Ensi vuonna kiitettävään 20 vuoden ikään pääsevä Tomb Raider -pelisarja on päässyt uuteen hurmokseen toisen rebootinsa ansiosta. Uusi Rise of the Tomb Raider jatkaa siitä mihin vuoden 2013 pelissä jäätiin. Videopelimaailman suosituin arkeologi Lara Croft etsii vielä paikkaansa maailmassa ja jahtaa maailman uskomattomampia ihmeitä. Peliympäristö vaihtuu Japanin meriltä Siperian tundralle neiti Croftin lähtiessä uskollisen jäähakkunsa kanssa jahtaamaan ikuisen elämän takaavaa artifaktia. Livegamers suosittelee astetta lämpimämpää talvivaatetta ja vaahtokarkkeja iltanuotiolle.
Jatko-osien maineet eivät välttämättä riitä aina originaalisen pelin tasolle, mutta Rise of the Tomb Raider on kaikessa kokonaisuudessaan vuoden 2013 Tomb Raiderin tasoinen ja arvoinen peli. Crystal Dynamics on hyödyntänyt viime pelin menestyksen ja pitkästä aikaa platform-tyyppinen tasoloikkominen on erittäin palkitsevaa. Uusin Tomb Raider on toimiva yhdistelmä kolmannen persoonan räiskintää, hiipimistä ja ongelmanratkaisua. Pelin sisäinen flow liikkuu tasaisesti välivideoiden, quick time eventien ja normaalin pelaamisen välillä. Rise of the Tomb Raider ei ole täydellinen, mutta jos piti ensimmäisestä osasta, on varmasti kotonaan tässäkin versiossa, sen verran mukavaa on astua neiti Croftin saappaisiin.
The Lost City of Kittens
Crystal Dynamics on sekoittanut hienosti vanhan kansan tarinoita ja historiallisia faktoja Rise of the Tomb Raiderin tarinaksi. Venäjän kansantarinoiden Atlantis, uponnut kaupunki Kitezh toimii pelin leikkiympäristönä tarjoten todella laajan skaalan erilaisia maastoja. Karttasuunnittelu on tuttua aikaisemmasta sekoittaen putkijuoksua ja hieman vapaamman avoimen maailman. Suurimmalta osalta peli on kuitenkin valitettavasti putkijuoksua, jossa pelaajan tehtävänä on edetä vain paikasta A paikkaan B. Vapaan maailman Tomb Raider voisi tuoda aivan uuden ulottuvuuden tähänkin pelisarjaan. Tarinallisesti uusin Tomb Raider on hieman heikompi kuin edellinen versio. Toissa vuoden kasvutarina arasta opiskelijasta suuren maailman karaistuneeksi naiseksi oli erittäin mielenkiintoinen prosessi. Rise of the Tomb Raiderissa Lara lähtee seikkailemaan ikuisen elämän perään, koska ”isäni oli kiinnostunut tästä elämänsä hinnalla, joten minunkin täytyy olla”. Tarina ontuu ajoittain, mutta onnistuu olemaan tarpeeksi kiinnostava ettei peli-into siihen lopahda totaalisesti. Laran kasvutarina on minimaalisempi tässä, kun hän yrittää etsiä vastauksia isänsä kuolemaan ja samalla miettiä omaa rooliansa ja identiteettiänsä tässä maailmassa. Tarina etenee kuin Hollywoodin suurimmassa action-pläjäyksessä parhaimmillaan (kaikkine deus ex machina -hetkineen). Milloin paetaan kopterin tulitusta neuvostoaikaisessa gulagissa ja toisaalla taas yliluonnollisia sotilaita vuosisatoja vanhassa temppelissä. Laran liikkuminen näyttää hyvältä ja ennen kaikkea on toimivaa. Kiipeilystä tulee pakostakin mieleen Assassin’s Creed -pelit ─ ja syystäkin. Vapaaehtoiset erilaiset haudat ovatkin pelin huikeinta tarjontaa. Laralle lyödään eteen hienosti suunniteltuja puzzleja, joissa saa oikeasti laittaa aivot raksuttamaan, että miten neiti Croft pääsee aarteiden äärelle.
Graafisesti peli on konsolillakin edelleen mykistävä. Laran ulkoinen olemus muuttuu pelin edetessä veren, naarmujen ja mudan muodossa. Mistään pesunkestävästä purkkaprinsessasta ei tosiaankaan ole kyse. Peli tarjoaa paljon hienoja maisemia ja useasti pysähdyin vain tuijottamaan ruutua Laran seistessä lumihangen keskellä Siperian talven koristamassa metsässä. Konsolien kuvankaappaukset tarjoavat uuden alustan näiden hetkien jakamiselle.
Where is my dual pistols?
