Yhdysvaltalaisen Volitionin kehittämä Saints Row julkaistiin syksyllä 2006 ja peli oli suorastaan härski kopio kaksi vuotta vanhemmasta Rockstarin Grand Theft Auto: San Andreasista. Saints Row osui kuitenkin loistavaan markkinarakoon: Grand Theft Auto IV oli vielä melkein kahden vuoden päässä, joten oli olemassa selkeä tilaus uuden sukupolven avoimen maailman kaupunkirellestykselle. Suoraviivaisen plagioinnin lisäksi Volition esitteli muutamia pelikokemusta merkittävästi parantavia uusia ominaisuuksia, kuten GPS-avusteisen navigoinnin ja first person shooter genrestä tutun ammuntamekaniikan.
Vajaa kaksi vuotta alkuperäisen jälkeen ja ennen kaikkea noin puoli vuotta isoveli-GTAIV:n jälkeen saapuu jatko-osa Saints Row 2. Tuloksena on entistäkin enemmän hauskanpitoa ja hulluttelua avoimella hiekkalaatikolla muutamilla tärkeillä parannuksilla höystettynä. Kokonaisuutena Saints Row 2 on parempi kuin Grand Theft Auto IV.
Oma jengi kullan kallis
Tarinallisesti Saints Row 2 jatkaa juuri siitä, mihin alkuperäisessä pelissä jäätiin. Huvijahdin massiivisen räjähdyksen jälkeen 3rd Street Saints jengin johtoon tiensä raivannut päähenkilö on ollut vankilan teho-osastolla koomassa viimeiset vuodet. Onnettomuuden vuoksi plastiikkakirurgit ovat joutuneet kursimaan jengijohtajan kokonaan uusiksi ja jopa sukupuoli on saattanut vaihtua matkan aikana. Oman pelihahmon luomisen jälkeen on aika paeta aseet paukkuen, jonka jälkeen huomataankin maailman muuttuneen kooman aikana merkittävästi. Johtajan puutteessa 3rd Street Saints on hajonnut ja Stilwaterin kaupunkia hallitsee vaikutusvaltainen firma Ultor Corporation. Oman uhkansa kuvaan tuo myös kolme kilpailevaa jengiä: The Brotherhood, The Sons of Samedi ja japanilainen Ronin. Pelaajan tehtävänä on tietenkin raivata muut tieltään ja saavuttaa takaisin menetetty asema Stilwaterin johtavana jenginä.
Gangsterieeposta eteenpäin kuljettavia tehtäviä on yhteensä 45 kappaletta ja niistä jokainen alkaa (ja loppuu) juonta edistävällä välivideolla. Tarina ei itsessään ole kovin kummoinen, vaikka päähenkilön raadollisuus ja kylmäverisyys tekeekin ajoittain vaikutuksen. Painostava tunnelma kuitenkin kevenee nopeasti, sillä Saints Row 2 on suorastaan kyllästetty huumorilla eikä peliä selvästikään ole tarkoitettu otettavaksi liian vakavasti. Hauskanpitoon keskittymisessä on kuitenkin se huono puoli, että varsinainen tarinankerronta on kärsinyt: kunnianhimoista rikostarinaa GTAIV:n hengessä on turha odottaa.
Ammu ja aja
Saints Row 2 on kolmannen persoonan ammuskelupeli, jossa varsinainen tähtääminen ja tulitus tapahtuvat ensimmäisen persoonan räiskintäpeleistä tutulla tavalla: oikea tatti siirtää tähtäintä, vasen tatti liikuttaa pelihahmoa ja oikea liipaisin ampuu. Tämä mekaniikka esiteltiin jo ensimmäisessä osassa ja se toimii edelleenkin aivan yhtä jouhevasti. Pelihahmo liikkuu sulavasti juuri niin kuin pitääkin, mutta varsinaista suojautumisjärjestelmää ei ole, joten tulitaisteluissa on pakko juosta ja ampua jatkuvasti. Ratkaisu toimii, mutta silti jonkinlainen mahdollisuus suojautua pöytien ja betoniporsaiden taakse olisi voinut hidastaa taisteluiden tempoa luoden mahdollisuuksia hieman taktisempaan toimintaan.
