Videopelikulttuurista on syntynyt ikonisia hahmoja, joista yksi tunnetuimmista on varmasti vuonna 1996 esitelty seikkailijatar, joka shortseissaan ja pienessä vihertävässä paidassaan painovoimaa uhmaavilla naisellisilla tunnusmerkeillä pelotta meni minne tahansa, jos vain oli aarteita tarjolla. Lukemattomat oli ne tunnit, joita tuli kulutettua kuunnellen aatelisleidin tunnusomaista ähkyntää, kun hioi hyppytekniikkaa kohdalleen, tai yritti ratkoa jotain erittäin kinkkistä pulmaa.
Aika teki tehtävänsä, eikä edes Angelina Jolien topattu etumus hopeanvärisessä ihonmyötäisessä haalareissa valkokankaalla saanut nostettua Tomb Raider -sarjaa ylöspäin. Ei Lara Croftia oltu missään vaiheessa unohdettu, mutta pelisarjan suosio ei ollut samaa mitä aikoinaan. Mutta kulissien takana tapahtui, ja tarjolle saapui vuonna 2013 täysin uudistettu Tomb Raider. Nyt pelattavaksi saatiin nuori nainen, jonka taidot kehittyivät pelin edetessä. Peli miellytti niin vanhoja faneja, kuin myös keräsi uutta pelaajakuntaa seikkailuun, ja jatko-osalle näytettiin vihreää valoa.
Catwalk
Rise of the Tomb Raider julkaistiin ajallisena yksinoikeuspelinä Microsoftin Xbox-konsoleille 2015, ja nyt 2016 erikoisjulkaisu Rise of the Tomb Raider: 20 Year Celebration saapui PlayStation 4:lle. Tässä arvostelussa kohteena on juuri tuo PlayStation -versio, Xbox-arvostelu on luettavissa täältä. Tuo arvostelu pelin juonen ja sisällön osalta on aivan pätevä myös PlayStationille, joten sieltä löytyy niistä tarkempaa tietoa.
Mitä eroa sitten on ensimmäisen julkaisukerran, ja nyt tämän erikoisjulkaisun välillä. Alustan lisäksi ei juurikaan muutoksia ole, erikoisversiossa mukana on myös kaikki tähän mennessä julkaistu lisäsisältö, mikä helpottanee hankintapäätöksen tekemistä. Lisäsisällöstä on pelillisestikin iloa, sillä varsinkin Baba Yaga: The Temple of the Witch poikkeaa virkistävästi peruspelistä, vaikka ei välttämättä kaikkien mieleen olekaan.
Vuosi on kulunut rebootin tapahtumista, ja Laran mieli yrittää vielä käsitellä Yamatain tapahtumia. Pappa Croftin pakkomielle Kitezhin kadonneesta kaupungista, ja sieltä löytyvästä kuolemattomuuden tuottavasta esineestä herättävät myös Laran mielenkiinnon, joten matka kohti Siperian kylmää talvea alkaa. Maisemat ovat komeita ja kylmyyden aistii, harmittavasti vain peruspelissä ei juurikaan rangaista, vaikka päähahmo ryömisi bikineissä luminietosten läpi. Ei sillä, kyseistä asustetta ei ole valittavana, vaatekaapista löytyy kyllä useampia vaihtoehtoja, ja pelin edetessä vaihdettavien vaatekappaleiden määrä vain kasvaa. Kaikki asut eivät ole vain kosmeettisia, vaan osalla vaatteista on pelaamista helpottavia ominaisuuksia, vaikkapa rivakampi paranemisen alkaminen, tai kyky kantaa enemmän erikoisammuksia mukana.
Kaikki ei ole kultaa mikä kimaltelee
Pelaaminen keskittyy parille suuremmalle alueelle, joissa pääsee vapaasti kulkemaan. Toki löytyy tehtäviä, joissa pitää mennä putkijuoksua, eikä valinnanvaraa etenemisen suunnittelulle ole, mutta käytännössä vain lopputehtävässä ei pääse pakittamaan. Kun sen on kerran aloittanut, pitää tehtävä suorittaa loppuun, jonka jälkeen pääsee jatkamaan puuttuvien artefaktien keräilyä. Vinkkinä, kannattaa odotella ihan rauhassa niiden lopputekstien rullaamista loppuun ruudulla.
Kerättävää pelissä riittää, kohteiden löytämistä helpottaa sinne tänne ripotellut selkäreput, joiden löytyminen paljastaa kartalle keräiltäviä kohteita. Keräily on kuitenkin pikku kivaa itse tehtävien taustalla. Toki kokemusta kertyy löytöjen mukana, ja kokemuspisteiden karttuessa pääsee avaamaan kykyjä jostain kolmesta kykypuusta. Myös löytyneet äänitteet, kirjeet tai seinäkoristeet auttavat niin tarinan avaamisessa, kuin eri kielten ymmärryksessä. Mitä enemmän on tietyn tyylisiä esineitä löytänyt, sen varmemmin onnistuu seuraavan löydön ymmärtäminen. Alussa voi törmätä kohteisiin, joita ei osaa tulkita, vaan pitää vielä ”opiskella” kieltä lisää löytöjen muodossa. Myös aseiden osia löytyy etsinnän seurauksena, vaikka tuntuukin, että melko nopeasti saa auki pelissä tarvittavat aseet ja varusteet. Toki alussa kokee välillä turhautumisen tunteita, kun tunnistaa tehtävän tarvitsemat varusteet edellistä osasta, mutta omasta varustesäkistä ei niitä vielä löydy. Kaikki osaaminen ei ole kuitenkaan tuttua, vaan mukaan on tullut uusiakin kykyjä, ja pelin edetessä joutuu välillä miettimään, mikä kyky on oikea etenemisen varmistamiseksi. Toki suurin osa liikkeistä on yksinkertaisen nappulakombinaatioiden takana, jotka pelatessa oppii nopeasti.
Hiippailemallakin eteneminen onnistuu, välillä on kuitenkin turvauduttava suoraan toimintaan. Vastusta löytyy matkan varrella niin eläin- kuin ihmiskunnasta, välillä jopa niin reippaasti, että toivoisi pientä hengähdystaukoa, ja pääsemistä tekemään niitä asioita, mitkä erottavat Tomb Raider -pelit muista, nimittäin pulmien ratkonta ja reittien haku vaikeakulkuisessa maastossa. Muutamassa kohtaa on pysähdyttävä ja arvioitava etenemisreittiä todenteolla, tosin enemmänkin vastaavia tilanteita olisi saanut olla. Etenemisen isoin haaste kun suurimman osan aikaa tuntuu olevan jäykkä niska, niin vähäistä liikettä sallitaan välillä kameralle, että kunnon maisemien katselun voi unohtaa. Vastaavasti pulmien vaikeustasot vaihtelevat hurjasti itsestään selvyyksistä hulluuden partaalle ajavista tehtävistä. Yksikään pulma ei ole ylitsepääsemätön, mutta mukana on muutama, jotka vaativat melkoista aivojumppaa ja koko varustearsenaalin hyödyntämistä.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
Grafiikka kestää hienosti vertailua ja kontrollit toimii, mitä nyt siis kamera välillä ei toimi ihan niin kuin tahtoisi. Tuttu juttu jo edellisestä osasta. Myöskään ääninäyttely ei aiheuta näppylöitä vaan toimii, toki vanhan polven Lara fani kaipaa niitä ah-ääniä raskaamman suoritteen yhteydessä, mutta hyvin toimii Camilla Luddingtonin Larakin. Äänimaailma on sekin kohdallaan musiikkia myöten, erityismaininta pitää antaa varmasti yhdelle tunnelmallisimmista tunnuskappaleista, Karen O esittämälle I Shall Rise -kappaleelle.
Rise of the Tomb Raider: 20 Year Celebration tarjoaa kelpo pelituokion, varsinkin kun mukana on lisäsisällöt jotka tuovat mukavasti pelille lisätunteja. Juonellisesti ei ihan huipputarinasta ole kyse, mutta on sitä kevyemmilläkin eväillä lähdetty liikkeelle, ja mitä tarinassa hävitään, otetaan se takaisin muuten toimivalla paketilla. Neiti Croft on kasvanut naiseksi, johon haluaa tutustua lisää.