Star Wars: Battlefront on joidenkin tilastojen mukaan myydyin Star Wars peli koskaan ja näin ollen se on asettanut riman todella korkealle jatko-osaa ajatellen. Ensimmäistä osaa vaivasi kuitenkin varsinkin moninpelin osalta useampi harmittava bugi, joka laski pistemäärää monen Livettäjän silmissä. Tällä kertaa kuitenkin näyttäisi siltä, että Lucasartsin foorumipalautteisiin on suhtauduttu asiaan kuuluvalla vakavuudella ja uudet ominaisuudet, kuten hektiset avaruustaistelut ja valittavissa oleva ”sankari”-pelihahmo toimivat oivana piristysruiskeena.
Alkuvalikko
Plätty masiinaan, virvokejuomapullo auki, turvavyö kiinni ja suunta kaukaiseen galaksiin. Alkuvalikko aukenee silmien eteen ja Williamsin tuttu Imperial March terästää ryhtiä muutaman piirun. Melkein unohdun katselemaan elokuvista tuttuja toimintaotoksia, mutta ei kun eteenpäin.
Valittavana on edellisestä osastakin tutut Single-ja Multiplayer, Splitscreen, sekä Options. Mieli halajaisi jo Liveen ylläpitämään sitä perhanan galaksin retuperällä olevaa järjestystä, mutta kai se on aloitettava tutustumalla yksinpeliin ja sen suomiin mahdollisuuksiin.
Yksinpeli sisältää perinteisen eteen, taakse, juokse ja ammu tutoriaalin lisäksi myös pintapuolisen briiffauksen lentämisen saloihin. Näitä ei ole kuitenkaan pakollista käydä läpi päästäkseen tehtäviin käsiksi. Hyvä näin, sillä edellisen osan ollessa jo tuttu, on helppo astua pelihahmon saappaisiin ohjauksen ollessa lähes kaikilta ominaisuuksiltaan samanlainen.
Grafiikaltaan peli nousee vähintäänkin edeltäjänsä tasalle ja varsinkin avaruustaistelut ovat näyttävyydessään jotain ennen kokemattoman kaunista. Aluksia, tulitusta ja tapahtumia on horisontti pullollaan ja sitä turvavyötä jää oikeasti kaipaamaan, sillä sohva ei ole niitä vakaimpia istuimia hävittäjän ohjaamossa.
Äänipuoli on Lucasartsin tekeleissä ollut aina kohdallaan, eikä tämäkään peli ole poikkeus. Parhaimmillaan peli on nautittuna kunnollisen kotiteatterin kanssa, sillä tilavaikutelma on saatu niin uskottavaksi, että tuntee oikeasti olevansa tapahtumien ytimessä. Musiikki on taattua Williams kamaa. Ei sitä ”kyllästymiseen asti” (kuka siihen voi kyllästyä?) kierrätettyä scorea, vaan pääasiassa teemoja tästä uudesta Episode III elokuvasta.
Vaikeustasoja on valittavana kaksi, joista kunnianhimoisena pelaajana (?) valitsin ensin vaikeamman, mutta jo ensimmäisen kentän noustessa seinänä pystyyn aloitin alusta sillä helpommalla. Tähän olisi toivonut lisänä vielä jonkin asteisen medium-tason, sillä helpompi tuntui ainakin alkupään kentissä ihan liian vaivattomalta. Game optionsissa tosin aukenee valikko, josta voi ilmeisesti vaikeustasoonkin vaikuttaa.
Rise Of The Empire, eli tee työtä jolla on tarkoitus
Haluatko nähdä uusia maailmoja? Haluatko myös vapauttaa ne Kapinallismielisten terroristien ikeestä? Liity nyt siis Galaktisen Imperiumin eliittiin ja tule mukaan Keisarin nimissä ylläpitämään lakia ja järjestystä rakkaassa galaksissamme.
Tämä tarinavetoinen yksinpelikamppanja seuraa valikoidun erikoisjoukon Legioona 501:n, jota myös Vaderin nyrkiksi kutsutaan, sotapäiväkirjoihin kirjattujen tapahtumien kulkua elokuvien II – VI välimaastossa. Samalla se valoittaa monia elokuvissakin nähtyjen tapahtumien taustoja, kuten esim. elokuvan IV alussa nähty Prinsessa Leian diplomaattialuksen valtaaminen joka ei näköjään ollut ihan niin helppo operaatio, mitä leffa antoi ymmärtää. Sen enempää spoilaamatta voin kertoa, että monia muitakin ahaa-elämyksiä on luvassa tarinaan vihkiytyneelle pelaajalle. Tuttuja pelialueita olisi ollut hauska koluta hieman tarkemminkin, mutta ruudussa näkyvä kartta vilkkuvine tukikohtineen ja joukkueen kokoa ilmaiseva laskuri piti vihollisen ohella minut niin kiireisenä että siihen ei tuntunut olevan juurikaan mahdollisuuksia. Tutustutaan arkkitehtuuriin sitten, kun työt on tehty ja koko galaksi hallussa.
Galactic Conquest
Aiemmastakin osasta tuttu, strategisia elementtejä sisältävä galaksinvalloitus, jossa valittavana on joko kloonisodat, tai galaktinen sisällissota. Yksi kerrallaan pyritään valloittamaan elokuvista tuttuja planeettoja ja voittojen myötä tulleilla pisteillä, eli crediiteillä voi hankkia itselleen lisää aluksia ja miehistöä sekä aukaista bonuksia. Varsinkin jaetulla ruudulla pelattaessa tämä pelimuoto tarjoaa hilpeätä vääntöä.
Instant Action
Kuten nimikin jo kertoo, tarjolla on välitöntä toimintaa pelin lukuisilla taistelukentillä joko kloonisotien, tai galaktisen sisällisodan myllerryksessä. Pelimuotoina Assault, jossa jokaisesta tuhotusta vihollisesta ja vihollisen omistamamasta laitteesta saa pisteitä, sekä Hunt, jossa toinen on hyökkäävä ja toisen puolustava osapuoli. Voittaakseen siis on joko selvittävä hyökkäyksestä, tai saatava kaikki puolustavan puolen pelaajat tuhottua ajan ollessa rajallinen. Lisäksi on vielä kaksi perinteisempää, mutta hieman toisistaan poikkeavaa lipunryöstöä.
MONINPELI
Xbox live
Opittuani välttävästi lentämään ja aseidenkin käytyä jokseenkin tutuiksi uskaltauduin viimein liveen. Harmikseni Suomalaista peliseuraa ei ainakaan toistaiseksi juurikaan löytynyt joten sattumanvaraisesti optimatchin kautta kokeilin muutamaa amerikkalasta ylläpitotaitoa esittelevää serveriä. Hektistä menoa kerta kaikkiaan, eikä edellistä peliä vaivaavasta lagista ollut (muutamaa huonon yhteyden päässä olleen kaverin pientä warppausta lukuunottamatta) tietoakaan. Tarkemman kuvan yhteyksien toimivuudesta saa tosin vasta Suomipelaajien yleistymisen myötä. Joka tapauksessa alku näyttää todella lupaavalta jopa klaanipelien suhteen.
Tekoälyn ohjastamia sotureita, eli botteja on saatu mukaan massoittain, joten ”oikean” sodan viihteellinen tuntu oli saatu välitettyä mukavasti ruudulle. Ja aina kun vihollisen päällä leijui gamertagista kielivä nimi, niin syke hypähti terveydelle haitallisiin lukemiin.
Sankarilla, eli jedillä tai sithillä (mukana myös muutama yllätyshahmo) pelatessa ei onneksi saa mitään ylivoimaista etua, vaan pelaaminen on mukavaa valosapelinkalistelua ja vaihtelua ainaiseen liipasin pohjassa juoksemiseen. Toki mukana on Voiman mukanaan tuomia ominaisuuksia, mutta silti sankari on lähes yhtä haavoittuvainen kuin muutkin hahmot ja täysin kontrolloitavissa hostin asetuksien kautta. Tasapuolista on myös se, että et voi valita sankarihahmoa koko erän ajaksi, vaan hahmo tarjoutuu pelaajalle aika-ajoin respawnin yhteydessä…tietenkin riippuen myös siitä mitä housti on asetuksissaan milloinkin määrännyt.
Linkkikaapelille löytyy myös tuki, mutta sitä en päässyt testaamaan tätä arvostelua varten. Luulen kuitenkin, että hauskoja lanituksia on luvassa niistä pitäville.
Pelimuotoja moninpelaajalle on tarjolla ne samat mitä yksinpelipuolellakin, eli jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Toivoisi vaan suomalaistenkin löytävän tämän pelin hyllyihinsä. Markkinointia avittamaan Lucas onkin kätevästi valjastanut Episode III: Sithin Kosto elokuvan DVD-julkaisun, jossa ohessa löytyy myös pelistä pelattava demo, muiden ekstrojen joukosta.