Kajaanilainen Rusto perustettiin 2011 kylmään Kajaaniin kolmen herrasmiehen toimesta. Sako Salovaara, Ville Siuruainen ja Juha Lampen paiskivat töitä omien ja toisten peliprojektien parissa, mutta pinnan alla kyti suunnitelma isompaan ja kunnianhimoisempaan ponnistukseen. Spareware on tämän suunnitelman huipennus. Spareware ns. twin stick –räiskintä, jossa ylhäältäpäin kuvattuja robotteja ohjastetaan toisella tatilla, kun toinen tatti komentaa tulitussuuntaa. Mahtavuutta on nähdä lisää suomalaista väriä Xboxin kauppapaikalla, varsinkin pelityypille, joka on tarkoitettu pelattavaksi kylki kyljessä kaverin kanssa.
Ainoa tapa
Juonesta on vähintäänkin haastava päästä jyvälle itse pelin kautta, sillä taustatarinaa ei näytetä videoina, kuvina tai edes tekstinä. Eihän kunnon räiskintä nyt varsinaisesti tarinaa pelattavuuden kannalta tarvitse, mutta kyllä tarina usein antaa jotakin, mitä pelkällä pelimekaniikalla ei tavoiteta. Onneksi ostotilanteessa kauppapaikka kuitenkin palvelee ja kertoo, että tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Helsinkiin, jossa ihmiset seisovat HelOS-tekoälyn vapauttamisen tiellä. ”Verilöyly on ainoa tapa pelastaa ihmiskunta” on mainosteksinä houkuttava. Ei muuta kuin kovat piippuun, telat liikkeelle ja ihmiset makkaratavaraksi.
Koko peli on rakennettu silmällä pitäen paikallisesti tapahtuvaa yhdessä pelaamista, eli sohvalla olisi hyvä olla toveri. Yksinpeliä kyllä voi räpsytellä, mutta se tuntuu menevän melkoisen vaikeaksi, vaikka valitsisi helpoimman tason. Maksimissaan samalla ruudulla voi pelata neljän robotin voimin. Moninpeliä verkon yli ei ole mukana, joka on harmillista. Spareware olisi hyötynyt merkittävästi verkko-ominaisuuksista, sillä frendilistalta on aina helpompi löytää kaveria pelaamaan, kuin omalta sohvalta. Puute varmasti vaikuttaa moneen ostopäätökseen, mutta sohvahommissa peli on vastaavasti todella vahvoilla.
Upeet Kledjut
Ennen kuin taistelutantereelle rynnätään, pelaajat käyttävät paristoja(Cell) tuunatakseen omaa robottiaan. Tarjolla on parempaa haarniskaa, asetta ynnä muuta roipetta, jotka parantavat robotin tulivoimaa ja suorituskykyä. Paristot ovat yhteisiä, joten pitää olla tarkkana, tai muuten käy kuten niiden kuuluisten nallekarkkien kanssa. Varsinaista runsauden pulaa ei tavaroiden kanssa ole, mutta lisäulottuvuutta hahmoihin saa vielä kokemuspisteillä, joilla aukaistaan kykypuusta latausnopeutta, miinoja, ynnä muuta sellaista. Robottien rakenteluun käytetty valikkomalli ei ole ihan vielä se paras mahdollinen, sillä paristojen ja parannusten välistä piste-eroa ei tasata automaattisesti, vaan pelaajan pitää hoitaa se manuaalisesti.
Robottien maalina on päästä kaupungin keskustaan, jota kohti edetään varsinaisina pelitasoina toimivien kaupunginosien kautta. Reitin voi itse määrittää kulkemaan paikoista, joissa on kerättävänä boonuksia, tai sitten vain suorinta reittiä maaliin. Mitä pidemmälle matka taittuu, sitä aggressiivisemmaksi käyvät stadilaiset. Itse taistelut käydään kaupungin tasalevyisillä kaduilla, joissa natiivit käyvät aalto toisensa perään kimppuun pampuin ja asein. Välillä taivaalta ropisee raketteja, kaivoista nousee konekiväärejä ja robottiraukkoja yritetään estää myös voimakentillä. Viholliset ovat ärsyttävän runsaslukuisia ja ampuvatkin varsin tehokkaasti. Kun mukaan heitetään vielä friendly fire ON-asetuksella, on paketti melkoisen haastava.
Less is not more
Tärkein, eli pelaamisen hauskuus on onnistuttu saavuttamaan. Robotteja on kiva ohjailla ja kaverin kanssa on mukava kinata siitä, miten ja kenelle pisteet jaetaan. kontrollit tuntuvat toimivan ja vaikka peli on vaikea, se ei tunnu epäreilulta. Sessiot venyvät ihan mukavasti ja tämä Spareware on hyvä ratkaisu, kun ruudulle kaivataan jotain kevyttä hömppää ja räjähdyksiä. Kaikki mitä pelissä on, tuntuu mietityltä ja testatulta. Kehittäjät lupaavat jatkossa päivityksiä, joissa peliin tulee vielä lisää tavaraa ja tämä onkin tarpeen. Kaikkea tuntuu olevan liian vähän. Erilaisia vihollisia, robottien osia ja vaihtelua kaupunkimaisemaan saisi olla hiukan lisää.
Sparewaresta tulee vaikutelma, että työ on vielä kesken. Kummallista kyllä, tämä keskeneräisyyden tunne tulee siitä, että homma on tehty hyvin. Nyt peli tuntuu versiolta, jossa kaikki toimii hiton hyvin, mutta lisäsisältöä ja joitakin ominaisuuksia vielä puuttuu. Tästäkin huolimatta, kyseessä on toimiva kokonaisuus. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä Ruston ukot seuraavaksi tekevät. Tämä on hyvä ensiaskel konsolien puolelle.