Vuoden 2005 E3-messuilla nähtiin jotain, josta tulisi viisi vuotta myöhemmin polttava puheenaihe pelaajien keskuudessa. Silloin Old West Project työnimellä tunnettu peli tulisi mullistamaan käsityksen tavallisesta sandbox-pelistä. Hyvät naiset ja herrat, villi länsi on täällä tajuntaa räjäyttävämpänä kuin koskaan.
Paluu entiseen
Pelissä asetutaan entisen lainsuojattoman, John Marstonin, saappaisiin. Hän joutuu hallituksen agenttien kiristämänä tekemään paluun väkivaltaiseen elämäntyyliin. Tarkoituksena on löytää Bill Williamson sekä kourallinen muita vanhoja tuttuja ja toimittaa heidät telkien taakse tai vaihtoehtoisesti mullan alle. Palkaksi päähenkilö saisi takaisin vaimonsa sekä poikansa.
Rockstar San Diegon kehittämä Red Dead Redemption sijoittuu 1910-luvun villiin länteen. Pelaaja pääsee pöllyttämään preerian hiekkoja niin Yhdysvaltojen kuin Meksikonkin puolella. Mittavahkon kokoiseen pelialueeseen mahtuu jos jonkinlaista maisemaa. Pelaaja ei voikaan olla ihailematta kauniita maisemia. Aurinko nousee horisontista päähenkilön ratsun hirnuessa kukkulan laidalla samalla kun tasangolla juoksee lauma villihevosia. Välillä tuntuu kuin katsoisi hyvää länkkäriä. Maisemia ihaillessa tulee kiinnitettyä huomiota poikkeuksellisen pitkään piirtoetäisyyteen, esimerkiksi kaktukset eivät siis ilmesty pelaajan nenän alle kovemmassakaan vauhdissa vaikka tarkemmat yksityiskohdat eivät piirry aivan yhtä pitkälle kuin horisonttiin ilmestyvät yksityiskohdattomat esineet ja asiat.
Pelimaailman koko tuntuu juuri sopivalta. Alue on tarpeeksi suuri hevosella tehtäviin vaelluksiin ja se tarjoaa vaihtelevia maisemia kasvattamatta välimatkoja kuitenkaan liian suuriksi. Hätäisemmät voivat tietty aina turvautua pikamatkustukseen, mutta tällöin jää kokematta pelin ehkä hienoimmat tapahtumat. Itse tehtävissä matkustuspätkät soljuvat kuin itsestään pelaajan kuunnellessa hahmojen välistä keskustelua pelimaailman tapahtumista. Välivideoiden ohella nämä keskustelut henkilöiden välillä luovatkin tarinalle pohjaa ja tekevät hahmoista uskottavampia.
Vilinää ja vilskettä
Kaupungista toiseen kulkiessa ei tarvitse matkata yksin, sillä pelimaailma elää ja hengittää myös kaupunkien ulkopuolella. Pelaaja voi yht’ äkkiä huomata olevansa keskellä sotatannerta, kun esimerkiksi paikallinen sheriffi on käymässä taisteluaan rikollisjengiä vastaan. Pelaajan omantunnon mukaan apua tarvitsevaa voi jäädä joko auttamaan rahasumman ja paremman maineen toivossa tai kylmästi vain jatkaa matkaansa. Osa vastaavista pikatehtävistä saattaa tulla pelaajalle hieman liian nopeasti ja tilannetta ihmettelemään pysähtynyt pelaaja voikin kokea odottamattoman kuoleman, kun lainsuojaton on kääntänyt tähtäimensä kohti päähenkilöä. Peli sisältää pikatehtävien sekä juonta eteenpäin vievien tehtävien lisäksi myös ison kasan stranger-tehtäviä, joita pelaaja voi halutessaan suorittaa. Kyseiset tehtävät ilmestyvät satunnaisesti kartalle pelaajan kierrellessä pelin aluetta.
Kourallinen dollareita
Red Dead Redemptionin avoin maailma kuhisee yksityiskohtia. Nämä yksittäiset tapahtumat ja yksityiskohdat juuri houkuttelevatkin pelaajan palaamaan konsolinsa ääreen tutkimaan paikkoja. Pelin pääjuonen läpäistyäni pelitunteja oli kertynyt vajaat 23 tuntia, joten tekemistä pelissä löytyy.
Itse tehtävien lisäksi villissä lännessä voi halutessaan toimia pientä palkkiota vastaan yövartijana tai napata villihevosia kiinni. Lisäksi dollareita voi kahmia itselleen erilaisista korttipeleistä, kädenvääntömittelöistä sekä muista villin lännen huvituksista.
Päätehtäviltään Red Dead Redemption on laajahko. Pelin alkaessa pelaaja tutustutetaan käyttöliittymään ja pelin maailmaan arkisilla tehtävillä. Tehtävät ovat juonen osalta mielenkiintoisia, vaikka välillä tuntuukin että peli ei etenisi juonen osalta lainkaan. Juuri tällöin peli potkaiseekin hyvällä tavalla penkin alta yllättämällä uudella juonenkäänteellä. Jos tykkää eläytyä peleihin ja pelata niitä fiilistellen, kannattaa peli hankkia pelkästään sen käsikirjoituksen puolesta. Pelin hahmot täydentävät värikkyydellään juonta erinomaisesti.
