Elokuvateollisuudessa ei ole mitenkään epätavallista, että takavuosien hittielokuvista tehdään uusi versio, joskus jopa useampiakin vuosien saatossa. Miksei sitten pelistäkin voitaisi tehdä, järkeilivät Insomniac Games -pelistudion tytöt ja pojat ideariihessään. Voi tosin olla, että uudelleenlämmittely vuoden 2002 Ratchet & Clank -pelille sai pikemminkin alkusysäyksen, kun päätös tuoda kaikkien suosikki lombax ja hänen sidekickinsä, blargien valmistaman viallisen sotabotin, paremmin nimellä Clank-tunnetun robotin, suurelle kankaalle. Peli olikin valmiina jo ennen elokuvaa, mutta sitä ei tuotu markkinoille ennen elokuvan valmistumista, jotta saataisiin molemmille tuotteille suurin mahdollinen markkinointihyöty. Samalla pelintekijät saivat lisäaikaa hioa ja kiillotella vielä peliä.
Omnijakari
Niille, jotka odottavat että vuoden 2016 versio on perinteinen re-make vuoden 2002 versiosta, on luvassa niskaan kylmää vettä. Uusin Ratchet & Clank -peli on täysiverisesti itsensä näköinen peli, ei mikään ruutu ruudulta kopio ensimmäisestä PlayStation 2 -pelistä. Kehittäjät ovat luokitelleet, että peli on enemmänkin sellainen, miltä alkuperäinen peli näyttäisi ja tuntuisi, jos se olisi tehty nyt. Toki ensimmäisen pelin pelanneet tunnistavat esikuvan, niin kauas ei sentään ole juurilta poistuttu.
Mukana uusimmassa on tutut elementit aikaisimmista peleistä ja historiaoppiakin, mutta ilman yhdenkään aikaisemman sarjan pelin pelaamista, sukellus pelin syövereihin onnistuu helposti. Pelisarjaan tutustuneet saavat syventävän pelikokemuksen ja uusille Ratchetin ja Clankin pelaajille on luvassa kelpo seikkailu.
Juonikuvio noudattaa alkuperäistä, blargit rakentavat robottiarmeijaa, ja viallinen yksilö karkaa kokoonpanolinjalta. Onnistuttuaan kaappaamaan lentoaluksen, vielä nimeämätön robotti suuntaa karkuun, mutta saa osuman ja joutuu tekemään pakkolaskun Veldin-nimiselle planeetalle. Juuri samalle planeetalle, jossa nuori lombax, Ratchet, työskentelee isäpuolensa apuna mekaanikkona. Ratchet onnekkaasti pelastaa robotin hylystä ja tulee samalla nimenneeksi sen Clankiksi. Clank kertoo Ratchetille, että Galaksin vartijoita on varoitettava Tohtori Nefariouksen, joka itsekin oli aikoinaan vartija, rakentamasta robottiarmeijasta blargien puheenjohtaja Alonzo Drekille. Ratchet, jonka haaveena on ollut liittyä vartijoihin, lupaa lähteä Clankin kanssa Kerwan-planeetalle vartijoiden päämajaan kertomaan uutiset.
Sodanjulistin
Tarina kulkee planeetalta planeetalle, ja pelatessa kohtaa useita monennäköisiä ja -kokoisia vihollisia ja ystäviä, kuin myös pieniä pulmia. Suurin osa vihollisista on helppoja nujertaa, toki pelin kolmesta eri vaihtoehdosta valittu vaikeustaso vaikuttaa oleellisesti siihen, onko eteneminen sulavaa vai ei. Olipa valittu vaikeustaso mikä hyvänsä, pelin harvat pääpahikset saavat helposti sormet sekoamaan ja aiheuttavat muutaman ärräpään. Jos asearsenaali on kunnossa, ei tosin niistäkään liiemmälti vaivaa etenemiselle ole.
