Strategiapelejä tulee konsolimarkkinoilla vastaan mitä vähenemissä määrin. Viimeisin lisäys alati harvenevaan tarjontaan on Skulls of the Shogun -arcade-peli, joka ilmestyi hetki sitten kaikessa hiljaisuudessaan Xbox Liven kauppapaikalle 1200 MS-pisteen hintaan. Tämä Microsoft Studion julkaisema ja 17-BIT -studion kehittämä vuoropohjainen strategiapeli on myös siinä mielessä harvinaisuus, että se tarjoaa mahdollisuuden moninpelaamisen eri laitealustojen välillä.
Shogun of the dead
Skulls of the Shogun kertoo mahtavan shoguni Akamoton tarinan, joka saa katalan petoksen seurauksena menolipun manalaan. Suurista viiksistään erittäin ylpeä oleva Shogun ei kuitenkaan suostu taipumaan kohtaloonsa, vaan päättää nousta vastarintaan manalan järjetöntä jonotuspolitiikkaa vastaan. Viiksivallun vastarinta saa kuitenkin nopeasti uuden suunnan, kun herralle selviää manalareissun todellinen alullepanija. Tästä alkaakin pitkä sotamarssi läpi neljän eri vuodenvaihteen kohti manalan portteja.
Skulls of the Shogunin pelimekaniikka on pohjimmiltaan erittäin yksinkertainen. Yhteenotot perustuvat vuoropohjaiseen strategiaan, jossa mittaaottavat joukkueet saavat vuoronperään liikuttaa omia yksikköjään viisi kertaa per vuoro – kutakin yksikköä pystyy liikuttamaan vain rajoitetun alueen sisällä. Jokaisen yhteenoton päätavoite on tappaa vihollisjoukkojen johtaja, ennen kuin oma Shogun kokee saman kohtalon. Strategiaa suunnitellessa tulee siis ottaa huomioon myös puolustus, sillä komentajan kaatuessa ottelu päättyy välittömästi.
Pelaajan aloituskokoonpanosta löytyy yleensä muutama ratsumies, jousimies ja jalkaväen soturi. Lisävahvistuksia on mahdollista hankkia yhteenottojen aikana, mutta tämä edellyttää, että pelaajalla on hallussaan henkilöstöportaalina toimiva alttari ja hieman pääomaa. Normaalien yksiköiden lisäksi pelistä löytyy kolme erikoishahmoa: puolustustekniikoihin erikoistunut kettu, vahinkoa tekeviin taikoihin perehtynyt salamanteri ja tuulta hallitseva korppi, jonka erikoiskykyjen johdosta taisteluympäristö nousee suureen merkitykseen. Kukin näistä erikoishahmoista on saatavilla vain valloittamalla erityisiä eläinalttareita – jos hallinnassa oleva alttari joutuu vihollisen haltuun, niin oma erikoishahmo kuolee ja siirtyy vihollisen riveihin. Riittävästä tarjonnasta huolimatta Skulls of the Shogun olisi tarvinnut vielä pari erilaista yksikköä lisää, jotta pelattavuuteen olisi saatu enemmän vaihtelua.
Skulls anywhere
Aluksi erittäin pelkistetyltä tuntuvan pelimekaniikan alta alkaa kampanjan edetessä löytyä yllättävän paljon syvyyttä, ja pelaaja oppii nopeasti, että otteluiden lopputulos ratkaistaan strategisilla aluevaltauksilla eikä päättömällä ryntäilyllä. Lisää syvyyttä taisteluihin tuo kaatuneiden vihollisten kallojen syönti, joka palauttaa pienen osan oman hahmon energiasta – kolmen herkuttelusession jälkeen hahmo muuntautuu demonimuotoon, jolloin kyseisellä soturilla on mahdollista suorittaa vuoron aikana kaksi toimintoa yhden sijaan. Demoniksi muuntautuneet yksiköt voivat helposti kääntää taistelun suunnan, mutta liikutusvuoron kuluttava päätös kallon popsimiseen voi myös nopeasti kostautua kohtalokkaalla tavalla. Taisteluympäristö nousee pelin aikana myös usein tärkeään rooliin, sillä huonosti sijoitettu yksikkö voi olla altis yhden iskun kuolemalle, jos vastustaja onnistuu hyökkäyksensä seurauksena tiputtamaan kyseisen yksikön ulos pelialueelta – tässä kohtaa tuulta hallitsevan korpin strateginen tärkeys ilmenee. Kampanjan aikana tuleekin vastaan pari tasoa, joissa ympäristöä käytetään kekseliäästi hyväksi haasteen lisäämiseksi – näitä tasoja olisikin saanut olla huomattavasti enemmän tarjolla.
Skulls of the Shogunin yksinpelikampanja on melko pitkästä kestostaan huolimatta läpihuutojuttu, eikä pelin tekoäly onnistu tarjoamaan kunnon haastetta. Peli on kuitenkin siunattu erittäin hyvillä moninpeliominaisuuksilla, joten lisähaastetta kaipaavat voivat hakea sitä lajitovereiltaan. Normaalin kilpailullisen nettimoninpelin lisäksi Skulls of the Shogun tarjoaa mahdollisuuden jopa neljän pelaajan mittelöihin samalta sohvalta pelattuna. Lisänamuna tarjolla on myös vaihtoehto asynkroniseen pelaamiseen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että oman vuoronsa voi suorittaa vaikka kanssapelaaja ei olisikaan paikalla. Oman vuoron päätyttyä pelaajan tiedot lähetetään vastustajalle, joka puolestaan tekee omat valintansa haluamaansa ajankohtana – peli ilmoittaa aina automaattisesti, kun vuoro on siirtynyt takaisin pelaajalle. Asynkroninen pelaaminen on myös mahdollista eri alustojen välillä, eli Xbox-pelaajien lisäksi vastaan voi tulla tietokoneella, puhelimella tai tabletilla pelaavia vastustajia – tosin kyseisissä laitteissa täytyy ainakin vielä tällä hetkellä pyöriä Windows 8 -käyttöjärjestelmä, jotta pelaaminen onnistuisi.
That’ll do pig, that’ll do…
Visuaalisesti Skulls of the Shogun on hyvin pelkistetty, joskin värikylläinen – voisi melkein sanoa, että pelin grafiikasta paistaa läpi mobiilipelimäisyys, joka on tietysti edellisessä kappaleessa mainittujen ominaisuuksien takia ymmärrettävää. Äänipuolellakaan ei tähtiä kurotella, vaan taustamusiikki koostuu lähinnä geneerisistä itämaisista sovituksista, joihin ei pelin aikana juurikaan kiinnitä huomiota. Hahmojen puhuma kieli on jotain muinaisen siansaksan ja japaninkielen väliltä ja varsinainen huumorilla kuorrutettu dialogi tarjotaan tekstipohjaisena.
Skulls of the Shogun on keskiverto strategiapeli, joka olisi tarvinnut hieman lisää ominaisuuksia noustakseen turistiluokasta bisnesluokkaan. Pelin vahvat moninpeliominaisuudet tuovat sille varmasti lisää ikää, mutta yksinpelikokemuksena kyseessä on kuitenkin kertakäyttökamaa. En lähtisi ihan suorilta käsiltä suosittelemaan Skulls of the Shogunin ostamista nykyisellä hinnalla konsolille, mutta jos satut omistamaan Windows 8 -mobiililaitteen, niin väittäisin että laadukkaampaa strategiapeliä et laitteellesi ihan heti löydä.
Skulls of the Shogunin julkaisutraileri: