Rebellion Developmentsin Sniper Elite -pelisarja on suoraan verrattavissa B-luokan toimintaelokuviin. Tuotantoarvot eivät aina ole huippuluokkaa ja rosoiset reunat paistavat läpi, mutta asenne ja toiminnan määrä paikkaavat suurelta osin puutteita. Sarjan neljäs osa jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Pohjoisen Afrikan sotaretki on ohi ja natsit ajettu takaisin Eurooppaan. Sota on kuitenkin vielä kaukana voitetusta, joten ammuttavaa ja räjäytettävää riittää edelleen. Tällä kertaa vuosi on 1943 ja sijaintina aurinkoinen Italia. Kuten kunnon korkkaritoimintaan kuuluu, ovat natsit kehittäneet uuden superaseen. Aseen ja sen kehittäjien perään lähetetään jälleen OSS:n tarkka-ampuja Karl Fairburne.
My name is Fairburne, Karl Fairburne
Sniper Elite 4 tyytyy viilaamaan vanhaa tuttua pelimekaniikkaa äärimmäisen maltillisesti, eikä suuria muutoksia juuri nähdä. Suurin yksittäinen parannus on jonkin verran aiempaa suuremmat pelialueet, sekä valinnaiset sivutehtävät. Ennen tehtäviä Karl voi keskustella liittolaistensa kanssa ja saada näiltä uusia tehtävänantoja.
Sniper Elite ei olisi Sniper Elite ilman ylilyötyjä tappoanimaatioita. Tälläkin kertaa vihollissotilaiden kallot (ja kivekset) ovat kovilla, kun Karl laukoo kiväärillään satojen metrien päästä tappavan tarkkoja laukauksia, joita pääsee ihastelemaan röntgenkameran kautta. Pitkätkin laukaukset ovat naurettavan helppoja saada osumaan juuri siihen mihin haluaa, kiitos anteliaan tähtäysavustuksen. Nappia painamalla Karl keskittyy laukaukseen entistä tarkemmin, aika hidastuu ja vahingoittuvimmat kohteet maalataan punaisella. Jotta ei liian vaikeaksi menisi, niin tuleepa ruutuun myös tähtäin, joka näyttää tarkalleen osumakohdan. Helpotukset saa myös pois päältä, mutta tällöin osuminen mihinkään on todella vaikeaa. Hengitystä ei voi pidätellä jatkuvasti ja palautuminen kestää, joten laukaukset on ajoitettava oikein.
Huolellisesti tähdättyjen laukausten lisäksi Karl on mestari ansojen kanssa, joten ei ole temppu eikä mikään miinoittaa vaikkapa panssarivaunun käyttämä reitti. Parhaimmillaan peli onkin, kun onnistuu houkuttelemaan isomman vihollisjoukon ansaan muutamalla tarkkaan valitulla laukauksella. Sniper Elite 4 ei millään tasolla ole erityisen vaikea peli, mutta toimii eräänlaisena voimafantasiana erinomaisesti. Välillä on yksinkertaisesti tyydyttävää puhdistaa iso tukikohta vihollisista ammuskelemalla satojen metrien päässä olevasta piilopaikasta. Välillä haastetta saisi kuitenkin olla enemmänkin, sillä nykyisellään kuoleminen vaatii melkeinpä yrittämistä.
Suunnitelmallista tuhoa
Iso osa pelistä koostuu huolellisesta suunnittelusta ja tiedustelusta. Kartat ovat isoja, joten on hyvä tutkia maastoa hyvän ampumapaikan löytämiseksi, eikä juosta suin päin surman suuhun. Kun sopiva paikka on löytynyt, on aika keksiä, miten estää vihollisia kuulemasta laukauksia. Tiedusteluosuus on jopa hauskempaa kuin itse ammuskelu, sillä tällöin peliä voi ajatella toiseen maailmansotaan sijoittuvana puzzlepelinä. Parhaatkin suunnitelmat menevät kuitenkin joskus pieleen, ja on aika tarttua kivääriin. Pelin asevalikoima kattaa jotakuinkin kaikki kuviteltavissa olevat toisen maailmansodan länsirintaman aseet. Iso osa aseista on lukittu haasteiden taakse, ja täytyy nostaa hattua pelaajalle, joka avaa kaiken pelistä.
Pitkähkön yksinpelikampanjan lisäksi Sniper Elite 4 tarjoaa myös moninpelin. Mukana on niin yhteistyökampanja, perinteisiä PvP-moodeja sekä tylsähkö selviytymistila, jossa tarkoituksena on pärjätä alati kasvavia vihollisaaltoja vastaan niin pitkään kuin mahdollista. Sniper Elitet ovat omalla kohdallani olleet aina yksinpelejä, eikä uusinkaan moninpeli säväyttänyt. Pelillä on toki oma vankka kannattajakuntansa, mutta markkinoilta löytyy monia parempia moninpelejä.
Sniper Elite 4 on korkkarijännitystä parhaimmillaan. Kampanja on nautittavaa voimafantasiaa niin yksin kuin yhdessäkin, mutta moninpeli jättää helposti kylmäksi. Peli itsessään on kehittynyt marginaalisesti edellisestä osasta, mutta jos kevyt hiippailu ja tarkka-ammunta kiehtoo edelleen, on Sniper Elite 4 varma valinta.