Resonance of Fate sijoittuu tulevaisuuteen, jossa maapallo ei kykene ylläpitämään elämää. Ihmiskunta on tuomittu elämään valtavassa konemaisessa ja tornimaisessa rakennuksessa nimeltä Basel, joka on alkujaan kokeellinen elämänylläpitojärjestelmä. Segan julkaisema ja tri-Acen kehittämä JRPG yrittää tuoda genrellensä uutta ja mullistavaa. Onnistuuko Resonance of Fate saamaan paikkansa kovien nimien kirjoihin?
Näin kaikki alkaa
Tarina lähtee käyntiin kohtauksella, jossa tyttö nimeltä Leanne nousee korkealle tornin huipulle mielessään halu lopettaa elämänsä, ja hän päättää hypätä kuolemaansa. Samaan aikaan kuitenkin henkilö nimeltä Zephyr sattuu paikalle ja huomaa tapahtuman. Hän sankarillisesti päättää pelastaa tytön. Kohtaus etenee hyvinkin elokuvamaisesti ja jokseenkin tuntuukin siltä, että heidän kohtaamisensa olisi kirjoitettu tähtiin ja olisi täten heidän kohtalonsa. Välivideo päättyy, kun molemmat putoavat korkealta taivaalta maata kohti. Tämän jälkeen peli antaa pelaajan itse päätellä mitä tapahtuu videon päätyttyä, sillä peli hyppää melkoisen askeleen ajassa eteenpäin. Kuluu vuosi ja kuukausia. Leanne ja Zephyr ovat elossa ja ovat liittyneet kiltaan, joka ratkoo asiakkaidensa ongelmia. Heitä johtaa persoonallinen ja erittäin sarkastinen hahmo nimeltä Vashyron. Peli lähtee käyntiin, kun he yhdessä lähtevät suorittamaan ensimmäistä tehtäväänsä.
Syvyyttä ja monipuolisuutta
Ensimmäiseksi pienen pieni varoitus: peli on erittäin vaikea eikä tunne taisteluissaan armoa. Kun pelaaja menee kiltaan noutamaan ensimmäistä tehtäväänsä, annetaan hänelle mahdollisuus lukea tutoriaalit, jotka todellakin kannattaa lukea läpi ajatuksen kanssa. Killan taloon päivittyvät aina sekä päätehtävät että sivutehtävät. On myös erittäin suositeltavaa opetella taistelun salat, koska taistelumekaniikan hallitseminen vaatii työtä ja ajattelua. Taistelussa yhdenkin päähahmon kuoleminen riittää taistelussa häviämiseen. Tämän vuoksi pelissä kannattaa tallentaa niin usein kuin mahdollista. Dialogi tapahtuu tekstinä ja ääninäyttelystä saa nauttia videopätkissä. Valittavina kielinä ovat japanin ja englannin kieli puheääneksi. Kontrollit toimivat hyvin ja toiminnot tapahtuvat peliohjaimella järkevästi. Mitään hankalia kombinaatioita ei tarvitse tehdä ohjaimella.
Taistelumekaniikka on toteutettu erittäin hyvin. Se tuo taisteluihin syvyyttä ja monipuolisuutta. Pelissä voi tehdä kahdenlaista vahinkoa: Scratch damage ja Direct damage. Scratch damage vahingoittaa vastustajan kuorta, ja sillä voi vahingoittaa panssaria. Direct damage tekee vauriota suoraan vastustajan elämäpisteisiin. SMG:lla voi tehdä ainoastaan Scratch damagea, pistoolilla ainoastaan Direct damagea ja kranaateilla sekä muilla heittoaseilla molempia. Roolipelityylisesti myös elementit ovat edustettuina, joten esimerkiksi vesiperäiseen vastustajaan kannattaa käyttää tulta. Statukseen vaikuttavat hyökkäykset voivat pysäyttää vastustajan hetkeksi. Taistelussa kannattaakin pyrkiä vahingoittamaan vastustajaa parhaansa mukaan, sillä vahingoittaminen ja sen jälkeen suoran vahingon tekeminen moninkertaistaa vastustajan menettämät elämäpisteet.
Hyökkäyksiä voi suorittaa monesta suunnasta, ja iskut keskittämällä koittaa särkeä vihollisen eri puolilla olevia panssareita. Suojasta riisuttu kohta ottaa luonnollisesti herkemmin vahinkoa. Nämä ohjenuorat pätevät myös omiin hahmoihin. Poikkeuksellisesti pelihahmo ei kuitenkaan menetä panssaria, vaan sankaripisteitä.
Pelissä tutustutaan ominaisuuteen nimeltä Hero Gauge. Hero Gauge on mittari, jossa on käytettävänä sankaripisteitä. Käytettäessä tätä ominaisuutta voi liikkua samanaikaisesti kun ampuu. Hero Gaugen avulla voi myös hypätä ilmaan ja suorittaa hyökkäyksiä ilmasta käsin. Ominaisuutta kannattaa kuitenkin käyttää hillitysti, sillä mikäli taistelun aikana mittari kulutetaan loppuun, menevät omat hahmot kriittiseen tilaan. Kriittisessä tilassa ei voi suorittaa Hero Gauge -hyökkäyksiä ja vastustajan hyökkäyksistä menettää suoraan elämäpisteitä. Sankaripisteet toimivat myös suojana, sillä vastustajat voivat ainoastaan aiheuttaa Scratch damagea, mikäli sankarimittarissa on yksikin käytettävä piste. Jos Scratch damagen aiheuttama vahinko ylittää elämäpisteiden määrän, menettää pelaaja yhden sankaripisteistään.
