Scene It? Lights, Camera, Action on Xbox 360 konsolin ensimmäinen tietovisapeli, jonka mukana tulevat myös tietovisapelailuun erityisesti suunnitellut erikoisohjaimet. Peli pohjautuu Scene it? nimiseen elokuva-aiheiseen DVD-peliin, jossa käytetään pelilautaa ja nappuloita. Scene It? LCA pelin kanssa laudan ja noppien kanssa häsläämisen voi kuitenkin unohtaa ja keskittyä paremmin pelaamiseen.
Massiivinen paketti
Noin 10 kertaa normaalin Xbox-pelin kokoisen paketin sisuksista löytyy itse pelikotelon ja ohjekirjasten lisäksi vakuuttava määrä tavaraa. Neljä Big button pad erikoisohjainta tuntuvat laadukkaan oloisilta ja istuvat hyvin käteen. Parasta on se, että mukana tulee jokaiseen ohjaimeen tarvittavat kaksi AA-paristoa. Koska kyseessä on infrapunalla toimivat ohjaimet, löytyy paketista vielä USB-porttiin liitettävä infrapunavastaanotin. Vastaanotin sijoitetaan vaikkapa television eteen, josta se välittää ohjaimien komennot konsolille. Vastaanotin on varustettu peräti kolmisen metriä pitkällä johdolla, joten sen sijoittamisessa tuskin tulee ongelmia.
Ohjaimet käteen ja sohvalle
Pelin ympäristönä toimii elokuvakylä, jossa elokuvapomo ohjaa sattumanvaraisesti eri studioille. Näissä studioissa pelaajat pääsevät näyttämään elokuvatietämyksensä.
Pelissä ei ole oikeastaan enempää kuin yksi pelimuoto, josta on tarjolla kolme eri variaatiota. Short Playssä peli koostuu kolmesta kierroksesta sekä Final Cut kierroksesta. Ensimmäisellä kierroksella saa pisteitä oikeista vastauksista, mutta vääristä vastauksista ei sakoteta. Toinen ja kolmas kierros ovat muutoin samanlaisia kuin ensimmäinen, mutta vääristä vastauksista saa miinuspisteitä. Viimeisellä Final Cut kierroksella ei tule miinuksia ja oikeiden vastauksien jälkeen nousee kerroin. Jos vastaa kaikkiin kysymyksiin oikein, nousee kerroin jopa kymmeneen viimeisen kysymyksen kohdalla. Tämä tarkoittaa sitä, että välittömästä oikeasta vastauksesta voi räpsähtää jopa 20 000 pistettä. Final Cutin ansiosta pelin asetelmat voivat siis muuttua vielä aivan pelin lopussa.
Long Play pelimuoto on taas muutoin sama asia kuin Short Play, mutta siinä tehtäviä yhdellä kierroksella on viisi.
Party play puolestaan on samanlainen kuin edelliset, mutta tässä pelimuodossa muut pelaajat näkevät toistensa vastaukset. Tällöin toisen pelaajan ”peesaaminen” on mahdollista. Party Play myös jatkuu kunnes se lopetetaan, eli mistään pelimuodosta ei ehkä voida puhua. Party Play on nimensä mukaisesti sopiva vaihtoehto esimerkiksi illanvieton taustaviihteenä.
Itse tehtävien pelaaminen ei voisi olla juuri helpompaa. Ohjaimessa on yksi iso nappi ja neljä pientä. Suurimmassa osassa kysymyksiä isoa nappia ei kuitenkaan tarvita, vaan pelaajat valitsevat mielestään oikean vaihtoehdon painamalla yhtä neljästä pikkunapista. Oikeasta vastauksesta pelaajaa palkitaan pistepotilla, jonka suuruus riippuu vastaamisnopeudesta. Välittömästä vastauksesta räpsähtää 2000 pistettä ja pitkään harkitusta vastauksesta tai arvauksesta kertyy sitten vähemmän pisteitä väliltä 02000.
Erilaisia tehtävätyyppejä on 21 erilaista, ja tässä muutamia esimerkkejä:
– Tunnista elokuva tekstimuotoisten vihjeiden perusteella
– Tunnista elokuva ääninäytteen perusteella
– Tunnista elokuva hauskasta kuvasta, joka piirtyy pikkuhiljaa näkyviin
– Tunnista näyttelijä todella vanhan kuvan perusteella
– Tunnista näyttelijä, jonka kuva muodostuu pikkuhiljaa näkyviin
– Tunnista elokuva julisteen perusteella
– Tunnista elokuva kuvasta, josta puuttuu jotain oleellista
– Anagrammeja
– Laita elokuvat järjestykseen julkaisuvuosien perusteella
Grafiikka, äänet ja pelattavuus
Graafisesti peli on piirretyn oloinen ja se sopiikin teemaan aivan loistavasti. Ympäristöt näyttävät simppelin tyylikkäiltä ja peliä on kiva katsella. Pelitehtävissä käyttöliittymä on selkeä ja ensikertalaisetkin ymmärtävät pelaamisen salat jo muutaman tehtävän näkemisen jälkeen. Oppimiskäyrää tässä pelissä ei juurikaan ole.
