LucasArtsin julkaisema ja The Collectiven (Buffy the Vampire Slayer, Indiana Jones: The Emperor’s Tomb) kehittämä Star Wars: Episode III Revenge of the Sith on luonnollisesti elokuvan virallinen peli. Itseään kunnioittavat pelaajat ovat tottuneet pitämään virallisia pelejä kirosanana, mutta ajat muuttuvat. Totuttuun tapaan Sithin kosto sisältää porkkanana 12 minuuttia materiaalia uudesta elokuvasta, mutta myös itse peli on kelpo tavaraa. Perusteet on apinoitu Electronic Artsin Taru sormusten herrasta -mätkintäspektaakkeleista, eli luvassa on kokemuspisteiden värittämää vihollisten pätkimistä.
Sith happens
Kloonisota roihuaa galaksin jokaisessa kolkassa. Anakin Skywalker ja Obi-Wan Kenobi palaavat galaksin äärilaidalta Coruscantiin vain huomatakseen, että tasavallan tärkein planeetta on miehitetty. Kreivi Dookun ja droidikenraali Grievousin johtamalla sekä sithien tukemalla Vapaiden tähtijärjestelmien yhteenliittymällä on vain yksi tavoite: tasavallan tuho.
Grafiikan parhaimmistoon kuuluvat erilaisia tapahtumia täynnä olevat taustat, mutta muuten ulkoasu on korkeintaan keskitasoa. Hahmomallit ovat rujoja, vaikka näyttelijöiden kasvot onkin saatu peliin kelvollisesti, ja ilmeet imitoivat elokuvan vastaavia. Hahmojen animaatio on sulavaa ja tyylikästä. Valomiekan heiluttelu tuntuu ensihetkestä lähtien loistavalta, sillä kaikki liikkeet ovat oikeasti hyödyllisiä. Huomaa että The Collective on tehnyt yhteistyötä elokuvan stunt-koordinaattorin Nick Gillardin kanssa. Kuvakulma on perinteiseen tapaan kolmannesta persoonasta ja määräytyy automaattisesti. Peli siirtyy hämmästyttävän saumattomasti elokuvasta otetusta kohtauksesta peligrafiikkaan. Ääniefektit ja musiikki ovat aitoa, erinomaista Star Wars -tavaraa.
I am ready, master!
Pelaaja tyrkätään heti taistelun tuoksinaan, sillä valikkoon ei pääse ennen kuin läpäisee ensimmäisen tehtävän. Valomiekalla mättämisen sujuvat kontrollit tulevat nopeasti tutuiksi: nopea isku, tavallinen isku, kova isku ja torjuminen. Näiden yhdistelyllä saa värkättyä erilaisia komboja, jotka tuovat enemmän kokemuspisteitä kassaan. Kokemuspisteillä voi parantaa taitojaan. Harmillisesti tyylikerroin, joka määrää annettavien kokemuspisteiden määrän, nollautuu liian helposti. Näin pelaaja ei saa useinkaan näyttäviä pistemääriä.
Jedien kuuluisaa kykyä eli Voiman käyttämistä pääsee myös harjoittamaan. Voima palautuu ajan kuluessa, mutta kuluu nopeasti, joten sitä on osattava käyttää taiten. Taitovalikoimaan kuuluu muun muassa parantaminen, valomiekan heitto ja esineiden sekä vihollisten heittely. Droidien tekoäly on tasoa ”hakkaa päälle”, eli ne luottavat joukkovoimaan. Pelkin valomiekoin käytävät pomotaistelut ovatkin haastavampia ja tunnelmallisempia, kuuluen pelin parhaimpaan antiin.
Yksinpelissä pääsee pelaamaan Anakinilla ja Obi-Wanilla, ja pelin alkupuolella toinen heistä häärii apuna. Juoni seuraa lähes kaikilta osin elokuvan vastaavaa, joten spoilereita välttävät älköön pelatko peliä ennen kuin näkevät elokuvan. Pelin 16 tehtävää ovat pääosin helppoja, mutta osa tehtävistä on muita huomattavasti vaikeampia. Vaikeustaso onkin rasittavan epätasainen. Tehtävät on muuten suunniteltu hyvin, ja pauketta ja menoa riittää. Mielenkiintoisesti osa pelin tapahtumista on tehty elokuvasta leikattujen kohtausten pohjalta, ja vähemmän kiinnostavasti silloin tällöin pääsee it-tykin puikkoihin.
Tylsistyminen vältetään tavoitteiden lyhyydellä, mikä on myös huono puoli: pelin läpäisee noin kuudessa tunnissa, joten kauaa ei rapa roisku. Tehtävistä ei valitettavasti löydy vaihtoehtoisia reittejä, mikä nakertaa uudelleenpeluuarvoa. Tavallisten tehtävien lisäksi tarjolla on viisi bonustehtävää, joista yhdessä pääsee pelaamaan aina yhtä vetoavalla Darth Vaderilla. Kaiken kaikkiaan avattavat ominaisuudet ovat sen verran kelvollisia, että ne oikeasti haluaa.
Now I am the master
Kaksi pelaajaa voi kamppailla toisiaan vastaan tai pelata yhteistyössä vihollisia vastaan. Yksinpeliä pelaamalla saa avattua uusia hahmoja kuten Mace Windun tai Darth Vaderin. Vastakkain taisteleminen on yksinkertaista, mutta todella hauskaa hupia. Kontrollien yksinkertaisuuden ansiosta kaverit oppivat pelaamisen nopeasti, ja pian kunnon matsi on käynnissä. Tunnelmaa riittää, kun kaveri nauraa ja heittelee jedivoimillaan Dooku-parkaani kuin sätkynukkea. Jedivoimien ja torjumisen oikea-aikaisella käyttämisellä on suuri merkitys, ja osa jedivoimista on selkeästi liian tehokkaita vaivaan nähden. Yhteistyössä ei käydä yksinpelin tehtäviä, kuten mietiskelevä Yoda voisi luulla, vaan mätkitään poikki ja pinoon tietty määrä vihulaisia mahdollisimman hyvää suoritusta tavoitellen. Ei järin pitkäikäistä, ja vastakkain pelaaminen onkin vaihtoehdoista viihdyttävämpi.
Yhteenveto
Star Wars: Episode III Revenge of the Sith on fanille erinomainen, sillä se tavoittaa alkuperäisen teoksen hengen ja tuo myös kelpo pelattavaa. Tavikselle kyseessä on vain perusmätkintä. Näin ollen täytyy omata mielenkiintoa Star Warsia kohtaan, jotta homma toimii. Sujuva pelattavuus ja moninpeli ovat suurimmat ilonaiheet, pimeän puolen tullessa esiin erityisesti lyhyyden osalta. Jokainen saa itse sydämessään päättää, onko Obi-Wanin kuiva huumori pimeältä puolelta.