Rommia, meriveden suolaiset roiskeet kasvoilla, ruudin haju, kevytkenkäisiä naisia, ryöstösaalis ja puisia laivoja – sanoinko jo rommin? No kuitenkin tätä se merirosvojen elämä on (epä)puhtaassa ytimessään. Miten Firaxis Gamesin kehittämä Sid Meiers Pirates! täyttää nämä mitat selviää arvostelusta.
YARR! Rum n Wenches!
Pirates sijoittuu tietysti Karibian tienoille 1600-luvun puoliväliin, jolloin laivat olivat puuta ja miehet harvahampaisia ja haisevia. Tarina kulkee jokseenkin näin: pelaajan hahmon perhe vangitaan velkojen takia ja hänen tehtävänään on kostaa tämä oikeusmurha sekä pelastaa perheenjäsenet. Yllättävää mutta totta. Peli ei kuitenkaan ole tarinavetoinen, muutamaa heikkoa yritystä lukuun ottamatta. Tarinaa nimittäin yritetään kuljettaa kaupunkien tavernoissa saatavilla tehtävillä, jotka suoritettuaan pääsee pääpahiksen luokse. Vangitse kauppias-alus, miksi? Voita kuuluisa merirosvo, miksi? Tehtävät eivät liity mitenkään mihinkään. Toinen kyseenalainen idea on perheenjäsenten pelastaminen, koska ensinnäkään oikeilla merirosvoilla ei ole näin nössömäisiä tavoitteita ja toisekseen löytääkseen yhden ihmisen pitää kerätä aarrekartan palasia voittamalla yksi ja sama paroni Raymondo kymmeniä kertoja. Näiden seikkojen takia juonta ei kertaa enempää jaksa pelissä suorittaa.
Peli on kuitenkin onneksi tehty vapaan malliseksi, eli tehtäviä ei ole pakko suorittaa. Aikaa saa myös kulumaan normaaleissa piraattitouhuissa, eli kaupunkien ryöstely, laivojen valloittaminen sekä kuvernöörien tyttärien metskaaminen. Piratesin alussa pitää valita yksi suosikki-osapuoli, jota tukee. Osapuolia ovat vaikeusjärjestyksessä: englantilaiset (helpoin, paljon satamia), ranskalaiset (iso sotalaivasto), hollantilaiset ja vaikeimpana espanjalaiset, joilla on isoin kauppalaivasto ja eniten sotia muita osapuolia vastaan. Tietyn kansallisuuden tukeminen antaa pelaajan hahmolle ylennyksiä ja etuja sen kansallisuuden satamissa. Pelissä on mahdollista saada ylennyksiä kaikilta osapuolilta, mutta helpointa on pitää Espanjalaiset vihamiehinä ja ryöstellä heidän laivastoaan ja kaupunkejaan estotta.
Jokaisessa satamassa on mahdollisuus päästä puhumaan kuvernöörin kanssa, sekä hänen (joskus) kauniin tyttärensä kanssa. Satamassa on myös taverna, josta voi palkata miehistöä, kuunnella juoruja ja ostaa erikoistavaroita. Kauppiaalle voi myydä ylimääräiset ryöstösaaliit ja venesepälle voi myydä valloitetut laivat, sekä korjata ja varustella jäljelle jääviä. Viimeisenä mahdollisuutena on ryöstösaaliin jakaminen – jossain vaiheessa menestyneimmänkin piraatin miehistö väsyy reissaamiseen ja haluaa osansa kerätystä rahasta. Tyytymättömyyden kasvu vaikuttaa miehistön taistelukykyyn ja tehokkuuteen muutenkin, johtaen loppujen lopuksi kapinaan ja koko laivaston ja rahavarantojen menettämiseen. Eli on suositeltavaa jakaa ryöstösaalis ja jatkaa peliä uudella miehistöllä ja vanhalla lippulaivalla.
Pelaajan aika merirosvona on kuitenkin suhteellisen lyhyt, sillä pelatessa kuluu joskus lähemmäs 60 vuotta pelin aikaa ja vanhuus vie vetovoiman ja taidot suureltakin piraattikapteenilta. Tällöin kaikki tehtävät muuttuvat erittäin haastaviksi ja on parempi jäädä eläkkeelle. Ura-ajatus Piratesissa on loistava idea. Kaikenlaiset vastoinkäymiset lyhentävät peliaikaa ja uransa jälkeen saa pienen väläyksen hahmon loppuelämästä, riippuen menestyksestä merirosvona.
Pelialue Piratesissa on kiitettävän laaja ja erilaisia kyliä ja piilopaikkoja on lähemmäs sata. Laivoja on myös kiitettävästi erilaisia, joskin hyvän lippulaivan löydettyään ja valloitettuaan sitä ei juurikaan kannata vaihdella. Nimittäin lähes kaikilla sota-aluksilla pärjää toisille, esimerkiksi pieni mutta ketterä skuuppi voi helposti päihittää tykkejä vilisevän fregatin oikealla strategialla tai laivasta laivaan hyökkäyksellä. Tärkeitä ovat myös laivoihin ostettavat parannukset, kuten kuparitykit (tarkemmat laukaukset) tai puuvillapurjeet (kestävämmät ja nopeammat).
NAY! Dancing n Stealth!
Pelimekaniikka Piratesissa on vähintäänkin erikoinen. Se on nimittäin sarja minipelejä, jotka on tungettu merirosvo-maailmaan. Osa näistä on pelin parasta antia, kuten meri- ja maataistelut, joissa strategia on tärkeää ja toteutus on erittäin onnistunutta. Samoin miekkataistelu viihdyttää varsinkin vaikeimmilla tasoilla, helpoimmilla vaikeusasteilla se on kahden napin rämpyttämistä.
Huonoimpia puolia taas edustavat tanssi-kohtaukset kuvernöörien tyttärien kanssa sekä täydellisen hermoromahduksen aiheuttava hiiviskely viholliskaupungeissa. Tanssiessa pitää seurata partnerin käsimerkkejä ja painaa X, Y, B, A -nappeja oikeaan aikaan. Nappisuorituksesta saa joskus arvokasta tietoa tai ilmaisen erikoistavaran, joita kylläkin saa ostettua lähes loputtomilla rahavarannoillaan jokaisesta tavernasta. Ja valitettavasti tanssiminen on tarpeellista pelaajan hahmon onnellisuuden kohottamiseksi – onnellinen hahmo jaksaa pidempään. Hiiviskelyä ei sen sijaan onneksi tarvitse harrastaa muutamaa kertaa enempää. Tätä minipeliä vaivaa uskomattoman huonot kontrollit, koska pelaajan hahmo ei näköjään pysty liikkumaan viistoon – eikä sen puoleen osaa piiloutuakaan, sillä lähes jokainen hiippailu päättyy kiinni jäämiseen ja kuumeiseen A-näppäimen rämpyttämiseen paetakseen vartijaa. Häviö tässä rämpytyskilpailussa tarkoittaa muutamaa arvokasta vuotta vankilassa ja peliajan lyhenemistä hahmon kunnon laskiessa. Tietysti vankilasta voi myös yrittää paeta, jos haluaa hiippailla uudestaan – mutta lusiminen on parempi vaihtoehto. Kaikki nämä minipelit alkavat kuitenkin toistaa itseään liian nopeasti: taas yksi laiva valloitettavana ja nappisarja rämpytettävänä jne.
Pelin graafinen toteutus on kiitettävää tasoa, joskin jonkin verran elotonta. Hahmojen ja laivojen animaatio on erinomaista, mikä nostattaakin tunnelmaa varsinkin laiva- ja lähitaisteluissa. Harmaita hiuksia aiheuttavat pelin musiikki sekä puheäänet. Vaikkakin musiikki noudattaa ajan henkeä, niin ennemmin tai myöhemmin se alkaa ärsyttää. Puheääniä ei hahmoilla taas ole, vaan keskustelut koostuvat Sims-tyylisestä mussutuksesta, eli ilman oikeita sanoja. Pelin taustaäänet, kuten tykit, tuuli, purjeiden pauke ja puun narina muiden muassa pelastavat äänimaailman ja lisäävät tunnelmaa.
Pelissä on myös saatavilla neljän ihmispelaajan meritaisteluita samalta konsolilta Versus-pelimuodossa. Puolen tunnin jälkeen tämä on kuitenkin koettu, kaikkien pelien taantuessa aina samanlaiseksi tykinkuulien väistelyksi. Oman piraattiuransa tuloksen voi myös lähettää Xbox Liven Scoreboardeille ja peliin on jo saatavilla ladattavana sisältönä uusia lippuja ja purjeita.
YARR! No rum, but lots o booty!
Pirates on yksi omalaatuisimmista peleistä, mitä olen pitkään aikaan pelannut. Tällainen erilaisten pelityyppien yhdisteleminen ennakkoluulottomasti on vielä harmittavan harvinaista alustasta riippumatta. Tarinan heikkous on valitettavaa, sillä se olisi lisännyt pelin arvoa niillekin, jotka eivät jaksa vapaasti seikkailla ja ryöstellä loputtomasti – ja rajahan tulee jokaisella jossain vaiheessa vastaan.
Ongelmistaan huolimatta lopputulos on kuitenkin erittäin positiivinen ja viihdyttävä peli. Eikä merirosvoja voi ikinä olla liikaa. Piratesista riittää huvia muutamaksi läpipeluu-kerraksi, mutta sen jälkeen ei peli juurikaan houkuttele enää pelaamaan. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen hankkimaan Piratesin.