Viime vuosina menneitä on muisteltu isolla kaiholla ja moni vanha klassikko on nostettu vuosien jälkeen jalustalle uusjulkaisun muodossa, kuten Shadow of Colossus ja Crash Bandicoot. Spyro on samalla lailla jäänyt monille harmaan Sony-laatikon läheisyydessä eläneiden ihmisten mieleen, eikä ilmoitus kolmen ensimmäisen pelin remasteroinnista tullut yllätyksenä. Spyro löi monet ällikällä yhdeksänkymmentäluvun lopussa ja kosketti omalla tyylillään niin nuoria kuin vanhempiakin. Kysymys onkin, voiko se melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen enää säväyttää yhtä paljon kuin markka-aikaan, vai tullaanko Spyro Reignited Trilogy muistamaan vain yhdeksänkymmentäluvun lapsukaisten retrojulkaisuna? Onko Spyro kestänyt aikaansa?
Kolme timantin kovaa !
Sarjan ensimmäisessä pelissä, Spyro The Dragon, suorassa tv-lähetyksessä haastattelussa oleva lohikäärme kuvaa Gnasty Gnorcia yksinkertaiseksi ja rumaksi olennoksi, joka ei ole uhka lohikäärmevaltakunnalle. Gnasty Gnorc raivostuu haastattelusta ja muuttaa kaikki lohikäärmeet kristallipatsaiksi. Spyro on ainut, joka selviää hyökkäyksestä ja lähtee pelastamaan lohikäärmevaltakuntaa. Spyron pitää pelastaa kaikki lohikäärmeet kuudesta maailmasta, kerätä jalokiviä ja pelastaa lohikäärmeen munia Nyaah nyaah -jengin varkailta.
Voitettuaan ilkeän Gnasty Gnorcin pienen lohikäärmeen tarinaa saa jatkoa, kun Spyro päättää lähteä kumppaninsa Sparxin kanssa rantalomalle. Spyro 2: Ripto’s Rage -pelissä Spyro päätyy hiekkarannan sijasta Glimmeriin, jossa uudet otukset Professori, Hunter ja Elora tarvitsevat lohikäärmeen apua pysäyttääkseen Ripton aikeet nousta Avalarin diktaattoriksi. Kolmannessa pelissä, Spyro: Year of the Dragon, lohikäärmeen vuoden juhlan juhlittuaan matelijat vaipuvat uneen ja jänishahmoinen noita Bianca varastaa nukkuvien munat. Spyro lähtee pelastamaan tovereidensa kanssa munia ja ostaa vapaaksi uusia otuksia, joilla pääsee pelaamaan uusia kenttiä uusilla haasteilla.
Liitää, puskee ja syöksee tulta kuin ennenkin
Tarina ja pelitapa eivät ole muuttuneet vuosien varrella ja mitä sitä toimivaa korjaamaankaan. Spyro kerää tarmokkaasti jalokiviä, ratkaisee kinkkisiä pulmia ja jahtaa Nyaah nyaah -tyyppejä pelastaakseen lohikäärmeen munia. Laveassa maailmassa tallustaminen, ongelmien ratkaiseminen ja timanttien kerääminen toistuvat kolmen seikkailun välillä lähes muuttumattomana ja vaikuttaa hieman lepsulta, kun on tottunut tämän päivän hektiseen pelikulttuuriin, jossa mahdollisuuksia ja tekemistä tulvii ovista ja ikkunoista. Silti Spyro on todellakin pitänyt pintansa liki parikymmentä vuotta ja koukuttaa yksinkertaisella pelityylillään tänäkin päivänä. Spyro-trilogia on helppo aloittaa ja helppo lopettaa, eikä tarinaakaan tarvitse seurata silmä kovana.
Polygonihahmojen tilalle rakennetut uudet animaatiot elävöittävät peliä kiitettävästi, mutta asia, josta moni voi olla montaa eri mieltä, on pelin uudistettu värimaalima. Activision selvästi kosiskelee uusia nuorukaisia Spyrolla, jotta tämä löytäisi tiensä heidänkin pelikirjastoon. Omasta mielestäni väribaletti on turhan pursuavan ja äklön värikäs, mikä mielestäni hieman rajaa Spyron alkuperäistä suunnitelmaa, jonka tarkoitus oli koukuttaa niin vanhemmat kuin nuoremmatkin pelaajat. Välttämättä 2020-luvulla puberteetti-iän haasteissa elävä nuori ei välttämättä innostu uudesta Spyrosta yhtä helposti kuin kaksikymmentävuotta sitten. Toisaalta kauneus on katsojan silmissä.
You got problem with that pussy cat?
Itse peleistä ei ole paljoakaan sanottavaa. Kaikki kolme ovat pitäneet teränsä ja jokaisella on omat argumenttinsa sille, mikä niistä on paras. Helposta lähestymistavastaan ja lapsenomaisesta maailmasta huolimatta tarinat sisältävät paljon haasteita ja tutkittavaa. Spyro Reignited Trilogy kuuluu jokaisen tasohyppelypelien ystävän kokoelmiin. Hahmojen animointi nousee lopputuloksessa huomattavasti esille, sillä esimerkiksi pelastettavat lohikäärmeet eivät toista enää itseään ja ääninäyttelyyn on suhtauduttu vakavuudella. Mukavaa on myös helppokäyttöinen valikko, josta pelaaja voi valita oman maun mukaan taustalle joko alkuperäiset tai uudelleensovitetut musiikit. Spyro-trilogian yksityiskohtien viilaamiseen on käytetty niin paljon työtä, ettei myöhästynyt julkaisu tunnu enää missään. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa suomalaisten ääninäyttelijöiden panoksesta, joten muistakaa vaihtaa asetukset englanniksi ennen pelin aloittamista. Tästä huolimatta Spyro on kestänyt aikansa.