Käytössä olevat aseet edustavat lajityypin peruskauraa pistooleineen, rynnäkkökivääreineen ja sinkoineen, mutta myös aseeton taistelu on toteutettu mallikelpoisesti. Nyrkkien annetaan puhua käyttäen vasenta ja oikeaa liipaisinta, jotka vastaavat tappelussa tietenkin vasenta ja oikeaa kättä. Toimiva taistelumekaniikka mahdollistaa selviämisen myös ammuksien loppuessa, sillä nyrkeillä mätkimisen lisäksi pelaaja voi poimia ympäristöstä tiiliskiviä, roskakoreja, tuoleja, pesäpallomailoja ja ties mitä muuta aseekseen.
Suoraviivaisen tappelemisen lisäksi merkittävä osa peliajasta liikutaan kaupungilla erilaisia kulkuneuvoja käyttäen. Saints Row ei vuonna 2006 tarjonnut muuta kuin kiikkeriä autoja pelaajan käyttöön ja onneksi jatko-osassa päästään ohjaamaan niin autoja, moottoripyöriä, veneitä kuin helikoptereitakin. Kontrollit toimivat juuri niin kuin pitääkin ja koska ajaminen saa pelissä suuren roolin niin kruisailun tuleekin olla nautittava kokemus.
Alkuperäinen peli esitteli erittäin toimivan tavan navigoida kaupungilla käyttäen oikeaan osoitteeseen johtavaa GPS-reittiä. Samalla koko pelialue oli alusta alkaen tutkittavissa ilman keinotekoisia esteitä eri kaupunginosien välillä. Nämä toimivat ratkaisut tekevät paluun myös jatko-osassa. Stilwater on muuttunut sitten edellisen osan, mutta sarjan fanit löytävät silti paljonkin tuttuja paikkoja myös tästä Ultor Corporationin hallitsemasta kaupungista.
Ei mikään tekninen taidonnäyte
Volitionin jatko-osa on heikoimmillaan, kun sitä verrataan teknisesti onnistuneempaan Grand Theft Auto IV:ään. Grafiikka on suorastaan sarjakuvamaisen vaatimatonta, piirtoetäisyys on silmiinpistävän lyhyt, tekstuurit ilmestyvät säännöllisesti tyhjästä pelaajan eteen ja kiivaimmissa taisteluissa ruudunpäivitys hidastuu häiritsevälle tasolle. Vastaavasti yleisilme on iloisen värikäs, vuorokauden vaihtuminen vaikuttaa valaistusefekteihin ja erilaiset sääolosuhteet lisäävät mielikuvaa elävästä kaupungista. Sadekeli on erityisen komeaa katsottavaa, vaikka varsinaisia lätäköitä ei Stilwaterin kaduille muodostukaan.
Lajityypin peleissä uskottava äänimaailma on keskeisessä osassa ja onneksi tässä Saints Row 2 onnistuu huomattavasti graafista asuaan paremmin. Valikoiden musiikki on vahvasti hip hop -henkistä, mutta pelatessaan voi valita kymmenestä eri radioasemasta aina klassisesta funkin kautta metallimusiikkiin asti. Myös oman radiokanavansa voi räätälöidä ostamalla kappaleita paikallisesta musiikkikaupasta. Ääninäyttely on kautta linjan vakuuttavaa ja se tuo paljon eloa ulkoisesti melko rujoihin hahmoihin. Lukuisat efektit aina moottorien murinasta jalankulkijoiden huutoihin ja aseiden paukutteluun saavat kaupungin tuntumaan oikealta ja elävältä.
Pidä hauskaa hiekkalaatikolla
Heti kärkeen pelaaja voi valita jopa kolmesta eri vaikeustasosta: Casual, Normal ja Hardcore. Mielikuva pyrkimyksestä hauskanpitoon tarinan kustannuksella vahvistuu siitä havainnosta, että terveysmittari regeneroituu melko nopeasti, jos vain malttaa hetken aikaa pysyä poissa tulituksen tieltä. Tämä saa jo muutenkin helpohkon pelin tuntumaan entistä helpommalta.
