Sniper Ghost Warrior 2: yltääkö peli edes edeltäjänsä tasolle vai jääkö siitä jopa alemmaksi? Odotukset eivät ole kauhean korkealla, mutta CryENGINE 3 antaa pientä toivonkipinää, vai antaako?
Tarinan päähenkilönä on ensimmäisestäkin osasta tuttu sotilas Cole Anderson. Itse tarina pelissä on hieman sekavahko. Pääjuoni pomppii aina bioaseen tuhoamisesta yksittäisen terroristin jahtaamiseen ja takaisin, mutta loppupeleissä itse bioaseen metsästys jää toissijaiseksi. Mitä tehdään, kun ideat loppuvat kesken? Napataan ensimmäisestä osasta pari pientä juonellista osuutta ja isketään ne myös toiseen osaan, vähän eri tavalla kuin ensimmäisessä. Pelin loppukaan ei anna osviittaa siitä, mitä oikeasti haettiin takaa ja tarina tuntuu todella puolivillaiselta pläjäykseltä.
Itse tarinan pelaa läpi alle kahdeksassa tunnissa vaikeimmalla tasolla, jossa ei ole avustuksia ollenkaan, vaan pitää itse tähdätä ja päätellä etäisyyden ja tuulen vaikutus luodin putoamispisteeseen. Ampumiseen vaikuttaa oma syke, tuulennopeus ja etäisyys kohteeseen. Hengitystä pidättämällä saa hetkellisesti vakaamman tähtäyksen. Helpoimmalla vaikeusasteella hengityksen pidättäminen ampuessa aktivoi hidastuksen tähtäyksen keston ajaksi. Helpoimmalla saa lisäksi vielä avukseen pienen punaisen ympyrän, joka näyttää mihin luoti menee, jotta ei tarvitse saada harmaita hiuksia.
Failed with CryENGINE?
Pelimoottorina käytetään CryENGINE 3:a. Jotkut ehkä tietävät, mihin kyseinen moottori pystyy, jos vähänkään peleistä tietää. Crysis 3 on nimittäin samalla moottorilla toteutettu äärimmäisen nätti peli. Sniper Ghost Warrior 2 sen sijaan näyttää todella tökeröltä tekeleeltä ja käytännössä raiskaa CryENGINEN potentiaalin siltä seisomalta, kun peli alkaa. Tekstuurit ovat karmeita ja pikselimössöltä ei vältytä. Luulisi, että pelimoottorista olisi otettu kaikki herkut irti, mutta ei. Kaislatkin vedessä näyttävät siltä, kuin ne olisi revitty suoraan Minecraftista. Sen sijaan positiivista on se, että yökiikarit tulevat oikeasti tarpeeseen parissa kohtaa. Toteutus on myös yllättävän hyvä, koska pimeässä on tosiaan pimeää.
Äänimaailma ja itse tarkkuuskiväärillä ampuminen jäävät pelin ainoiksi hyviksi puoliksi bullet camin kanssa, pois lukien ääninäyttely. Muu onkin täysin yhdentekevää. Peli on kaiken lisäksi äärimmäisen keskeneräinen. En muista, milloin olisi viimeksi tullut vastaan yhtä buginen julkaisu kuin tämä. Monessa kohtaa tarinaa mennään ampumaan tähystyspisteisiin, jotka ovat muuten parasta antia koko pelissä – niitäkin on kuitenkin liian vähän. Auta armias, jos olet vähänkään liian nopea painamaan nappia, jolla ukko menee makuuasentoon tähtäyspaikalle, sillä noin 50 prosentin varmuudella puolet puisesta lavetista, jolla makaat bugaa keskellä ruutua ja peittää koko tähystysalueen alaosan. Tähän ongelmaan ei auta edes välitallennuspisteen uudelleen lataus, vaan vaatii koko kappaleen alusta latauksen – kivaa. Puhumattakaan siitä, että peli jäätyi täysin ensimmäisen 15 minuutin aikana.
Seuraavan kuvan kyseiset hahmot liikkuvat kuvanottohetkellä noin 100 metriä oikealla, tämä siis oli ihan pysyvä ilmiö. Välillä sotilaita oli kaksi, välillä toinen kateissa ja toisinpäin. Miten tällainen bugi on jäänyt huomaamatta?
Multiplayer or not to multiplay?
Moninpeli on kauheinta rääkkiä miesmuistiin – vaikkakin se on tarkkuusammuntapeleissä ihan hyvä idea, mutta siihen se sitten jääkin. Pelimuotoja on vain yksi: Team deathmatch, jossa pelattavana on kaksi karttaa. Peliin mahtuu 12 pelaajaa. Miltä kuulostaa 20 minuutin kämppifestit? Hyvältä? No sitten on peli kohdallaan, jos lisäksi pitää nykivästä käyttöliittymästä sekä tähtäysavusta, joka kertoo luodin tarkan putoamiskohdan ja satunnaisista tapoista yhdellä osumalla. Itse hahmon ohjaus on jo niin kankeaa, että oksettaa. Moninpeli tuntuu siltä, että se olisi vain heitetty päälle, jotta nyt sellainen siihen saataisiin, mutta tässä tapauksessa moninpeli olisi rautaakin kovempaa, jos se olisi jätetty kokonaan pois.
Parempi kuin edeltäjänsä?
Markkinoilla on paljon muitakin snipailupelejä, joista kannattaa valita mieleisensä. Tämän voi jättää suoraan sinne hyllyyn ja noutaa sitten alelaarista, josta sen voi poimia korkeintaan viiden euron hintaan. Peli ei yllä edeltäjänsä tasolle edes kuuraketilla, joten jos pelisarja on tuntematon, osta ensimmäinen. Peli on erittäin hyvä yritys, mutta siihen se sitten jääkin. Potentiaalia hyvään peliin oli paljon, mutta kaikki on käytännössä romutettu erittäin huonolla lopputuloksella. Tätä ei mitkään päivitykset tule pelastamaan.
Itse pelin pelaaminen antaa saman lopputuloksen kuin pään hakkaaminen seinään neljä tuntia putkeen. Päänsäryn.