Vakavan Samin pelit tunnetaan yleisesti sekopäisinä ja yliampuvina ensimmäisen persoonan räiskintöinä loputtomia vihollislaumoja vastaan. Osaltaan sarjan pelit ovat onnistuneet enemmän tai vähemmän – varsinkin alkutaipaleellaan, ennen kuin FPS-pelit nousivat nykyiseen suosioonsa.
Sam on jatkanut kuitenkin elämäänsä nykypäivään asti FPS-lajityypin ulkopuolellekin. Vuonna 2011 Mommy’s Best Games toi pelaajille oman näkemyksensä Samin vakavista seikkailuista. PC:lle julkaistu peli oli aivan yhtä yliampuva ja sekopäinen kuin ensimmäisen persoonan serkkunsakin. Peli ei kuitenkaan noudattanut silmistä kuvattavaa systeemiä, vaan Sam laitettiin keskelle sivuttaissuunnassa vierivää 2D-toimintapeliä. Oman Arcade-version Sam sai hiljattain Xboxille, ja peli noudattaa samaa 2D-kaavaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole jatko-osa, vaan hiottu ja laajennettu kokonaisuus PC-veljestään. Syntyi eräänlainen nimihirviö: Serious Sam Double D XXL.
Varman vakavaa
Samilla tuntuu päänvaivaa riittävän peleissään. Tällä kertaa sitä aiheuttaa Mental-niminen pääpahis ja hänen tuhatpäinen armeijansa. Samin tarkoitus olisi kulkea ajan halki eri aikakausilla kohti päämääräänsä: Mentalin kimppuun. Kuvio ei ole millään tavalla uusi, eikä peliä ole hemmoteltu minkäänlaisella juonella. Ohut tarina yrittää antaa pelaajalle vain ontuvan motivaation edetä kentästä kenttään läpi noin neljän tunnin pituisen kampanjan. Kenttien välissä Double D XXL yrittää avata pelaajalle Serious Samien huumoria välipätkillä, mutta se, miten pelin puujalkavitsit toimivat, on täysin pelaajasta kiinni. Itseeni huumori ei uponnut. Itsestään selviä ja kuivahkoja lauseita ja vitsejä viljellään tauotta, mutta ne saavat lähinnä ärsyyntymään, ja hyppäämään ne napilla yli.
Pelin paras anti on ehdottomasti sen aseyhdistelmät. Aseita löytää ympäri kenttiä, ja niitä tuunailemalla yhdistelmiä on lukuisia. Ruudulla tapahtuu kummia, kun esimerkiksi on kiinnittänyt kaksi haulikkoa, joista toinen ampuu vihaisia mehiläisiä ja toinen hidastaa osuessaan vihollisia. Kun samassa rysässä ovat kiinni vielä liekin-, raketin- ja kranaatinheittimet, sekä laserkivääri peesimässä, saavat viholliset tasaisen varmaa runtua.
Pelin toinen uudistus PC-versiosta on kahden pelaajan yhteistyötila. Double D XXL on kuin nakutettu kaverin kanssa yhdessä pelattavaksi. Ammuttavaa riittää, ja aseet saavat kahdestaan aikaan huomattavasti tuhoa ruudulla. Sääli vain että, kenttäsuunnittelu ontuu suhteellisen paljon. Peli on hyvin suoraviivaista toimintaa, vaikka kentät olisivat nerokkaita. Valitettavasti Double D XXL:n kanssa pelaaminen tuntuu nimensä mukaisesti juuri vain lineaariselta ammuskelulta. Siellä täällä kenttiin on ripoteltu salaisuuksia, ja jossain tapauksissa etenemiskohtia on muutama, mutta tylsähköjä tasoloikkia ja tasapaksua suunnittelua on käytetty suunnittelussa liikaa. Kentät noudattavat samaa kaavaa tasosta toiseen aina pelin loppuun asti: aloitetaan hitaammalla tahdilla, aallonhuippu kohdataan noin puolessa välissä tasoa, ja lopussa kohdataan kentän pääpahis. Vaikka vaihtelua kenttiin tulee hieman eri aikakausilta, nostaa puutuminen päätään jo puolessa välissä peliä. Loppupäässä peli alkaa ollakin jo puolipakollista puurtamista.
Varman tasapaksu
Ei Double D XXL huono peli kuitenkaan ole, on vain vaikeaa antaa joitain suunnitteluerheitä anteeksi, kun kyseessä taitaa olla alkuvuoden yksi odotetuimmista Arcade-peleistä. Tosin vaakakupissa on pelin hinta: 800 Microsoft-pistettä ei liiemmin maksa. Rahat voisi sijoittaa huonomminkin, mutta yksin pelaaville peliä ei oikein suositella voi. Pari hauskaa ideaa kuitenkin tarjotaan, ja jos 2D-toimintapelit kiinnostavat, on peli vakavasti varteenotettava vaihtoehto.