DICE kertoi reilu pari vuotta sitten ryhtyvänsä kehittämään uutta Star Wars Battlefrontia. Tehtävä ei ole ollut todellakaan helppo, kun ottaa huomioon kuinka fanaattisia Star Wars -fanit tuntuvat olevan kaikkeen elokuvasarjaan liitettävistä asioista. Moninpeliin keskittyvä Battlefront-sarja teki debyyttinsä jo 2000-luvun puolivälissä LucasArtsin ja Pandedomic Gamesin siivittämänä mutta täydellistä läpimurtoa pelisarja ei moninpelattavien räiskintöjen eliittiin silloin kuitenkaan tehnyt. Olisiko nyt sitten sen aika? Asetelmat ovat mitä mainioimmat, sillä kehitystyöstä vastaava ruotsalainen DICE tunnetaan varsin koukuttavista moninpeleistään ja EA nyt on mahtipontisuudessaan noh, vain EA.
Star Wars -universumiin liittyy niin paljon kaikkea mahdollista, mitä olisi lähes mahdotonta mahduttaa pelkästään yksiin pelikansiin. DICE ei olekaan yrittänyt kurottaa kokonaista kuolontähteä taivaalta peliä rakentaessaan, vaan se lainailee asioita sieltä täältä ja tekee ne varsin tyylikkäästi. Peli näyttää Star Warsilta, kuulostaa Star Warsilta ja tuntuu Star Warsilta!
Mitä se sitten oikein pitääkään sisällään?
Periaatteessa yksinpelikampanjaa pelissä ei ole ollenkaan. Soolopelaaja voi toki pelata niin sanottuja bottitehtäviä joko yksin tai kaverin kanssa jaetulla ruudulla aalloittain vyöryviä vihollislaumoja vastaan ja jauhaa harjoituskenttiä tulevia moninpelikoitoksia varten – mutta eipä tuota yksinpeliksi voi juurikaan kutsua. Kysymys kuitenkin kuuluu: odottiko kukaan edes, että peli tulisi sisältämään vallankumouksellisen moninpelin lisäksi myös kunnolisen yksinpelin? Minä en ainakaan.
Voimavarat onkin keskitetty vahvasti moninpeliin ja sen toimivaan pyörittämiseen. DICE on nähnyt todella paljon vaivaa moninpelikokemuksen tasapainottamiseen – tuntuu siltä, että pelistudio ei halua päästää julkaistavaksi mitä tahansa ripulia, vaan pelistä halutaan hioa varsin timanttinen tekele vuosiksi eteenpäin.
Moninpelimuotoja pelistä löytyy aivan laidasta laitaan. Suurimpia 40-hengen taistelumenoja tarjoavat odotetut Supremacy- ja Walker Assault -pelimuodot, jotka tuntuvat aivan Battlefieldiltä ulkoavaruudessa, hyvinkin positiivisessa mielessä. Perinteisempää vastapainoa taas tuovat Droidi-valtauspelimuoto Droid Run, lipunryöstö Cargo, Team Deathmatch Blast, kapselivalloitus Drop Zone sekä ilmaherruusmittelö Fighter Squadron.
Sitten hieman erikoisempia pelimuotoja edustavat Heroes vs Villains sekä Hero Hunt, joissa leffoista tutut pimeän puolen kovanaamat sekä jeditaiturit nousevat vahvasti parrasvaloihin. Heroes vs Villains -pelimuodossa kaksi joukkuetta pelaa vastakkain, tavoitteenaan kukistaa kummankin osapuolen isot kihot. Hero Hunt on taas Juggernaut-henkinen pelimuoto, joissa muut peruspelaajat yrittävät listiä yhtä ikonista leffahahmoa.
On jännää huomata, että paljon kuhistujen 40-pelaajan massiivitaistelujen jälkeen löydän itseni yhä useammin pelaamasta koukuttavia Heroes vs Villainsia sekä Hero Huntia. Ikoniset pelihahmot Darth Vader, Senaattori Palpatine, Boba Fett, Luke Skywalker, Leia Organa sekä Han Solo tuovat lisäintoa pelin tiimellykseen. Näissä pelimuodoissa hahmot pääsevät vielä paremmin oikeuksiinsa.
Pelimuotopaletti on erinomainen, ja tuntuu, että nyt tarjotaan ihan oikeasti kaikille kaikkea. Mutta samaa ei todellakaan voi sanoa kenttävalikoimasta: mukaan on onnistuttu mahduttamaan sotatantereita vain kourallinen, ja ne alkavat käydä muutamien pelituntien jälkeen vähän liiankin tutuiksi. Jossittelua onkin, että olisiko ollut aivan liian ylivoimaista lisätä peliin vaikkapa 5-10 sotatanteretta lisää? Mainitsemisen arvoisia lipsahduksia ovat myös muutamat mitäänsanomattomat tussuaseet sekä ilma-alusten heikko ohjattavuus – tämän takia Fighter Squadron jääkin pelimuodoista isoimpaan paitsioon.
Pelin tiimellyksessä pelaaja voi itse ehostaa omaa pelihahmoaan ja pukea sen päälle uusia asuja sekä varusteita. Lisää aseita pääsee myös valitsemaan henkilökohtaista tasoa nostaessaan ja pisteitä kerätessään. Pelaaja voi kantaa mukanaan myös kolmea erikoisvarustetta, joihin voi napata vaikkapa rakettirepun, käsikranaatin tai fokus-tehostuksen. Moninpelikarttoihin on sisällytetty myös erikoisaseita, joista voi ottaa käyttöön vaikkapa raketinheittimen, turretin tai asebotin. Hahmokehitys toimii, ja se on sangen koukuttavaa hommaa – lisäksi erikoisaseet tuovat mukavaa lisämaustetta lasersotaan.
Helposti lähestyttävä moninpelikokonaisuus
Peli on todella näyttävän näköinen ja ruudunpäivitys rullaa todella sulavasti. Hienosti mallinnetut taistelutantereet, räjähdykset, alukset ja pelihahmot ovat silkkaa silmäkarkkia. Täytyy sanoa, että kyseessä on yksi kauneimpia konsolipelejä tähän mennessä. Kaikki alkuvalikoista ja taustamusiikeista, välivideoihin ja bonus-materiaaleihin on tehty varsin tyylikkäässä Star Wars -hengessä.
Star Wars: Battlefront on varmasti moninpelikokonaisuutena hyvin mielipiteitä jakava. Se on pelattavuudeltaan yllättävänkin simppeli, eikä varmasti tuo mitään varsinaista nannaa taktisempien räiskintäpelien ystäville. Mutta toisaalta, simppeliys kutsuu mukaan paljon sunnuntaipelaajia ja pelin pelaaminen onkin näin hyvin rentoa ja lennokasta. Samaten kysymysmerkin aiheuttaa myös sisällön pienoinen puute – jos peli muuten toimii täydellisesti, onko sisällön vähyys anteeksiannettava asia? Mutta hei: missä kaikki bugit ja lagi? Noh, siihen en ole monia tunteja mättäneenä vieläkään törmännyt. Aika helkkarin toimivan moninpelin merkki se!
Kyseessä on tapaus, joka jokaisen Star Wars -fanin tulee kokea. Kauppaan mars!