Vuonna 1998 julkaistu Resident Evil 2 oli aikanaan suurmenestys ja pelisarjan arvostetuimpia osia. Uusien konsolisukupolvien saapuessa fanit ovat toivoneet pelistä uusintaversiota kuumeisesti jo vuosia ja nyt tuo aika on koittanut, melkeinpä päivälleen 21 vuotta myöhemmin. Mutta kelpaako se faneille, jotka ovat höylänneet alkuperäisen pelin läpi monen monta kertaa, selvittäen Raccoon Cityn poliisiaseman kaikki salaisuudet? Onko uusintapainoksessa enää sitä samaa pelottavaa ja painostavaa tunnelmaa, joka alkuperäisessä pelissä oli? Voi kuule, kyllä muuten on.
Kaikki ei ole hyvin Pesukarhukaupungissa
Alkuperäiseen verrattuna pelin päätarina on lähes sama, pieniä muutoksia on tapahtunut matkan varrella. Claire Redfield on tullut etsimään veljeään Raccoon Cityyn ja Leon Kennedy viettää ensimmäistä työvuoroaan kaupungin poliisivoimissa. Pysähtyessään tankkaamaan heille molemmille selviää ettei kaupungissa ole kaikki kohdallaan, sillä kaikki asukkaat näyttävät homehtuneilta spitaalisilta, jotka käyvät aggressiivisesti päälle eivätkä näytä pysähtyvän edes luoteihin. Kun Leon pelastaa Clairen kuoleman kynsistä, heidän kohtalonsa nivoutuvat yhteen ja pakomatka kaupungista alkaa. Matkalla keskustaan heidän tiensä erkanevat ja he sopivat tapaavansa poliisiasemalla, jossa he voivat miettiä seuraavaa siirtoaan. Myönnän, että itseäni hieman häiritsi se, kuinka nopeasti poliisiasemalle päädytään ja kuinka kökköä hahmojen välinen dialogi on. Sankarit ovat tunteneet toisensa arviolta kolme minuuttia, kunnes he eroavat toisistaan. Kun he sitten seuraavan kerran näkevät, on Claire jo flirttailemassa Leonille ja heittämässä tilanteesta pientä läppää. Hahmot eivät myöskään reagoi tilanteisiin millään tavalla realistisesti, sillä Tyrantin nähdessään Clairen reagointi on sama kuin löytäisi kaupan maitohyllystä jauhoja. Näitä asioita en olisi kaivannut, vaikka eivät sen suuremmin häiritsekään.
Pelaaja voi itse päättää kummalla hahmoista haluaa pelata, sillä molemmilla on hieman omanlaisensa reitit. He kohtaavat erilaisia vihollisia ja selviytyjiä sekä saavat erilaista aseistusta. Suurimmat tapahtuvat ovat molemmilla samat ja kun peli on yhdellä hahmolla läpäisty, aukeaa pelattavaksi toisen hahmon näkökulma samaan tarinaan. Varusteet, jotka toisella hahmolla poimittiin, eivät ole enää toiselle tarjolla, ainakaan samassa paikassa. Poikkeuksena kuitenkin tietyt aseet, jos vaikka Claire poimii yhdestä kaapista itselleen sähkötykin, löytää Leon samasta kaapista kranaatinheittimen. Vaikka järkevää logiikkaa tai selitystä ei hahmojen risteäville tekemisille löytyisikään, tekee toisella hahmolla pelattu osio pelistä kokonaisen. Myös pelin todellinen päätös paljastuu vasta, kun molempien hahmojen puoliskot on läpäisty. Pelissä on siis kaksi erillistä tarinaa, jotka yhdessä muodostavat pelin kokonaisuuden ja koska pelin voi aloittaa kummalla hahmolla tahansa kulkien hieman eri reittejä, tarjoaa Resident Evil 2 hyvän syyn pelata peli jopa neljä kertaa läpi. Ja enemmänkin, kiitos erilaisten salaisuuksien ja ilmaiseksi tarjottavien lisäosien.
