Hämis-pelejä on julkaistu runsaasti aikojen saatossa, mutta hyvin vaihtelevalla menestyksellä: Spider-Man: Friend or Foe oli pelinä täysi susi, kun taas viime syksynä julkaistu Spider-Man: Shattered Dimension palautti joten kuten laadun takaisin pelisarjan raiteille (kiitos mainion pelattavuuden). Nyt vastikään julkaisunsa saanut Spider-Man: Edge of Time on suoraa jatkoa vuosi sitten julkaistulle Shattered Dimensionille, ja tuotoksesta vastaa jälleen Beenox Studios. Niinpä herääkin kysymys, onko Spider-Manista minkäänlaista vastusta Batmanille tämän syksyn pelitaistossa?
Hämis tulevaisuudessa
Edellistä peliä jauhaneelle juonikuviot ovat tutut. Hämäkkimiehellä ja samaisen miehen 2099-versiolla aikamatkailu jatkuu Edge of Timessä. Tällä kertaa ongelmana on, että Peter Parker on kuolemaisillaan – kiitos Venomin, joka heti pelin alkutaipaleella mukiloi hämiksen huonoon jamaan. Pelaajan pitää pelastaa Peter Parker tulevaisuuden avulla; tulevaisuudesta löytyy mies nimeltään Walker Sloan, joka voi auttaa hämähäkkimiestä pulassa.
Peliin räätälöity tarina jakaa varmasti mielipiteet niin pelaajissa kuin Spider-Man -leffojen faneissa. Tulevaisuuden hämähäkkimies ei ole pelihahmona lähellekään yhtä helposti lähestyttävä tai kiinnostava kuin elokuvissa nähty kaima. Ainakaan omat fiilikset eivät olleet yhtä korkealla kuin leffaa katsoessa, kun Spiderman 2099 heittelee hämähäkkiseittien sijaan plasmapalloja ja ampuu sähköshokeilla vihollisia. Pientä lohtua tuo kuitenkin se, että Edge of Time pysyy uskollisena tutuille sarjakuvahahmoille – pelin juonenkäänteisiin on sotkeutunut Venomin lisäksi niin Musta Kissa kuin Mary Jane Watsonkin.
Loputonta mätkimistä
Mitä Edge of Timen pelinkulkuun tulee, ei sanottava ole ainakaan kovin hääppöistä. Pelin tehtävät ovat vain pelkkää mätkintää. Jostain syystä tekeleestä on jätetty viime osasta poiketen kaikki vähänkään erilaiset aktiviteetit pois, kuten esimerkiksi hiippailutehtävät. Sinällään myös sääli, että edellisestä osasta tutuksi tullut suht toimiva taistelusysteemi raiskataan näin raa’asti pelkällä tappelulla. Hieman vähemmän tätä mätkimistä ja peli olisi ollut paljon kiinnostavampi monessa suhteessa. Pelin kenttätraditio ei myöskään saa kiitettävää arvosanaa. Kentät ovat pitkäveteisiä ja toistavat pahasti itseään. Kyllästyttäviin pomotaisteluihin olisi myös voinut panostaa paljon paljon enemmän. Peliin on sijoiteltu kuitenkin muutama ihan toimiva Puzzle-kikkailu, joita olisi suonut olevan pelissä paljon enemmän.
Vaikka Spider-Man: Edge of Timen pohja on pelillisesti varsin kuraa, on graafiseen puoleen panostettu. Peli näyttää niin hyvältä kuin sarjisseikkailun pitääkin näyttää vuonna 2011: nopea ja sulava ruudunpäivitys tekevät Edge of Timestä komean näköisen seikkailun. Kyseessä on graafisesti paljon hienompi peli verrattuna X-Men Destinyyn, Marvelin toiseen tämän syksyn sarjispeliin. Hienoja ovat myös pelin pieni pilke silmäkulmassa tehdyt välianimaatiot, joita katselee myös loistavan ääninäyttelyn takia oikein mielellään.
Lepakkomiehellä paremmat eväät
Supersankaripelit ovat tällä hetkellä suuressa suosiossa. Jos haluaa erottua massasta, pitää tehdä ratkaisuja, jotka kääntävät ostajien katseet pelin puoleen. Spider-Man: Edge of Timessä ratkaisuja on ainakin yritetty tehdä, mutta ne ovat menneet enemmän pieleen kuin nappiin. Tulevaisuuden Spider-Man nimittäin lähinnä onnistuu rikkomaan leffoista tutun konseptin, eikä lopputulos ole enää lähellekään yhtä inhimillinen. Spider-Man -hahmon inhimillisyys kun sattui olemaan yksi niistä jutuista, mikä teki kyseisestä sarjishahmosta aikoinaan niin suositun.
Valitettavasti hämis ei pärjää lepakkomiehelle tämän syksyn pelitaistossa. Haluaisin erittäin mielelläni pelata joskus vielä hämis-peliä, jonka taso yltäisi esimerkiksi Batman: Arkham Cityn tasolle. Tämä peli ei valitettavasti tasoltaan sinne yllä.