Ninjat ovat yleinen aihe videopeleissä, vaikkei sentään ihan zombieteeman suosiosta puhutakaan. Yksi suosituimmista ja samalla myös vanhimmista ninjapeleistä on 80-luvun lopulla aloittanut Ninja Gaiden -sarja. Ensimmäiset Ninja Gaidenit olivat sivulta kuvattuja seikkailupelejä, joissa korostui äärimmäisen tarkka ohjaus, kun vikkelä pelihahmo ja vaaralliset viholliset pitivät pelaajan tiukasti keskittyneenä. Henki lähti helposti ja vaikeustaso oli ankara. Fanit pitivät teemasta; peli sai monia jatko-osia ja paljon samankaltaisia kilpailijoita, kuten PlayStation 2:n kökkö Red Ninja sekä Xboxin erinomainen Mark Of The Ninja. Pari vuotta sitten julkaistiin mobiilipeli Shadow Blade, joka myös otti hieman vaikutteita ensimmäisistä Ninja Gaideneista. Henki lähti kertalaakista, erilaisia vihollisia marssi eteen jonoksi asti ja pelin mekaniikka oli kaikin puolin toimiva, mitä nyt kosketusnäytöltä tapahtuva ohjaus aiheutti välillä virhepainalluksia.
Nyt tuo samainen Shadow Blade on päätynyt myös konsoleille asti Reload-lisänimellä kuorrutettuna. Mukaan on lisätty seitsenlukuinen tarinamuoto, kenttäeditori, haastepelimuoto, saavutukset, sekä tietysti paranneltu grafiikka. Mutta jatkaako se urheiden ninjasotureiden kunniakkaalla tiellä, vai päätyykö se samaan monttuun Red Ninjan vierelle?
Ninjan polku on kuolemaa täynnä
Pelissä pelataan nuorella ninjaoppilas Kurolla, jonka treenitunti keskeytyy robottipukuisen Kiamoton ja hänen klaaninsa rynnäkköön. Kuron sensei, Shiro, käskee poikaa pakenemaan ja suojelemaan klaaninsa antiikkista medaljonkia. Kuro hakee medaljongin itselleen turvaan ja palaa mestarinsa luo, todetakseen tämän joutuneen vangiksi. Tästä alkaakin Kuron seikkailu sekä mestarin, että koko maailman pelastamiseksi. Tarina on täysin kliseinen ja ennalta-arvattava, mutta se on varmaan ollut tarkoituskin.
Pelin tarina sisältää seitsemän lukua, joista jokaisella on oma teemansa. Mukana on muun muassa ansoja vilisevä tyrmä, futuristinen neonkaupunki sekä vanha kunnon dojo. Kentät ovat hyvin suunniteltuja, eikä eksymään pääse. Jos Kuro lähtee väärään suuntaan, löytyy käytävän päästä todennäköisesti suuri pistekasa tai jonkin etenemistä estävän oven avaava vipu. Välillä tosin joutuu hetken miettimään, minne suuntaan edetä ja miten päästä yläpuolella olevan pistesaaliin luo, mutta pienen kiertolenkin jälkeen tämäkin mysteeri selviää.
Tarinan seitsemän lukua sisältävät kukin seitsemästä kymmeneen kenttää, josta jokainen kestää minuutista kolmeen. Peli ei siis ole kovin pitkä, olettaen että pelaaja pääsee kentät kertaheitolla läpi, eikä kerää matkalla mitään kerryttääkseen pisteitä saadakseen parhaimman arvosanan. Usein matkalla kuitenkin kuollaan tusinan verran, sillä kentät ovat täynnä vihollisia ja ansoja. Kentät kuitenkin ovat vähän liian itseään toistavia, sillä melkein jokainen kenttä koostuu samoista asioista. Juostaan eteenpäin, hypitään muutamaa seinää edestakaisin ylempänä olevalle käytävälle, väistellään vihollisammuksia ja pompitaan nopeasti sortuvien laattojen päältä kohti maalia. Kenttien rytmitys kuitenkin toimii hyvin ja ne on läpäistävissä helposti, mikäli pelaajalta vain löytyy tarpeeksi sorminäppäryyttä ja oikea tempo.
Kuron pääaseena on ninjan tyyliin tietenkin katana, mutta osaapa hän heitellä myös shurikenia, eli heittotähtiä. Viholliset kuolevat yhteen miekansivallukseen poikkeuksia lukuun ottamatta. Joihinkin vihollisiin toimii vain tietynlainen isku tai taktiikka, kun taas toiset tottelevat parhaiten otsaan kiinnittyvää shurikenia. Lähes jokainen vihollinen kuolee yhteen osumaan, aivan kuten Kurokin. Torjua ei voi, vaan vihollisten iskuja ja ammuksia joutuu väistelemään hyppimällä ja suojautumalla. Usein kuolema korjaa kuitenkin vain pelaajan sormien sotkeutumisesta tai liiallisesta itsevarmuudesta, ei niinkään epäreiluista vihollisista tai niiden liiallisesta määrästä.
Jokaiselle jotakin
Pelin normaali vaikeustaso on melkeinpä läpihuutojuttu, mutta pari pykälää säätäessä kovemmalle, alkaa ruutu nopeasti täyttyä luodeista, sirkkeleistä, sähkölangoista ja perässä juoksevista vihollisninjoista. Samalla myös välitallennuspisteet harvenevat entisestään. Master-vaikeustasolla Shadow Blade Reload pääseekin oikeasti loistamaan. Pelaaminen vaatii veitsenteräviä aisteja, joita onneksi äärimmäisen tarkka ja toimiva ohjaus tukee. Pelin läpäisyn jälkeen aukeaa vielä joukko erilaisia haastetehtäviä, joissa pitää läpäistä tietty esterata aikarajoitteen puitteissa tai pitkä tehtävä ilman välitallennusta.
Shadow Blade Reload on erittäin hyvin toteutettua 2D-tasohyppelyä. Tarina on lyhyt ja kentät välillä yksinkertaisia, mutta vaikeustasot ja haastetehtävät tuovat lisää pituutta peliin. Jos vielä kenttien läpäisyn jälkeen jää jotakin hampaankoloon, voi jokaisesta tehtävästä kerätä vielä parhaan arvosanan ja todistaa kavereille olevansa todellinen ninjamestari.