Matkan varrella kirjava henkilökaarti pyytää suorittamaan tehtäviä, joiden onnistuneesta suorittamisesta saa varusteita, joita tarvitaan pelin suorittamiseen. Leijulauta, grindaussaappaat, rakettireppu ja muut lisävarusteet tuovatkin peliin oman lisämausteensa ja monipuolistavat itse pelaamista. Jos pelin mielii läpäistä täydellisesti, pitää varautua siihen, että jo kerran käydyille planeetoille saa palata hakemaan vielä kertaalleen niitä puuttuvia kortteja tai kultapultteja.
Kerättävää onkin aina riittänyt Ratchet & Clank -peleissä, eikä tämäkään peli tee asiaan poikkeusta. Pitkin poikin peliä on piiloteltu kortteja, joita keräämällä saa muodostettua pakkoja. Kun pakka on täysi, avaa se jonkin kyvyn tai mahdollisuuden lunastaa areenalle tai itse peliin aseen tai aseen muokkauksen. Korttien lisäksi löytyy kultapultteja, joilla saa lunastettua eri huijauksia, näyttötiloja, ulkomuotoja sekä konseptitaidetta. Erikoiskerättävien lisäksi pelistä löytyy tärkeät peruskerättävät. Rikkomalla laatikoita sekä tuhoamalla vihollisia ja ympäristöä ansaitsee pultteja ja raritariumia. Molempia tarvitaan, kun asioidaan asekauppiaan luona. Pulteilla täydennetään ammusvarastoa ja menetettyä terveyttä ja lunastetaan uusia aseita, kun taas raritariumilla päivitetään aseita entistä tuhoisemmiksi.
Groovitron
Mitäpä olisikaan Ratchet & Clank -peli ilman aseita? Olkoonkin, että peli on myös nuoremmille pelaajille tarkoitettu, ilman mielikuvituksellista asearsenaalia pelisarja olisi saattanut hyvinkin kohdata loppunsa jo aikoja sitten. Suhinaterät, Sodanjulistin, Herra Zurkon, lista on loputon, ja sekä itse aseisiin että niiden nimiin on satsattu. Jos ei aseen teho miellytä alussa, viimeistään päivittämällä saa lisäpotkua tai lisähuvitusta kannossa oleviin tuhoamisvälineisiin. Pelin edetessä asekauppiaan valikoima kasvaa, ja samalla kasvaa tarve pulteille ja raritariumille. Niin koukuttavaksi aseiden hankinta on saatu, että toistuvasti huomaa hakkaavansa kaikkea, mikä liikkuu tai ei liiku vain siksi, että saisi ne muutamat puuttuvat pultit kasaan siihen seuraavaan hankintaan kauppiaalta. Jotteivät hankinnat menisi liian yksinkertaisiksi, ovat tehokkaimpien aseiden piirustukset keräilykorttien takana. Kolme oikeanlaista korttia kasaan ja R.Y.N.O. on käytössä. Helpommin sanottu kuin tehty, käyköhän samoin kuin silloin vuonna 2002, kun hankinta ei onnistunut kuin huijaamalla.
Ratchet & Clank vuosimallia 2016 on onnistunut kunnianosoitus sille ensimmäiselle seikkailulle. Grafiikka on kunnossa, ohjaus toimii ja samalla lailla tiputaan tiukoissa hypyissä kuolemaan kuin aikoinaan ja syytetään kamerakulmia, kun kuolo korjaa tiukoissa taistoissa. Uudelle sukupolvelle suomenkielisyys varmasti helpottaa pelin huumorin sisältämistä ja auttaa omaksumaan pelaamisen muutenkin paremmin. Sarjan vanhoille faneille nimet voivat kuulostaa oudoilta, mutta äkkiä siitä pääsee yli, että Dr. Nefarious onkin Tohtori Nefarious ja rangerit ovat vääntyneet vartijoiksi.
Insomniac Games on asettanut varteenotettavan vertailuarvon sille, miten pitää peli päivittää nykyaikaan. Toivotaan, että muut pelistudiot kunnioittavat samalla lailla pelaajia, kun omia tuotoksiaan tuovat uusintaversiona, eivätkä vain tyydy rahastamaan vanhemman menestyneen pelin maineella.