactrix.