PC-puolella strategiapainotteisilla peleillään kunnostautunut Creative Assembly hyppää Spartan: Total Warrior -pelinsä myötä konsolimarkkinoille. Strategiapelien ystävät joutuvat valitettavasti pettymään, sillä alustan vaihdon yhteydessä myös pelityyppi on muuttunut huomattavasti arcadempaan suuntaan.
Kreikan mytologiasta taustatarinaansa vaikutteita ammentava Spartan: Total Warrior on pelillisesti lähinnä Dynasty Warriors -sarjaa sekä Playstation 2:lla hyvin menestynyttä God of War -peliä. Kyseisessä pelityypissä ei Xboxin osalla ole varsinaisesti tungosta, joten markkinoita uudelle yrittäjälle varmasti löytyy.
Zeus tässä terve
Pelihahmon kolmannesta persoonasta kuvattu taival myyttisessä ympäristössä sisältää pääasiassa vihollislaumojen lahtaamista, mutta mukaan mahtuu myös skenaarioihin rakennettuja tehtäviä. Ne voivat esimerkiksi sisältää toisen hahmon saattamista turvallisesti reitin läpi tai yksinkertaisesti tietyn paikan puolustamista.
Tehtävävariaatiot tuovat omalla tavallaan vaihtelua peliin, mutta niiden joukosta löytyvät myös pelin ärsyttävimmät ja vaikeimmat osuudet. Erilaisista tehtävätyypeistä huolimatta Spartan: Total Warrior alkaa pidemmän päälle toistamaan itseään ja onkin ehdottomasti parhaimmillaan pieninä annoksina nautittuna.
Nyrkillä silmään ja sitä rataa
Graafisesti Spartan: Total Warrior on normaalitasoa, eli ei millään osa-alueella häikäise, mutta toisaalta suoriutuu tehtävästään riittävän hyvin. Valitettavasti Xboxin graafista suorituskykyä ei hyödynnetä havaittavasti, mikä viitannee (jälleen kerran) pelin multiplatform-taustaan. Huomionarvoista on kuitenkin grafiikkamoottorin kyky käsitellä todella isoja vihollismassoja erittäin sujuvasti, joka kieltämättä luo omalta osaltaan kiivaan hektisen tunnelman taisteluihin.
Pelaajan hahmo osaa yllättävänkin paljon erilaisia liikkeitä, erikoiskykyjä ja jopa ripauksen magiaa, niiden hyödyntäminen saattaa kuitenkin jäädä sivuosaan, sillä myös pelkillä peruslyönneillä pääsee etenemään varsin mainiosti. Toki kampanjamoodin edetessä laajemman taisteluarsenaalin merkitys kasvaa. Melee-aseistuksen lisäksi pelihahmon takataskusta löytyy pitkän kantaman aseita, esimerkiksi jousia, joilla myös kauempana vaanivien vihollisten nitistäminen onnistuu ongelmitta. Mainio yksityiskohta on lopetusliike, jolla maassa sätkivän vihollisen saa siirrettyä autuaammille metsästysmaille yhdellä napakalla sivalluksella.
Päähenkilön apuna on välillä hyvinkin suuri joukko omaa sotaväkeä, mutta apua näistä kotipojista ei juurikaan ole. Toki kaverit ovat mainiota tykinruokaa viholliselle ja hivenen hidastavat pahiksien etenemistä, mutta siihen se sitten jääkin. Mistään tekoälyyn viittaavasta ei tässä tilanteessa voida puhua.
Kiitos tästä
Arcadehenkisestä luonteestaan huolimatta Spartan: Total Warrioria ei kannata tuomita suoralta kädeltä. Pelin pelattavuus on viilattu sujuvaksi ja se pyörii mainiosti huolimatta valtavista vihollismassoista. Pelistä löytyy suoraviivaisen mäiskinnän lisäksi erilaisia tehtävämalleja sekä pieniä pähkinöitä taistelun lomassa ratkottavaksi. Lisäksi Xboxilla ei varsinaisesti ole tämän tyyppisiä pelejä liiaksi asti, joten suosittelen peligenren ystäville vähintäänkin testisessioita Spartanin parissa. Sopivasti annosteltuna peli tarjoaa rentouttavaa hack’n’slash -ajanvietettä aivonystyröitä liikaa rasittamatta.