Slick Entertainment tuli tutuksi palkitun N+-arcadepelin tiimoilta. Nyt Vancouverista lähtöisin oleva arcaden ja hauskuuden lähettiläiden kehitystiimi on päästänyt käsistään kaahailupelin nimeltä Scrap Metal. Ensikosketukseni peliin tuli videon kautta, jossa peli näytti lupaavalta. Mieleen tuli auttamatta aivan loistava suomalaisen Remedyn tekemä PC-peli Death Rally. Itse peliin asti päästyäni järkytyksekseni ennakko-odotukseni suoraan sanottuna murskaantuivat.
Kuten vuonna 1996 julkaistu esikuvansa, on Scrap Metal ylhäältä kuvattu kaahailupeli, jossa myös aseet näyttelevät suurta osaa. Yksinpelikampanja tarjoaa harjoittelukenttien lisäksi seitsemän erilaista ympäristöä, joissa kussakin on 7-10 erilaista tehtävää. Jokainen alue omaa myös hallitsijan, jota vastaan taistellaan aina kunkin ympäristön viimeisessä kisassa. Tehtävät koostuvat pääasiassa kisoista ilman aseita sekä aseiden kanssa. Mukaan on myös ympätty pelkkää romurallia, sekä tietyn kohteen suojelemista tai tuhoamista tietyssä ajassa. Myös niin kutsutut Elimination-kisat, joissa kierros kierrokselta tippuu aina viimeinen, värittävät palettia.
Yksinpelikampanja ei sinällään pidä sisällään minkäänlaista juonta, vaan peli etenee pelaajan voittaessa kisoja ja loppuvastuksia, jotka omistavat aina tietyn alueen. Loppuvastuksen voittaessa siirtyy alueen omistus aina pelaajan haltuun. Peli päättyy kun hallussa on jokainen alue. Peliareenat muuttuvat pelin edetessä aina vain sekopäisemmäksi. Väriä ja elementtejä ei kyllä radoista puutu.
Scrap… or Crap Metal?
Yksi ajopelin isoin asia on tietysti ajettavuus. Remedyn pojat loistivat tällä saralla jo vuonna 1996, mutta kanadalaiset kollegat ovat kyllä valovuosien päässä edelleen. Pelin tärkein elementti on rutattu täysin. Heti kättelyssä huomaa kuinka hankalaa on ajokkia ohjastaa – tuntuu kuin yrittäisi ajaa saippualla märässä kylpyammeessa. Auto sinkoilee sinne tänne eikä menoon tunnu löytyvän mitään tolkkua. Tämä arvatenkin pilaa kokemuksen lähes tulkoon täysin. Turhautumisilta ei voida välttyä, kun yhtälöön lisätään jo mainitut sekopäiset radat.
Scrap Metal sisältää myös moninpelin. Peliä voi pelata sekä samalta konsolilta että Xbox Liven kautta. Mitään massiivisia moninpelikokemuksia ei ole silti luvassa, sillä samaan keittoon mahtuu vain neljä peluria. Arvosteluhetkellä ei Xbox Liven kautta pystynyt kuitenkaan pelejä pelaamaan, mutta samalta sohvalta pelatessa oli meno hetkittäin ihan hauskaakin. Ajotuntuma vie silti innon pidemmän päälle, eikä pelin pariin tule muutamaa kertaa useammin palattua.
Kaiken kaikkiaan on Scrap Metal varsin kehno esitys kehitystiimiltä, jonka edellinen tuotos palkittiinkin. Paljon viilatummalla ajettavuudella sekä paremmalla kenttäsuunnitelulla olisi Scrap Metal ollut huomattavasti nautittavampi. Nyt se vain aiheuttaa hiustenlähtöä ja hampaiden kirskuntaa. Remedyn melkein 15 vuotta vanhempi Death Rally pieksee Scrap Metallin kyllä mennen tullen. 1200 Microsoft-pisteen hintaisena ei peliä voi kyllä suositella. Pudotetaan hinta kolmannekseen niin peliä voisi ehkä harkita suosittelevansa romurallista pitävien kaveriporukoiden koti-iltoihin.