Paljon uutta, paljon vanhaa
Mutta jos pelin tarinankuljetus on sama kuin alkuperäisessä, mikä sitten on muuttunut? No lähes kaikki muu, ainakin mitä pelimekaniikkaan tulee. “Tankkikontrollit” ovat jätetty ysärille kuvakulman siirtyessä olan taakse, grafiikka ja äänimaailma on uusittu täysin, uusia kohtauksia on lisätty ja vanhoja muutettu, poliisiaseman ovien välissä ei ole enää lataustaukoja ja hahmot pystyvät kantamaan taskussaan myös vara-asetta, jota he voivat käyttää vaikka vihollisen päästessä iholle. Pelillisistä uudistuksista paras on kartta, joka on selviytyjän paras kaveri. Leon ja Claire merkkaavat karttaan kaikki nähdyt tavarat, vaikka niitä ei poimisikaan mukaan. Kun huone on tutkittu kokonaan, huone merkkaantuu karttaan sinisellä, joka tarkoittaa ettei huoneesta voi löytää enää mitään. Tämä on aivan helkkarin hyvä systeemi, sillä nyt pelaaja ei enää pyöri huoneessa ympyrää etsimässä jotakin, mitä siellä ei ole.
Alkuperäisestä on otettu mukaan myös tavara-arkku, rajoitettu tavaratila, kirjoituskoneella tapahtuva tallentaminen (vaikka mukana onkin myös checkpoint-järjestelmä jos tallentaminen sattuu unohtumaan), Ressamainen epäloogisuus kaikessa etenemiseen liittyvässä, sekä hahmojen kömpelyys ja tietynlainen osaamattomuus vaaran uhatessa. Viimeisellä tarkoitan sitä, että sankarit eivät osaa tehdä minkäänlaista lähitaisteluhyökkäystä, ennen kuin verenhimoinen kalmo pääsee tarttumaan kiinni. Tällöin kyllä osataan tönäistä örveltäjä kauemmas, ei yhtään aiemmin. Koska viholliset ovat äärimmäisen kestäviä eivätkä aina kuole kymmenestäkään pääosumasta, olisi erittäin toivottua jos maahan kaadetulle zombille voisi tehdä vaikkapa jonkinlaisen erikoisiskun panoksia säästäen, mutta ei nähtävästi. Aina ei myöskään voi olla varma onko zombi tällä kertaa lopullisesti kuollut vai nouseeko se edelleen kymmenen sekunnin päästä ylös. Tämän takia pelaaja joutuukin miettimään käyttääkö kallisarvoisia ammuksia vai olisiko zombiarmeijasta mahdollista päästä jollain muulla tavalla ohi. Edes veitsellä huitomista ei voi harrastaa loputtomiin, sillä taisteluveitsi hajoaa jo reilun kymmenen iskun jälkeen.
Sama tunnelma nykypäivän tekniikalla
Uusintaversio pyörii Resident Evil 7:sta tutulla RE Enginellä, joka tekee pelistä aivan huikean näköisen. Fotorealistista grafiikkaa tarjoileva seikkailu leikkii jatkuvasti valoefekteillä, luo seinille karmivia varjoja ja näyttää pelin ällöttävää verimässäilyä niin yksityiskohtaisena ja rumana kuin vain pystyy. Tunnelmaa tukee mahtava äänimaailma, jossa panostetaan musiikin sijasta pieniin ja yksityiskohtaisiin efekteihin. Polisiiaseman käytäviä kulkiessa alkaa pakostikin jännittämään, kun ympärillä kuuluu jatkuvasti askeleita, narahduksia, kolinaa ja vaikka mitä rapinaa. Pelin äänimaailma auttaa myös selviytymisessä, sillä viimeistään siinä vaiheessa kun lierihattuinen Tyrantti saapuu poliisiasemalle etsimään selviytyjiä, pelaajan on parasta nostaa äänenvoimakkuutta kuulokkeissa, mikäli haluaa yhtään pysyä kärryillä herran liikkeistä. Raskaiden askeleiden töminä kuuluu jo kaukaa, jolloin pelaaja tietää varautua pahimpaan. Trenssitakkiselta rankaisijalta kun ei enää pääse karkuun samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten, koska suljettu ovi ei herraa pysäytä.
Uudistettu Resident Evil 2 tarjoaa faneille kaikkea sitä, mitä he pystyivätkään toivomaan. Vaikka paljon alkuperäisen pelin kohtauksia onkin muutettu eikä ihan kaikkia herkullisia juttuja pääsekään kokemaan uudistetulla ulkoasulla, on se silti yksi parhaista Resident Evileistä. Resident Evil 6:sta tuttuja Michael Bay -räjähdyksiä ja vitosesta tuttua murikanmoukarointia ei mukana ole, sillä sarjan kakkososa on uudistettunakin sitä, mitä Resident Evilin olisi aina pitänytkin olla; selviytymiskauhua.
Toivon todella, että Capcom tekee seuraavaksi samanlaisen käsittelyn myös sarjan kolmannelle osalle sekä Code Veronicalle ja Dino Crisisille, koska tämän myötä nälkä uusintakäsittelyitä kohtaan vain kasvoi.