Uusi Star Trek -elokuva rysähtää teattereihin kesäkuun alussa. Peli, joka ei perustu elokuvaan, ehti kauppoihin jo muutama viikko sitten. ST on pysyvästi mainosrahoitteisten televisiokanavien ohjelmarotaatiossa, eikä syyttä. Materiaalia on vuosikymmenten saatossa tuotettu valtava määrä, ja fanit ahmivat kaiken saataville tulevan. Senioriksi varttuneet trekkerit alkavat charmikkaasti harmaantua ohimoilta, joten brändiä on uudistettava, jotta fanipohja pysyy elinvoimaisena. Onko uudistus tehty vain hahmojen hiusmuotiin vai onko menty käpälöimään myös jotain olennaista?
”don’t tell me, you need to do manual override?”
Montako kertaa vihollisen käsiin joutuu laite, joka antaa sille sotilaallisen yliotteen? Kapteeni Kirkin ja hänen uskollisen sivupotkunsa Spockin uusin seikkailu lähtee liikkeelle tutkimusasemalta, josta federaatiolle ennestään tuntematon rotu, gorn, ryövää Helios-laitteen. Kaiken kukkuraksi Spockin opiskelijatuttavuus, hehkeä T’Mar, otetaan vangiksi. Voi sentään. Aarre ja prinsessa on pelastettava. Onneksi gornit ovat liskomaisia olioita, jotka puhuvat sihisemällä. Heidät on helppo erottaa tarinan pahiksiksi. Ei voi välttyä tunteelta, että nyt uutta fanipohjaa luodaan ihan sieltä nuoremmasta päästä. Vitsana on nuori väännettävä.
Seikkailun tiimellyksessä päästään käymään vierailla planeetoilla, taistellaan avaruusalus Enterprisellä, syöksytään ilmojen halki liitopuvuilla ja tehdään mielensulautusta Spockilla. Valtavasti on laitettu mukaan Star Trek -elementtejä, jotta peli ei typistyisi tavalliseksi kolmannen persoonan kujajuoksuksi. Pitkäaikaisena sarjan fanina on pakko myöntää, että jotkut osiot tuovat lisää sitä ST-tunnelmaa. Pääosa pelistä mennään kuitekin parivaljakolla Kirk ja Spock, jotka rynnivät putkimaisia kenttiä eteenpäin. Co-op -puoli on vahvasti tuotu mukaan, esimerkiksi mahdollisuudessa hypätä kesken olevaan peliin Livessä. Kenttien putkiratkaisu on kuintekin todella ikävä. Monet fanit odottivat, että pääsisivät vapaasti kulkemaan Enterprisen käytävillä. Valitettavasti laatikot ja toimimattomat ovet seisovat haaveiden tiellä. Sen sijaan tricoderin, eli skannerin käyttö on saatu peliin melkoisen onnistuneesti. ST-hengen mukaisesti pelaajan kannattaa keilata ympäristöä skannerilla tämän tästä, sillä se paljastaa vihollisia, dataa sekä ympäristön manipulointi- ja hakkerointimahdollisuuksia. Minipeleinä hakkeroinnit ovat onnistuneita. Ei ole menty Mastermind-lautapelin idealla, vaan on saatu mukaan useampi variaatio pelaajalle ratkottavaksi. Kun laserit räiskyvät ja ovi pitää saada auki, on tunnelma elokuvamaisen sähköinen.
”try to live long and prosper”
Osioita on monia, mutta käytäväjuoksu ja laserilla räpsiminen ottaa isomman osan kuin verokarhu. Käytettävissä on aina pistooli sekä vaihdettavissa oleva kivääriase. Myös kranaatteja on muutamaa eri laatua. Vaikka aseiden tainnutusasetukselle onkin käyttöä ja tilanteita voi hoitaa myös hiiviskelytyyliin, repeää homma helposti räiskinnäksi. Se on valitettavan nopea ja tehokas vaihtoehto. Taistelukohtaukset latistuvat alle keskitason tyhmän tekoälyn myötä. Miten gornit ovat voineet selvitä julman luonnonvalinnan kynsistä tuhansia vuosia, jos heillä jää tulitaistelussa takamus aina näkyviin? Putkijuoksuräiskintä ei tokene satunnaisilla Lara Croft -hetkillä. Välilä mennään kallioiden seinää käsillä roikkuen etsien tietä ylös. Ajatus on ollut saada peliin vaihtelua, mutta toteutus huojuu kuin talonmies lauantai-iltana. Sama maku jää myös avaruustaistelu- ja liitokohtauksista. Pienellä hiomisella niistä olisi saatu ihan rokkaavaa kamaa. Nyt folkahtaa pahemman kerran.
Star Trek on tehty tietenkin sarjan faneille. Lisenssipelien kohdalla mennään usein pelattavuuden kustannuksella ja nostattamalla pintaan jo ennestään tuttuja elementtejä. Kirk ja Spock ovat ne hahmot, jotka fanit haluavat kuljettaa läpi tutun universumin. Vaikka gornit ovat kliseiden summa ja universumi jää putkeksi, niin hahmoissa on onnistuttu paremmin. Monelle Star Trek: The Next Generationin uusintoja seuranneelle voi olla järkytys, että aluksen kapteeni on kaljuuntuva ranskalaistaustainen vanha mies. Yhtälailla, vaikka puhutaankin Kirkin nuoruudesta, liian nuori ja puuhelmiä vailla oleva heebo on kuin malka silmässä. Tämä alkuvaikutelma kuitekin pehmenee, kun huomaa, että hahmoissa on jotain tuttua. Hetken pelattuaan huomaa, että sanailu ja käytös on saatu tuotua vanhoista hahmoista nuorukaisiin. Tässä onkin pelin parasta antia. Toverukset viljelevät filosofisia näkemyksiään ja naljailevat niistä toisilleen. Hahmot ovat olleet aina sarjan vahvuus, ja onneksi niissä on onnistuttu myös pelissä. Tosin välillä mennään sivuhahmojen kohdalla alleviivaten, mutta olkoot. Pahempiakin tapauksia on nähty.
The trouble with Tribbles
Toiveet ehtivät peliä odotellessa nousta, vaikka opittu on, että se polku vie vain pimeälle puolelle. Vuosikymmenten Star Trek -fanitus ei voinut olla vaikuttamatta taustalla. Vaikka pelattavuus ontuu ja peli on buginen, on siinä ollut yritystä tuoda faneille sitä itseään. Hahmot ovat onnistuneita, oikeasti hauskoja. On tuotu tuttuja värähdyksiä menneiltä vuosikymmeniltä ja ajoittain tunnelmissa on päästy oikealle taajuudelle. Pelistä on haluttu tehdä co-op -vetoinen monipuolinen toimintaseikkailu, mutta lopputulos jää valitettavasti demo-asteelle. Tämä olisi kaivannut vielä paljon työtä. Harmittaa tekijätiimin puolesta, sillä he ovat olleet oikeilla jäljillä, vaikka aika loppuikin kesken. Ostajalle toisessa vaakakupissa on siis huono pelattavuus ja toisessa Star Trek -fanituksen määrä. Fanit: lainatkaa, varastakaa tai odottakaa alennuskoria. Pelaajat: omalla vastuulla.
Katso traileri: