Viime vuonna julkaisunsa saaneesta Ubisoftin Rocksmithistä jäi pelikansalle suuhun hemmetin hyvä maku. Ensimmäinen kitarapeli, jota soitetaan oikeasti ihan oikealla kitaralla! Virtuaalirokkarit saivat heittää vanhat lelukitaransa nyt virallisesti komeroon ja ottaa esille oman sähkärin.
Ensimmäinen Rocksmith oli erittäin lupaava ja uraauurtava teos. Paljon kuitenkin jäi parannettavaa seuraavaan versioon, ainakin käyttöliittymän osalta. Biisejä oli kaiken kukkuraksi erittäin vähän, ja lataustauot viilsivät hermoja. Rocksmith 2014 on kuitenkin toivon mukaan korjannut ensimmäisen kitarapelin puutteita ja tuonut mukaan läjän uusia biisejä. Onko lopputulos toivottu?
Jack White tarjosi kuustoista suolakeksiä
Rocksmith 2014:n mukana tulee pelilevy ja usb-piuha, jonka avulla kitara liitetään Xboxiin kiinni. Heti pelin pyörähtäessä käyntiin kitara kalibroidaan ja viritetään kuntoon. Virittäminen on tehty mahdollisimman helpoksi, ja heti ensimmäisistä sykäyksistä huomaa, että lataustauotkin ovat pienentyneet. Kitarointivalmiuteen pääsee alta aikayksikön. Oma sähkökitarani, Fender Stratocaster sujahtaa hyvin kiinni usb-piuhaan, ja kitarointi saa alkaa.
Biisejä on tällä kertaa mukana 55. Mukana on niin vanhaa kuin uuttakin. Käytännössä kaikille löytyy jotain – kaikkea nuhapumpuista, kuten Aerosmithista ja Kissistä uudempiin rock-jättiläisiin, kuten Arctic Monkeysiin, Museen ja Avenged Sevenfoldiin. Toimiva biisilista, vaikka tietenkin sitä aina kaipaisi SILTÄ-JOLTAIN-TIETYLTÄ bändiltä lisää biisejä tai kenties jonkin kokonaisen levyn. Pelissä on kuitenkin ihan hyvä kokoelma laadukkaita rock-kappaleita.
Kehity virtuoosiksi
Kitaransoittoa harrastaneelle kaverille Rocksmithin opettelu ei varmasti tule tuottamaan hirveästi hankaluuksia. Se on pelkistetysti sanottuna Guitar Heron pelaamista oikealla kitaralla. Nuotit tulevat kohti kitaran kaulaa, ja ne pitää soittaa oikeaan aikaan oikein. Pelattavuus on uudessa versiossa selvästi helpompaa ja sulavampaa. Käyttöliittymästä on tehty selkeämpi.
Pelissä pääsee jauhamaan edelleen paljon näitä minipelejä ja treenejä, joissa oppii käyttämään kitaraa oikein ja jotain pieniä kikkakolmosia, joita tosikitaristit tarvitsevat! Oppitunneista on paljon hyötyä ja parastahan tässä on, että oppii tekemään asiat juuri oikein. Loistava palvelus uusille kitaristinaluille. Pidän siitä, ettei Rocksmithissä ole lyöty vaikeustasoa heti aluksi aivan kaakkoon. Vaikeusaste nousee pikkuhiljaa; sitä mukaa kun pelaaja oppii soittamaan biisejä oikein.
Rocksmith 2014:n uutuuspelimuoto ”session mode” (jossa tietokonepelaajat liittyvät mukaan pelaajan kitarointiin) kehkeytyy lopulta pieneksi mahalaskuksi. Tuntuu, etteivät kaverit pysy mukana pelaajan soiton tahdissa, ja lopputulos kuulostaakin todella epämääräiseltä. Seuraavaan versioon löytyykin paljon parannettavaa ainakin tämän pelimuodon tiimoilta.
Mainittakoon vielä, että basistejakaan ei ole unohdettu! Kaikki asiat pääsee tekemään myös basistin näkökulmasta. Se on hienoa se.
Toimiva lisäosa
Harmaita hiuksia kitaristeille ovat aiheuttaneet pelin pienet lag-ongelmat. Toisin sanoen normaalikaiuttimilla kitaran äänet tulevat liian myöhässä ulos. Varsinkin vaikeimpia biisejä on hankala olla soittamatta niin, ettei tippuisi jossain vaiheessa pois kärryiltä. Rocksmith vaatiikin kunnon ääniarsenaalin, jotta siitä voisi nauttia ihan sataprosenttisesti.
Peliin pystyy siirtämään edellisen osan kappaleet mukaan pientä lisämaksua vastaan. Ja lisää biisejähän saa sitten ladattua suoraan luottokortilla Livestä. Ladattavien biisien tarjonta ei vedä vielä vertoja ainakaan Rock Bandin vastaavalle, lisäkappaleita odotellaan aika rutkasti!
On mahtavaa, että pelaaminen on viety vuonna 2013 näinkin uudelle tasolle. Nykyään pystyy opettelemaan oikean instrumentin soittamista suoraan televisioruudulta. Rocksmith 2014 parantaa viimevuotista peliä vieläkin hiotummaksi, joten uusi tuotos on ihan odotettu tapaus tämän syksyn peliarsenaaliin. Keep On Rockin’ In The Free World!