Id Software, jonka toimesta ovat maailmaan tupsahtaneet niin Wolfensteinit, Doomit kuin Quaketkin, on nauttinut suurta arvostusta pelaajien keskuudessa jo pitkän aikaa. Firma on kuitenkin ihan viimeisten vuosien aikana leimattu vähän tylsähköjen ja geneeristen räiskintäpelien tehtailijaksi, jolla ei ole kyseessä olevalle genrellä enää juuri mitään annettavaa. Id kuitenkin tiedostaa ongelmat ja ratkaisuksi he tarjoavat Ragea – uudenlaista räiskintäpelikokemusta, joka on heidän mukaansa raikkaan erilainen firman edellisiin räiskintöihin verrattuna.
Mutantit piinaavat
Pelin tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen. Maapalloa uhkaa asteroidin törmäys. 99942 Apophis -nimeä kantavan jöötin on ennustettu pamahtavan vuonna 2029 maapallolle. Ihmiskunta on valmistautunut asteroidia varten huolella. 10 vuotta ennen pelin tapahtumia ihmiset ovat pistäneet käyntiin Ark-projektin, jonka tavoitteena on asteroidin törmäyksen jälkeen turvata edelleen elämä maapallolla rakentamalla maan alle isot materiaalivarastot tulevaisuutta ajatellen. Kun räjähdys vihdoin tapahtuu, seurauksena suurin osa maapallon pinnasta raunioituu ja jäljelle jäävät vain ne ihmiset, jotka kaivautuivat syvälle maan alle turvaan meteoriitilta. Kun monta vuotta maapallon pinnalla lainehtinut pölypilvi vihdoin alkaa haihtua, palaavat ihmiset takaisin pinnalle ja tästä Rage sitten lähteekin; pelin päähenkilö on yksi selviytyjistä. Harmillisesti maan pinnalle on kehittynyt räjähdyksen seurauksena mutantteja, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen tuhota ihmiskunnan. Pelaajan tehtävä pelissä on yksinkertaisesti selviytyä verenhimoisten mutanttien täyttämältä maapallolta ehjin nahoin.
Pelin tarina ja juonenkuljetus ovat ihan kiinnostavia. Eihän tämä Ragen taustatarina mikään tajunnanräjäyttävä ole, mutta antaa se kuitenkin monin verroin viihdyttävämmät lähtökohdat peliin kuin esimerkiksi Id:n liukuhihnaräiskinnät Quake 4 ja Doom 3. Id on hyvin harvoin panostanut peleissään tarinankerrontaan, mutta tällä kertaa asiat ovat sentään hieman paremmin.
Valmistaudu ampumaan – niin hyvässä kuin pahassa
Rage on suurimmilta osin hyvin perinteistä räiskintää. Pelin pelattavuudessa huomaa heti kytkökset Id:n edellisiin uuden sukupolven räiskintöihin. Aseita ei ole paljon, ja nekin vähät antavat aika tehottoman kuvan. Peli olisi kaivannut ehdottomasti jykevämmän asearsenaalin ja ennen kaikkea enemmän aseita – muutaman aseen kierrättäminen pelin alusta loppuun ei tuota kovin suurta mielihyvää. Vihollisia saa myös ampua aivan tuhottoman kauan ennen kuin ne kaatuvat. Hyvin epärealistista ja kaiken lisäksi turhauttavaa. Pääosumakaan ei kuoleta kertalaakista.
Kritiikkiä täytyy antaa myös pelin kentistä, joista suurin osa on sitä oikein kivaa putkessa etenemistä, jota ollaan nähty Id:n edellisissä luomuksissa enemmän kuin tarpeeksi. Poikkeuksiakin sentään on, ja pelaamisesta nauttii paljon enemmän, kun toiminta tapahtuu maan pinnalla. Maan alle sijoittuvissa kentissä putkijuoksu on taattua. Ragessa on siis ikään kuin ”vapaa pelimaailma”, mutta se koituu lopulta lähinnä kohtalokkaaksi pelille, sillä pelaaminen tapahtuu koko ajan samalla alueella ja samoja tapahtumapaikkoja kierrätetään tehtävästä toiseen. Päänvaivaa aiheuttaa myös se, että esteiden yli ei ole mahdollista hyppiä – tuntuu hyvin turhalta, että peliin on edes laitettu hyppäyspainike, kun sitä ei voi missään kohdassa kunnolla hyödyntää.
Drive like you mean it
Ragessa on myös jotain räiskintäpeleihin harvemmin kuuluvaa. Tai ainakaan en ole koskaan kuullut pelistä, jossa ajettaisiin autokilpailuja räiskimisen ohella. Ja kyllä, Ragessa autourheilu on vankasti mukana pelin hengessä. Pelaajalle on annettu peliin käyttöön omia autoja, joilla hän saa tehtävissä ajelemisen lisäksi myös ajaa autokilpailuja. Autokilpailuista taas voittaa mammonaa, ja sitä kautta on mahdollista ostaa vaikkapa uusia osia autoon. Aavikkoautoilusta tuli heti ensimmäisenä mieleen Motorstorm, ja kappas vaan – Ragen tekijät ovat kuulemma hakeneet peliin paljon perspektiiviä kyseessä olevasta autopelistä.
Ragen moninpeli on aika tiivis paketti niin autoilua, co-opia kuin normaalia räiskintääkin. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan jaksanut innostua moninpelaamisesta, sillä olemassa on paljon kovempiakin online-räiskintöjä, joiden vieressä Ragen nettipeli kalpenee. Moninpelimuodoista viihdyttävimmiksi osoittautuivat kuitenkin ne, joissa sai kaahailla autolla.
Moni kakku päältä kaunis
Rage on graafisesti hyvinkin kaunis ja sulava. Kiitos tästä kuuluu tietenkin id Tech 5 -pelimoottorille, jonka ensiesiintyminen piti alun perin nähdä vasta Doom 4:ssä. Rage pyörittää pelimoottoria erittäin hyvin. Maisemat ja ennen kaikkea räjähdykset ovat hemmetin hienoa katsottavaa. Voin povata jo tässä vaiheessa moottorille valoisaa tulevaisuutta. Välillä kuitenkin tuntuu, että Ragen karussa aavikkömiljöössä pelimoottori ei vielä aivan pääse oikeuksiinsa. Neljättä Doomia odotellessa siis.
Mielestäni kerrassaan erinomaista, että Id on nyt edes yrittänyt luoda pelin, jonka pääpaino ei ole pelkästään räiskinnällä ja jossa tarinalle on annettu sijaa. Noin 10 tuntia kestävä yksinpeli onnistui jopa pienoisesti yllättämään tällaisen räiskintäpelaajan, jonka Quake 4 -läpipeluu oli ehkä tahmeinta ikinä. Tiedoksi muuten kaikille pienemmän kovalevyn omaaville, että Rage sisältää kolme levyä, joiden kaikkien lataaminen Xboxille vie 22 gigatavua tilaa.
Lopuksi vielä yhteenveto: jos pelille antaa anteeksi hieman tylsähköt aseet ja putkijuoksukentät, on se erittäin mukavaa viihdettä!