Tarinaa kuljettavat päätehtävät ovat usein monivaiheisia ja hauskoja, mutta valitettavan yksipuolisia: pääsääntöisesti tarkoituksena on vain ajaa pisteestä A pisteeseen B ja ampua kaikki. Erittäin tärkeä uudistus on kuitenkin välitallennuspisteiden käyttö. Pitkää tehtävää ei enää tarvitse aloittaa alusta ja tämä vähentää turhautumista todella merkittävästi. Peli tallentaa automaattisesti jokaisen tehtävän jälkeen, mutta saman voi hoitaa myös itse milloin tahansa (paitsi tehtävän aikana). Tämä taas poistaa kokonaan hermoja koettelevat ajomatkat erilliseen turvataloon edistymistä tallentamaan.
Saints Row 2:n varsinainen anti on kuitenkin sen lukuisissa sivutehtävissä. Pelaaja voi toimia palkkatappajana, juuri tietynlaisten autojen varastelijana, parittajana, ambulanssikuskina, tekeytyä poliisiksi tosi-TV-ohjelmaa varten, pelata pokeria, juosta kaupungilla alasti pahennusta herättäen ja vaikka mitä. Rahaa ansaitakseen kannattaa kuitenkin alusta alkaen ryhtyä ostamaan vallattujen alueiden yrityksiä itselleen, sillä ne tuottavat joka päivä tasaisesti hilloa pelaajan käyttöön. Kaikki sivutehtävät eivät ole yhtä onnistuneita, mutta niiden monimuotoisuus takaa sen, että jokainen löytää itselleen jotain mieluista. On todella helppoa unohtua tekemään pelkkiä sivutehtäviä useiksi tunneiksi etenemättä pelin varsinaisessa tarinassa mihinkään.
Rikoksiin keskittyvä pelaaja saa hyvin pian virkavaltaa peräänsä, mutta tässä paljastuukin pelin yksi merkittävimmistä puutteista: vihollisten tekoäly on suorastaan vajaa, koska pahikset ja poliisit vain seisovat aloillaan avaten tulen pelaajan ilmestyessä heidän näkökenttäänsä. Muutenkin lain pitkältä kouralta pakeneminen on aivan liian helppoa, mutta toisaalta eipähän tarvitse stressata seurauksista niin paljoa kesken hulluttelun.
Jengisotaa kaverien kanssa
Kaikki tarina- ja sivutehtävät on mahdollista suorittaa myös yhdessä kaverin kanssa ja tämä onnistuu joko System Linkin tai Liven kautta, mutta ei jaetulla ruudulla samalta sohvalta. Apuri voi koska tahansa liittyä ja lähteä isännän pelin sen kummemmin siitä häiriintymättä. Kaverin läsnäolo tekee pelaamisesta entistäkin helpompaa, mutta samalla myös paljon hauskempaa.
Varsinainen kilpailullinen moninpeli kattaa tavallisen team deathmatchin eli Gangsta Brawlin lisäksi tavoitteellisen Strong Armin, jossa kaksi tiimiä pyrkii suorittamaan tasaisesti vaihtuvia tehtäviä paremmin kuin vastapuoli. Onnistuminen vaatii tiimityötä ja sellaisen löytäminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Moninpeliä kannattaa kokeilla, mutta suurin osa ajasta kuluu silti varmasti joko yksin tai kaverin kanssa pitkin kaupunkia mellakoidessa eikä suinkaan muita ihmisiä vastaan pelatessa.
Parempi kuin GTAIV
Grand Theft Auto IV tarjoaa pelaajalleen vakavan tarinan ja merkittävästi komeamman grafiikan, mutta Saints Row 2 heittää peliin enemmän hauskanpitoa, paremmat kontrollit ja toimivamman ammuntamekaniikan. Kokonaisuutena Volitionin jatko-osa on parempi kuin itä-eurooppalaisen maahanmuuttajan ongelmista kertova Rockstarin rikoseepos.