Graafinen ilme ja musiikin harmonia
Resonance of Fate ei enimmäkseen vakuuta graafisella ilmeellään. Taistelualueet ovat hyvin värittömiä ja mielikuvituksettomia, eikä niissä ole juuri vaihtelua. Vastustajien suhteen graafinen ilme vaihtelee. Ajoittain vastustajat näyttävät todella hienoilta; varsinkin pomotaisteluissa nähdään silmäkarkkia. Välillä vastustajien ulkonäkö vaikuttaa huteralta ja suttuiselta: aivan kuin ne olisi jouduttu kiireellä tekemään peliin. Videopätkät puolestaan näyttävät hyvältä. Grafiikassa paistaa hyvin paljon itämainen tyyli, joka on tunnistettavissa naishahmojen suurista silmistä ja muodokkaista muodoista. Kaupungit sen sijaan ovat värittömiä ja elottomia. Toisaalta ympäristön karuus tuo uskottavuutta pelille, koska eletäänhän sentään ihmiskunnan sukupuuttoon kuolemisen aikaa.
Musiikin laatu on erinomaista tasoa. Kaupungeissa ja kartalla pelin musiikit onnistuvat kahlitsemaan pelaajan pauloihinsa. Upea urbaaninen teema vaihtelee yön saapuessa rauhalliseen sointuun. Taisteluissa musiikin laatu on enimmäkseen hyvää. Sankaripisteitä käytettäessä musiikin tempo muuttuu nopeammaksi ja voimakkaammaksi.
Tarinaa, level-grindausta, tarinaa
Pelin tarina on kokonaisuudessaan todella pitkä, mutta se tuntuu alussa hieman keskeneräiseltä. Pelin tarina aukeaa kunnolla vasta pelin lopussa. Läpipelaamiseen menee helposti 5060 tuntia, sillä tutkittavaa ja pelattavaa riittää. Kartalla liikkuminen tapahtuu hexagoneja availlen ja sitä mukaa paikasta toiseen liikkuen. Liikkuminen on jo alusta lähtien vapaata, mutta eri väriset hexagonit rajoittavat liikkumista siihen saakka, kunnes pelaaja saa oikean värin itselleen. Hexagoneja voi tienata taisteluista tai saada tehtävistä. Vastustajat määräytyvät hyvin pitkälti sijainnin suhteen, joten varuillaan kannattaa olla. Jos etenee liian nopeasti, on seuraava todennäköinen toimenpide tallennuksen uudelleen lataaminen.
Pelin päätehtävät ovat suurimmaksi osaksi laadukkaita. Tarinaa tasapainottavat Vashyronin huumori ja sarkasmi, jotka keskittyvät enimmäkseen Leannen kiusaamiseen. Huumori on JRPG:lle ominaista kaksimielistä huumoria, jossa tavalla tai toisella tulevat esille seksuaalisuus ja syrjintä.
Sivutehtävät ovat heikosti tehtyjä, ja monesti tuntuu, että niiden tarkoitus on vain kasvattaa hahmojen tasoa ja täten valmistella pelaajaa päätehtävään. Päätehtävien pomotaistelut ovat lähes poikkeuksetta todella haastavia, ja suora aggressiivinen hyökkääminen tietää varmaa kuolemaa. Tunteet nousevat aina kliimaksiin, kun vaikea ja vaivalloinen taistelu on voitettu. Mikäli pomotaistelut käyvät liian vaikeiksi, kannattaa pysähtyä tarinassa ja käydä nostamassa tasoja. Vihollisia kuhiseva Areena on erinomainen paikka kasvattaa tasoja, ja siellä voikin kulua helposti aikaa tunnista toiseen.
Kokonaisuus pysyy kasassa
Loppujen lopuksi pelin mielekkyys on vahvasti makuasia. Mikäli jatkuva tasojen grindaaminen, itämainen huumori ja korkea vaikeusaste ovat mieleesi, on tälle pelille helppo antaa lisäpisteitä kymmenen lisää. Todellista uutta peli ei tuo genreensä tuo. Ulkoasu vaihtelee keskinkertaisesta hienoon, mutta enimmäkseen pelin graafinen ilme ei vakuuta. Musiikit onnistuvat lumoamaan pelaajan pauloihinsa luomalla tunnelmaa. Pelin suurin heikkous on saman toisto. Tehtävät eivät oikeastaan muutu suuntaan tai toiseen pelin edetessä. Silti pelin päätehtävät pitävät tarinan kasassa, ja mielenkiinto säilyy loppuun saakka. Ilman pelin erinomaista taistelumekaniikkaa pisteet romahtaisivat. Taistelumekaniikka on pelin paras ominaisuus. Se on myöskin yksi parhaiten hiotuista ominaisuuksista, mitä on JRPG-genressä pitkään aikaan nähty.