Taistelutilanteissa Lara ei jää yhtään jälkeen muita videopelisankareita. Peliin uudistettiin hiiviskelyä ja Lara pystyykin yllättämään vihollisia aluskasvillisuuden, puiden oksien tai veden alta. Pelin edetessä pelaaja voi avata XP:n avulla Laralle erilaisia erikoistaitoja, jotka on jaettu kolmeen eri alakategoriaan: lähitaisteluun, metsästykseen ja selviytymiseen. Asearsenaalia Laralle tarjotaankin kuin erikoisjoukkueen sotilaalle. Löytyy erilaista pistoolia, kivääriä ja jousipyssyä. Harmillisesti vintage tuplapistooleita ei ole vieläkään saatavilla. Panosvaihtoehtojakin on kuin astetta hämärämmän asekaupan katalogissa. On räjähtäviä nuolia ja panoksia tai myrkky- ja tulinuolia. Luontevasti vain yhtä nappulaa painamalla Lara pystyy keräämillään tarvikkeilla luomaan erikoispanoksia jopa kiireessä. Omaan pelitapaan oli kuitenkin tyydyttävintä tappaa mahdollisimman hiljaa, joka tarkoitti useasti joko jousipyssyn käyttöä kaukaa tai lähempää tehtiin tuttavuutta kiipeilyhakun tai veitsen kanssa. Kehityspuusta aukeaa myös erilaisia taitoja näihin, kuten kuolleen ruumiin ansoitus. Pahaa-aavistamattomat vihollisjoukot lähtivät etsimään kadonnutta toveriaan, mutta törmäsivätkin ruumiiseen asetettuun myrkkypanokseen. Vihollisten tekoäly on mukiin menevällä tasolla. Aivan ameeban tasolle ei vajottu, mutta parantamisen varaakin on. Laran paljastuttua taistelutilanteissa viholliset toimivat jopa hyvin fiksusti pakottaen räjähteillä Laran liikkumaan suojasta tai yrittämällä kiertää neidin kylkeen ja selkään.
Russian Level 3
Joka nurkan nuuskiville pelistä löytyy kerättävää kuin tammenterhoja oravalle talven tullessa. Erilaisia Laran kiinnostuksen kohteita ovat kirjeet, päiväkirjat ja seinämaalaukset tai muistomerkit. Näistä Lara kehittää kielioppiaan kreikan, venäjän ja mongolian suhteen. Jos Laran kielioppi ei riitä tietyn tason tekstiin, ei pelaaja pysty sitä vielä lukemaan. Näistä keräilykohteista avautuu todella paljon taustatietoa siitä mitä Kitezhin maastossa on tapahtunut vuosisatoja sitten ja mitä vihollisleirissä mietitään neiti Croftin lyödessä kapuloita heidän rattaisiinsa.
Giant heads, really?
Rise of the Tomb Raiderista jätettiin kokonaan pois moninpelimahdollisuus, joka ei ollut 2013 vuoden Tomb Raiderin vahvuus. Tilalle tuotiin tällä kertaa Expedition-pelimuoto, jossa pelaaja voi suorittaa vanhoja tuttuja tehtäviä pienillä twisteillä. Pelaaja voi ostaa kauppapaikalta pelin sisäisellä valuutalla korttipakkoja, joista saa erikoiskortteja, jotka vaikuttavat Expeditionin tehtävissä. Esimerkiksi kaikki vastustajat ovat tulessa tai kaikilla on jättikokoinen pää. Virkistävä paluu 90-luvun peleihin joissa oli giant head mode. Expedition-muoto tuntuu todellisille pelin suurkuluttajille mukavalta lisäsisällön tarjoilulta, mutta usealle varmasti riittää pelkkä tarinan läpipeluu. Suurta uudelleenpeluuarvoa Rise of the Tomb Raider ei tarjoa. Todellisille sudenpennuille peli tarjoaa Survival-vaikeustason, jossa Laralta katoaa HUD ja oikean tatin painalluksella avautuva Batmanista tuttu ”etsivä-moodi”.
Rise of the Tomb Raider vain lisää painoarvoa Lara Croftin paluulle videopelimaailmaan. Peli on viihdyttävä ja ehdottomasti pelaamisen arvoinen. Jos piti jo kahden vuoden takaisesta rebootista, ei voi olla eksymättä tämän ohi pelikaupassa. Crystal Dynamics on luonut toimivan kaavan ja lyönyt oman merkkinsä Laran uuteen elämään. Rise of the Tomb Raider tarjoaa pelillisestikin mukavasti pelitunteja pelkästään yksinpeliin. Kyseessä ei kuitenkaan ole Falloutin tai The Elder Scrollsin tapainen satojen tuntien urakka, vaan yksinpelistä selvinnee mukavasti reilulla 20-30 tunnin pelailulla.