Kotimainen Frozenbyte tunnetaan parhaiten Trine-pelisarjastaan, ja Shadwen onkin pelitalon ensimmäinen harppaus hiiviskelyn maailmaan.
Salamurhaajatar Shadwen tapaa murhareissullaan pienen Lily-tytön ja ottaa tämän hieman vastentahtoisesti suojatikseen. Shadwenin määränpäänä on tuikata tikari kuninkaan sydämeen, eikä hän aio antaa Lilyn estää tätä. Näistä sinänsä mielenkiintoisista lähtökohdista käynnistyy eräs huonoimmista peleistä, mitä olen vuosikausiin pelannut.
Pelin perusidea on yksinkertainen: vältä tai tapa vartijoita ja etene kentän alusta loppuun. Jotta homma ei olisi aivan niin yksinkertainen, on mukaan heitetty turha ajalla kikkailu. Aika liikkuu vain silloin, kun Shadwen liikkuu, tai pelaajaa pitää nappia pohjassa, minkä lisäksi aikaa voi kelata taaksepäin ilman minkäänlaisia rangaistuksia. Tämä poistaa kaiken haasteen, sillä vaikka Shadwenin salamurhaamiset ovat yhden iskun jälkeen ohi, on ajan kelaaminen helppo tapa ottaa kuoleman aiheuttanut kohta uusiksi.
Tyhjäpäiden kokoontuminen
Vartijat on ilmeisesti palkattu sen perusteella, miten huono kuulo ja näkö näillä on. Tekoäly on nimittäin huonointa näkemääni pitkään, pitkään aikaan. Peli, jonka perusmekaniikkana toimii vartijoilta piileskely, kärsii tuntuvasti, kun vartijoina on lauma idiootteja. Vartijat jäävät jatkuvasti kävelemään päin seiniä, törmäilevät toisiinsa, eivätkä ole moksiskaan yli metrin päästä kuuluvasta metelistä. Vartijoita pystyy huijaamaan käsittämättömän helposti yksinkertaisesti jättämällä ruumiita näkyville. Nämä järjen jättiläiset, kun jättävät kaiken muun huomioimatta saman tien, kun näkevät ruumiin. ”Are you alright?” huudot vaihtuvat nopeasti kuolonkorinaan, kun vikkelä Shadwen kipittää selän taakse. Myöhemmissä kentissä peli yrittää nostaa vaikeutta tuomalla mukaan panssaroituja vihollisia, joiden tappamiseksi vaaditaan niskaan pudottautumista. Shadwen saa kuitenkin jo pelin alkumetreillä tarttumaköyden, jolla pääsee näppärästi kiipeämään vartijoiden yläpuolelle. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö vartijoiden hölmöilyistä saisi jotain hupia irti, mutten sen usko olleen tekijöiden päämääränä. Idioottivartijoiden lisäksi pelin erikoinen fysiikkamallinnus helpottaa pelaamista merkittävästi, sillä Shadwen pystyy hyppäämään tavalla, joka jättää parhaatkin koripalloilijat varjoonsa. On siis helppoa hypätä vartijan yli ja tuikata tikari lapaluiden väliin. Ylipäätään pelistä puuttuukin haastetta. Jostain syystä peliä on katsottu aiheelliseksi helpottaa lisää antamalla Shadwenille mahdollisuus rakentaa erilaisia ansoja sieltä täältä löytyvien rakennustarvikkeiden ja piirustusten avulla. Jos mahdollista, niin nämä helpottavat peliä vielä entisestään, kun isonkin vartijajoukon keskelle voi helposti ujuttaa räjähteen.
Ankeaa saattohoitoa
Mukana roikkuva pikkutyttö Lily saa pelin tuntumaan aluksi yhdeltä suurelta saattotehtävältä, sillä Lily ei suostu etenemään, kunnes reitti on selvä. Tämä tunne poistuu kuitenkin heti, kun ymmärtää etteivät vartijat reagoi Lilyyn millään tavalla, eikä tyttöä hyödynnetä etenemisessä muutamaa hassua ovenavausta enempää. Ylipäätään tuntuu, että Lily on mukana vain, jotta peliin saataisiin edes jonkinlaista tarinankerrontaa. Ja tämäkin tapahtuu vain latausruuduissa, sillä itse pelin aikana ainoastaan vartijoilla on minkäänlaista dialogia. Heti alkuun peli ilmoittaa, että Lilyn näkemät murhat muuttavat tarinaa, mutta kyseessä on jälleen vain muuttuva dialoginpätkä latausruudussa. Peli olisi siis mahdollista pelata läpi tappamatta ketään, mutta siihen ei anneta minkäänlaista syytä.
Jos pelimekaniikka ja tekoäly eivät tee vaikutusta, niin ei sitä tee ulkoasukaan. Shadwen ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole ruma, mutta mitäänsanomaton se ainakin on. Ja tumma. Niin kovin tumma. Jouduin nostamaan pelin kirkkauden täysille, ja silti oli vaikeuksia erottaa tapahtumia. Laitteistosta tämä ei ole kiinni, sillä muiden pelien kanssa ei ongelmia ole. Myöskään animaatiot eivät vakuuta, ja etenkin köysillä kiipeilyssä peli näyttää todella tönköltä. Ylipäätään ulkoasu näyttää kuin se olisi vuosien takaa. Trinet todistavat, että Frozenbytella on kykyä tehdä todella näyttäviä pelejä, joten on vaikea ymmärtää mitä Shadwenin kohdalla on tapahtunut. Pelistä löytyy myös erikoisia bugeja, joita ei voi selittää kuin testauksen puutteella. Shadwen menee välillä seinistä läpi ja osa varusteteksteistä on suoraan koodista napattuja.
Shadwenissa olisi potentiaalia hyväksi hiippailuksi, mutta surkea toteutus tuhoaa kaikki mahdollisuudet. Paremmalla tekoälyllä ja ajan kelaamisen rajoittamisella tai kokonaan poistamisella pelistä olisi saatu ihan mukiinmenevä hiippailu. On vaikea sanoa ovatko aika, rahat vai molemmat loppuneet kesken, mutta harvoin tulee vastaan näin epäonnistunutta peliä. Shadwen vaikuttaakin lähinnä keskeneräiseltä kouluprojektilta ei valmiilta, myyntiin tarkoitetulta, peliltä.
Välttäkää tätä.