Kädet tärisevät jännityksestä ja kuuma hiki valuu ohjaimen päälle samalla huurruttaen silmälasit. Quake Arena alkaa. Odotukset ovat kovat, sillä Quake Arena oli aikanaan todellinen hittipeli. Todella rautainen pelattavuus ja nopea tempo olivat tuolloin jotain ihan uutta. Aamut venyivät iltaan ja illat helposti aamuun. Joka kerta, kun pääsi hetkeksi tappolistan kärkeen tuli serverille pelaajia, jotka ottivat luulot irti ja veivät viimeisetkin ylpeyden rippeet.
Sehän on Quake
Peli ei anna tarinalle sijaa, vaan potkaisee pelaajan suoraan toiminnan keskelle. Pelin ulkoasu antaa jo hyvän käsityksen siitä, mitä on edessä – asennetta ja toinen toistaan tappavampia aseita. Pelin grafiikka on päivitetty HD-aikakaudelle ja näyttää ihmeellisen hyvälle. Kuva kulkee 60 framella ilman turhauttavia yskäisyjä. Karttoja on 30 ja vaihtelua riittää mukavasti, vaikka kartat ovatkin kooltaan pieniä. Pelimuodoissa riittää valinnanvaraa perinteisestä free-for-all -pelimuodosta tiimipelimuotoihin, kuten muun muassa capture the flag ja team deathmatch. Suurimmassa suosiossa on verkkopeleissä ylivoimaisesti free-for-all. Äänet on säilytetty entisellään, ja mieleen tulee 10 vuotta sitten kasattu koneeni, jossa oli tuolloin markkinoiden tykein Sound Blaster, joka toisti muutakin kuin midiä. Pelin äänissä ei ole kehumisen varaa, mutta ei moitteitakaan.
Peli tarjoaa yksinpelikampanjan moninpelin lisäksi, mutta kampanja on sama kuin moninpeli ilman ihmisvastustajia. Bottien vaikeusastetta voi säädellä helposta ihan mahdottomaan. Helpoinkin tuntuu alussa tuskastuttavalta ennen kuin omaksuu pelin kontrollit. Kampanjaan kyllästyy todella nopeasti, koska peli ei tarjoa porkkanaa etenemisestä, vaan eteen tulee vain uusia kampanjatehtäviä, joissa vaihtelua on turha odottaa.
Kontrollit ovat melkoinen kompastuskivi. Näin nopeatempoiselle pelille kontrollien ja tähtäämisen tulisi olla todella tarkkaa, mutta padilla pelaaminen on todella haastavaa ja lopulta huomaa enemmän ampuvansa lonkalta. Liikkuminen on sulavaa, mutta kääntyminen tuntuu tönköltä ja ohjaimen herkkyyksien hyödyntäminen tuntuu mahdottomalta toimenpiteeltä. Jotkut pelit ovat yksinkertaisesti tehty vain hiirelle ja näppikselle.
Kaunis ulkoa, pilaantunut sisältä
Quake Arena muistetaan erinomaisesta moninpelistään. Pelin valttikortti ja vahvin elementti on kuitenkin akilleen kantapää. Moninpelin serverit kaatuilevat jatkuvaan tahtiin. Lagia on jokaisessa pelissä enemmän tai vähemmän, enimmäkseen enemmän. Näin nopeatempoisessa pelissä noin sekunnin viive tekee pelistä kelvottoman pelata, koska käytännössä vastustaja ei ole koskaan siellä, minne tulitus kohdistuu. Pelejä on ajoittain todella vaikea löytää ja herääkin monesti kysymys, että pelaako Quakea kukaan.
Parasta ennen vai viimeinen käyttöpäivä?
Peli näyttää Quakelta, se tuntuu Quakelta ja jokin siinä edelleen viehättää. Kontrolleissa on toivomisen varaa, mutta ovat anteeksi annettavissa. Pelin ”juttu” eli moninpeli on valitettavasti onnistuttu ryssimään niin hyvin, että pelatessa verenpainelääkkeet on hyvä pitää käsien ulottuvilla. Tällä hetkellä 1200 Microsoft-pistettä maksava peli kannattaa jättää kauppapaikalle mieluummin odottamaan päivityksien toivossa tai todella hyvää alennusta.