Undead Labsin State of Decay 2 on Sea of Thievesin ohella yksi Microsoftin alkuvuoden isoimpia yksinoikeuspelejä. Avoimeen maailmaan sijoittuvan selviytymisseikkailun ensimmäinen osa ei ilmestyessään ollut millään tavalla täydellinen peli, mutta se vakiinnutti silti, jopa yllättävän helposti, oman ja vahvan kannattajakuntansa.
State of Decay 2 kuuluu Sea of Thievesin ohella peleihin, jotka heti ilmestyessään löytyvät myös Microsoftin kuukausimaksullisesta Game Pass -pelikirjastosta.
Ampaiseeko State of Decay 2 mahdollisesti vuoden Xbox-ilmiöksi vai jääkö se samanlaiseksi mahalaskuksi kuin pari kuukautta sitten julkaistu Sea of Thieves? Eiköhän oteta selvää.
Löydä sisäinen lahtaajasi
Pieneen jenkkikaupunkiin sijoittuvan State of Decayn idea on ylläpitää ja lahdata. Toisin sanottuna pelissä varjellaan omaa tukikohtaa zombeilta ja siinä samalla huolehditaan, että varastosta löytyy myös kaikki tarvittava terveyden ylläpitämiseen. State of Decayssa edetään tarinan viitoittamalla tiellä, tutkitaan ympäristöä ja samalla listitään verenhimoisia zombeja päivin ja öin.
Kolmannesta persoonasta kuvattu avoimen maailman toimintapeli yhdistelee pelaamisessa myös paljon strategisia elementtejä. Oman terveyden lisäksi pelaajan on nimittäin huolehdittava myös koko yhteisön hyvinvoinnista, rakentaa täydellinen tukikohta ja tarvittaessa olla valmis myös laajentamaan sitä.
Tärkeintä on kuitenkin olla valmis taisteluun, kun sen aika koittaa.
Jotta pelaaminen sujuu kuin tanssi, on pelaajan hyvä liikkua porukan mukana. Neljän pelaajan yhteistyötilassa retket eivät mene yksilöseikkailun sijaan pelkäksi kuolemiseksi ja kotiin palatessa käteen jää jotain muutakin kuin pelkkä luu. Isommat kahakat vaativat ehdottomasti kaveriporukan taustatukea.
Pelin konsepti oli ensimmäisen osan aikoihin pätevä ja sitä se on edelleen: strategisella twistillä varustettu kauhuselviytymispeli pikkukaupungissa kaveriporukan kanssa on idealtaan potentiaalinen ja sille on selviytymispelien genressä täysin oma paikkansa.
Kökköä toimintaa ja se v*tun resurssiralli
Mainittakoon kuitenkin, että State of Decay on massiiviseksi avoimen maailman selviytymispeliksi aivan liian simppeli, tylsä ja itseään toistava. Se on kaukana esimerkiksi The Divisionin monipuolisuudesta, Dead Risingin hauskuudesta, Resident Evilin karmivuudesta saatika Left 4 Deadin lennokkuudesta.
En osaa nimetä yhtäkään asiaa, minkä State of Decay tekisi toiminnassaan paremmin kuin muut hengen heimolaiset.
On totta, että peli tarvisi reilusti lisää variaatiota sekä jytyä taistelumekaniikkaan. Taistelussa ei tällaisenaan ole juurikaan minkäänlaista draivia ja zombien lahtaamiseen kyllästyy hyvin nopeasti. Vaikka tarkkakorvaiset ja ketterät zombikaverit eivät tekoälyltään sieltä tyhmimmästä päästä olekaan, tuntuvat ne silti persoonattomilta vätyksiltä, joiden lahtaaminen ei saa mielihyväviisaria heilahtamaan.
Harmaita hiuksia myös aiheuttaa se, että pelissä menee aivan liikaa aikaa tyhjänpäiväiseen resurssien etsintään. State of Decayn maailmassa suurin ongelma on oikeastaan se, että kaikki vaan kuluu niin helposti: polttoaine, ammukset, ruoka, lääkepakkaukset – näiden asioiden perässä saa juosta loppuun asti.
Välillä jopa tuntuu, että varsinainen pelin tarina unohtuu, kun omia varantoja pitää täydentää vähän väliä.
Kysymys kuuluukin, että miksi näinkin simppeleistä asioista on pitänyt tehdä näin vaikeaa?
Tuomio
Tuntuu, että State of Decayn hieno konsepti valuu hukkaan huonon toteutuksen takia. Sellaisenaan se vaikuttaa hyvin keskeneräiseltä, joka ei ollut ainakaan itselleni se kaikista nautittavin pelikokemus.
Pelin yksitoikkoisuuteen kun ynnätään vielä mukaan vanhahtanut ulkoasu ja silloin tällöin ruudulle pamahtavat oudot bugit, on pelille annettava kuutosella alkava arvosana.