Äänipuolikin on hyvin kunnossa ja tehtävien aikana taustalla kuuluvat äänet omalla tavallaan täydentävät pelitilanteen tunnelmaa. Pelaajien vastatessa kuuluu selkeä ”BLING”-ääni, joten pelaajat pysyvät hyvin kartalla pelitilanteesta ja näkevät milloin muut vastaavat.
Ainoa pieni ärsyyntymisen aihe äänien suhteen on tehtävien välissä tulevat ”elokuvapomon” selostukset. Dialogeja ei todellakaan ole liikaa ja samat vitsit alkavat toistumaan nopeasti.
Ongelmana sisältö
Pelin ”runko” on periaatteessa täysin kunnossa ja erilaisia tehtävätyyppejäkin on riittävästi, jotta peli saadaan pysymään vaihtelevana. Harmi vain, että kysymyksiä ja tehtäviä on aivan liian vähän. Ne myös pyörivät liian usein samojen elokuvien ympärillä. Peli kuulemma tallentaa kysytyt kysymykset pelaajaprofiiliin, jotta samat eivät tulisi heti uudestaan. Käytännön testit kuitenkin osoittivat, että systeemi ei toimi. Voi toki olla, ettei se voikaan toimia ja että kysymyksiä on yksinkertaisesti vain liian vähän. Ilmoitettu kysymysten määrä on 1800. Peliä ei tarvitse pelata kuin 10 kertaa ja sama King Kong pätkä saattaa jo pyörähtää uudestaan ruudulla. Pätkään liittyvät kysymykset ovat myös valitettavasti aina samat. Tämäntyylisessä pelissä samat kysymykset luonnollisesti tuhoavat mielenkiintoa. Varsinkin videopätkätehtävissä tämä on ongelma. Olisi ollut loistava idea sitoa samaan videoon vaikkapa edes viisi erilaista kysymyssettiä, jolloin saman toistaminen ei tuntuisi ehkä niin pahalta.
Peli tukee kylläkin lisäsisällön lataamista, mutta kirjoittamishetkellä sisältöä ei ollut saatavilla. Maalaisjärjellä mietittynä lisäsisällön kanssa voi tulla myös käytännön ongelmia, koska esimerkiksi videopätkät voivat olla liian isoja ladattaviksi.
Kysymyksissä on myös ongelmana se, että osa niistä on todella vaikeita. Eritoten nuoremmille pelaajille saattaa turhautuminen iskeä, kun kysymykset liittyvät tasaisesti mustavalkoisista klassikoista tämän päivän leffoihin. Kaikkia on vaikea miellyttää, mutta esimerkiksi valinnainen kysymysten rajoittaminen olisi voinut olla hyvä idea. Esimerkiksi olisi voinut määrittää, että kysymykset sijoittuvat vain 80-luvulla ja sen jälkeen julkaistuihin elokuviin. Luultavasti kysymysten määrästä johtuen tällaista ei voitu toteuttaa, vaikka se on mahdollisesti saattanut ollakin kehitystiimin idealistalla jossain vaiheessa.
Loppupäätelmä
Pettymyksen aiheena monelle saattaa olla myös verkkopelaamisen täydellinen puute. Tosin kun ajattelee edellisessä kappaleessa kuvattua sisällön puutetta, niin eipä Scene Itillä Livessä mitään tekisikään. Jos peli alkaa jo parin peli-illankin jälkeen toistamaan itseään, niin voi vain kuvitella kuinka nopeasti se olisi koluttu, jos sitä voisi pelata Livessä?
Peli on selvästikin suunniteltu silloin tällöin kaveriporukalla pelattavaksi. Peli suoriutuu illanvieton viihdyttäjän roolista vähintäänkin tyydyttävästi. Sisällön puute ja kysymyksien toistuvuus ovat kuitenkin suuria ongelmia. Monelle voi ehkä tulla fiilis, että hyvä runko ja hienot ohjaimet menee hieman hukkaan kysymyksien puutteessa. Voihan toki olla, että näitä samoja laadukkaita ohjaimia pääsee myöhemmin hyödyntämään jonkun toisen pelin kanssa. Sitä sopii toivoa!
Scene It? Lights, Camera, Action on maltillisesti hinnoiteltu ja sitä voi suositella elokuvien ystäville, mikäli tapana on järjestää tai osallistua illanviettoihin ja haluaa niihin jotain uutta ohjemaa. Peli ei kuitenkaan ole aivan kaikkien juttu. Peliä voi kyllä pelata yksinäänkin AI-vastustajia vastaan, mutta se tuskin jaksaa kovin montaa peluria kiinnostaa kokeilua kauempaa.