This is gonna be one-one-one-one helluva fight.
Toimintapuoli pelissä hoidetaan kolmannesta persoonasta. Tähtäysmekanismi on puoliautomaattinen. Tähtäin hakee vihollisen vasemmalla liipaisimella ja tarkemmat tähtäilyt hoidetaan pelaajan toimesta oikealla tatilla. Vaikeusasteen nostamista kaipaavat saavat tähtäyksestä halutessaan täysin manuaalisen. Lännen nopeimmalla on käytössään Dead Eye ominaisuus, jolla ajankulun hidastuessa pelaaja voi tähtäimellä merkata vihollisensa. Liipaisinta painettuaan päähenkilö tiputtaa hetkessä pahikset hevosilta kuin varikset orrelta. Ominaisuutta voi käyttää kuitenkin rajallisesti, mutta Dead Eye mittari täyttyy nopeahkosti sitä mukaan kun päähenkilö listii vihollisia. Vihollisia voi niittää kumoon erinäisillä pistooleilla ja kivääreillä. Myöhemmin pelissä pelaaja pääsee käsittelemään polttopulloja, konekiväärejä, heittoveitsiä ja dynamiitteja. Rauhallisempi yksilö voi rauhoittaa vastustajansa vaihtoehtoisesti lassolla.
Villin lännen hahmot käyttäytyvät erittäin aidon näköisesti kiitos Euphoria-pelimoottorin. Ihmisten haavoittuessa he yrittävät ryömiä viimeisillä voimillaan kiven taakse piiloon tai kinkkaavat karkuun. Pelimoottorin sekä komeahkon hidastusefektin ansiosta esimerkiksi voitetut kaksintaistelut tuntuvat harvinaisen palkitsevilta. Tuntuma pelissä on hyvä hevosta ohjattaessa, vihollisia ammuskellessa ja kaikessa siltä väliltä. Toiminnan siirtyessä sisätiloihin meinaa päästä rumia sanoja, kun päähenkilöä pitäisi ohjastaa nopeasti paikasta toiseen samalla kun kamera tekeekin tepposet tai hahmo juoksee seinille.
Aasit hirnuvat myös Livessä
Red Dead Redemptionin moninpeli tukee kuudentoista pelaajan samanaikaista räiskyttelyä. Listasta löytyy koko pelialueen kattava free roam, free for all sekä gang shootout pelimuodot. Free roam -pelimuotoa lukuun ottamatta pelejä on mahdollisuus pelata hardcore-säännöillä, joissa tähtäys on manuaalinen. Pelimuodot ovat tyypillistä lipunryöstöä tai muiden tappamista. Free roam on ideana hieno pelimuoto, mutta vaatii kourallisen kavereita mukaan pelaamaan. Pelimuoto toimii aulana oman ryhmän privaattipeleihin, mutta sisältää yleisen tutkiskelun lisäksi tehtäviä tekoälyä vastaan ja muuta pientä ajanvietettä. Jos listalle saa kuitenkin tarpeeksi tuttuja, on tiedossa ihan mukavaa ajanvietettä lyhyissä erissä. Itseeni moninpeli ei vielä ole kuitenkaan juuri iskenyt ja huomasinkin palaavani nopeasti yksinpelin tunnelmallisille preerioille kerta toisensa jälkeen.
Peliä pelatessa omat teot vaikuttavat. Pelissä on kaksi mittaria, joista toinen kuvaa päähenkilön maineen etenemistä ja toinen hänen kunniaansa. Kunniaa voi parantaa esimerkiksi viemällä roiston sheriffille elävänä tappamisen sijaan. Mainettaan voi parantaa esimerkiksi auttamalla pulassa olevia asukkaita. Red Dead Redemption ei olekaan pelkästään hiekkalaatikkopeli, vaan siihen on yhdistelty sopivissa määrin myös roolipelielementtejä. Pelaaja voi käydä esimerkiksi metsästämässä villieläimiä, joita pelissä riittää. Niistä saadut lihat tai turkit saa myytyä kaupungeilla oleville kauppiaille.
John Marstonin tunnelmallisia taipaleita halki upeiden maisemien täydentää korvia hivelevä ääniraita. Teemaan sopiva musiikki soi hiljaa taustalla tukien kokonaisuutta, mutta ei vie liikaa huomiota itse tapahtumista. Tärkeimmissä kohtauksissa muhkea ääniraita kuitenkin astuu esiin ja ottaa roolia dramatisoinnin luojana. Myöskään ei voi olla kehumatta pelin ääninäyttelijöitä. John Marstonille äänensä antanut Rob Wiethoff hoitaa homman hienosti. Myös sivunäyttelijät tuovat äänellisesti tarinaan syvyyttä ja värikkyyttä kuitenkaan kompastumatta ylinäyttelyyn.
Laatikollinen pisteitä
Red Dead Redemption sai saman tien loistavan vastaanoton niin medialta kuin pelaajilta, eikä syyttä. Kyseessä on yksinpelin osalta valehtelematta vuoden tähän mennessä paras tekele. Jos pidät villistä lännestä teemana, tai jos tahdot kokea mahtavan yksinpelikokemuksen ja viihtyä kavereidesi kanssa preerioilla, on peli ehdoton pakko-ostos. Kyseessä on valehtelematta vuoden yksinpelikokemus.