Capcom löi viime vuonna Resident Evil -pelisarjan fanit ällikällä, kun legendaarisen pelisarjan kakkososasta julkaistiin hyvin onnistunut uusioversio nykysukupolven pelikonsoleille.
Pelistä oli aistittavissa alkuperäisen teoksen kunnitoitus, mutta se myös nosti uuden pelimoottorinsa ansiosta rimaa sille, miltä hyvin tehty kauhupeli voi näyttää ja tuntua nykypäivänä.
Kun uusioversio sai osakseen paljon hehkutusta, on Capcomin tottakai hyvin luontevaa tiputtaa seuraavaksi markkinoille pelisarjan seuraava uudelleenlämmitelty osa Resident Evil 3:sta.
Peli sijoittuu tuttuihin Raccoon Cityn maisemiin, josta pelisarjan päähenkilökaksikko Jill Valentine ja Carlos Oliveira yrittävät paeta. Kaupunkia koettelee aggressiivinen virusepidemia, jonka myötä ihmiset alkavat muuttua ympärillä zombeiksi. Maan hallitus ei Jill Valentinen pakoa sulata, vaan haluaa Umbrella-korporaation tietoja pitävästä naisesta eroon hinnalla millä hyvänsä.
Hallitus värvää Valentinen perään bioaseen, Nemesiksen, jonka ainoa tehtävä on saada nainen hengiltä.
Iho menee kananlihalle, kun Nemesis tulee kylään
Resident Evil on osannut aina tuoda kauhua esille omalla tyylillään. Varsinkin pelisarjan ensimmäiset osat olivat aikoinaan PS1:llä hyvin jännittäviä, hien otsalle tuovia kokemuksia. Muistan kuinka lapsena olin pelistä itsekin pelosta kalpeana ja jouduin kutsumaan silloin tällöin rohkeamman kaverini kylään, joka uskalsi avata kauhujen kartanosta tarvittavat ovet.
Resident Evil 3: Nemesiksen uusioversion tarina alkaa niin ikään heti pelottavasti, kun puistattava Nemesis rynnii sisään Jill Valentinen asuntoon. Aloitus on täydellinen ja kertoo heti, mistä pelisarjassa on kyse. Resident Eviliä ei pelata kuin mitä tahansa peliä, vaan se on ainutlaatuinen säikyttelysimulaattori, jossa katse täytyy pitää tiukasti ruudussa.
Kun pelissä jyllää vakuuttava RE Engine -pelimoottori, on vihollisissa ja kentissä myös hengästyttävää yksityiskohtaisuutta. Zombiet ovat ällöttäviä murisijoita, jotka tekee mieli karttaa kaukaa ja raastava pimeys houkuttaa etsimään kaupunkimiljööstä ne harvat valonlähteet, jossa voi hengähtää edes hetkisen.
Onko RE3 vähän liian käsikirjoitettu?
Aseista ja panoksista on koko pelin ajan pientä pulaa, joten kutien kanssa pitää olla tarkkana. Kyseessä on totta kai harkittu ominaisuus, joka on myös omiaan herättämään pelaajissa kauhun tunteita.
Kun ase ei laula, on pelissä eteneminen on ikään kuin sellaista hidasta tutkiskelua. Jos portit eivät aukeakaan nenän edessä, vaatii se yleensä jonkin asian hoitamista toisaalla. Matkalla toisaalle pitää varautua moneen yllättävään säikähdykseen, mikä nurkan takana voi piillä.
Resident Evil 3:n suurimmaksi heikkoukseksi muodostuu kohtausten liiallinen käsikirjoittaminen. Ne kohtaukset, missä peli pyrkii säikäyttämään, oppii edetessä nopeasti. Välillä peli onnistuu yllättämään, mutta se alkuperäisen Ressan täydellinen arvaamattomuus loistaa poissaolollaan. Uusioversiossa tuntuu siltä, että se elementti ei ole enää yhtä vahvasti läsnä.
Vaikka pelin pelattavuus, kuvakulmat ja kontrollit ovat huomattavasti ystävällisiä verrattuna alkuperäispeliin, kärsii uusioversio monista PS1-versiolle ominaisista kankeista kontrollivalinnoista. Esimerkiksi tavaroiden täyttäminen reppuun on tehty pelissä äärimmäisen vaikeaksi, kun asioita ei pysty tiputtamaan muualle, kuin valikoituihin arkkupisteisiin.
Laadukas uusioversio
Resident Evil 3:n uusioversion mukana tulee itsenäinen Resistance-lisäosa, jossa on mukana viiden hengen moninpelimuoto. Moninpelissä neljä pelaajaa ottaa mittaa yhdestä Umbrella Corporationin -hahmosta, joka yrittää estää pelaajia keräämästä tarvittavia palasia päästäkseen pakoon pelikentästä.
Resident Evil 2:n uusioversiosta pitäneet nauttivat varmasti myös Resident Evil 3:n uusioversiosta, se on saletti. Se on näyttävä, tunnelmallinen ja toimiva uusioversio yli 20 vuotta vanhasta teoksesta.
Pelissä on toki omat puutteensa ja kankeutensa, mutta harvoin uusioversio ylipäätään on näinkin onnistunut tapaus.