Spyglass Board Games -nimeä kantava kokoelma sisältää jo klassikoiksi muodostuneiden lautapelien tammen ja shakin lisäksi myös kaksi hieman tuntemattomampaa lautapeliä othello ja mancala.
Kaikki kyseisistä peleistä ovat pelattavuudeltaan hienoja, joten lähtökohtien pitäisi olla kohdallaan. Nappuloiden siirtäminen on vikkelää ja pelistä toiseen vaihtaminen käy mutkitta yhden napin painalluksella. Videolautapelien ehkäpä suurin asia; tekoäly on kuitenkin toteutettu puolivillaisesti. Tekoälyvastustajasta ei ole vastusta kovan luokan lautapelineropateille, ja tuntuu siltä, että se toistaa koko ajan samaa kaavaa pelistä riippumatta.
Ulkoasu ei säväytä. Peli näyttää todella ponnettomalta niinkin tehokkaalla alustalla kuin Xbox 360:lla. Pelilautojen nappuloista ja pelin valikoista lähtien grafiikka on säälittävän surkeaa. Pelistä pystyy avaamaan uusia erilaisia teemoja pelinappuloille ja taustoille, jos pelissä annetut haasteet pelaajalta onnistuvat. Pelin audiovisuaalinen puoli on myös kaikin puolin keskinkertainen. Samat karut taustamusiikit raikaavat tauotta, enkä äänitehosteitakaan hyviksi kehuisi.
Pelataanko Livessä?
Spyglass Board Gamesista puuttuu täysin samalla konsolilla pelattava moninpeli. Monelle se on jo anteeksiantamaton asia, mutta Live-monipelissä pelailu tuntuu paljon hauskemmalta ja haasteellisemmalta tietokonevastustajaan verraten. Onhan vastassa sentään ihmisolento tekoälypelaajan sijaan. Päälle pystyy laittamaan Live Vision kamerankin, mikä on tietenkin pelkkää plussaa pelille.
Hintansa arvoinen?
En maksaisi neljän pelin lautapelikokoelmasta ihan viittä euroa, sillä Spyglass Board Games on Live-moninpeliä lukuun ottamatta todella huonosti ja vaisusti toteutettu. Itse asiassa samanlaatuisia lautapelejä saa jo nettiselainpeleinä. Spyglass ei ole pakko-ostos edes kenellekään himolautapelaajalle, sillä sen tekoäly on kaiken kukkuraksi todella kaavamainen.