Peli aloitetaan suoraan toiminnalla eikä sen kummemmin kerrota mistä zombit ovat lähtöisin. Pienen opastuksen jälkeen pelaaja pääseekin jo tutkimaan ympäristöä ja kruisailemaan ajoneuvoilla, joita sattuu eteen tulemaan. Ulkonäöllisesti peli ei ehkä ole se kaunein kukkanen, varsinkaan verrattuna siihen, mitä nykyään on totuttu näkemään. Tässä pelissä visuaalinen ulkonäkö jää kuitenkin toissijaiseksi sisällön rikkauden vuoksi.
Alussa pelataan hahmolla nimeltä Marcus Campbell. Maastosta löytyy ties minkälaista lyömäasetta ja puukarahkaa, joilla tahkoa zombien päät sisään. Taistelumekaanikka on hyvinkin yksinkertainen: paina X ja toista tarvittaessa. Erikoisiskujakin löytyy jokunen, mutta nekin aika lailla toistavat itseään aseesta riippuen.
Must loot to survive!
Pelaajan saapuessa ensimmäiseen varsinaiseen kyläpahaseen alkaakin tavaranhaku ja varastojen rakentelu. Kotipaikassa voi rakentaa erinäisiä tukiasemia toiminnan ylläpitämiseksi ja muiden selviytyjien turvapaikan turvaamiseksi. Voi päivittää makuupaikkoja jos löytää muita selviytyjiä matkan varrelta tai vaihtoehtoisesti päivittää vartiotornia tehokkaammaksi. Vaihtoehtoja löytyy paljon, mikä luo peliin jonkun verran strategista kuvakulmaa. Tavaran hakemiseen ja varastointiin pitää panostaa, muuten tukiasema saattaa kärsiä tappioista. Pelaajan tuleekin pitää huolta, että kotiin tulee tarpeeksi ruokaa, lääkkeitä, ammuksia, rakennusmateriaalia ja bensiiniä. Kotialueen ulkopuolellekin voi rakentaa tukiasemia, joihin tulee jatkuvasti tarvikkeita, joita kyseisestä talosta löytyy. Ainoa miinuspuoli tavaranhaussa on se, että kun talot on tutkittu tyhjiksi, ne todellakin ovat tyhjiä. Näin peli pakottaa siirtymään eteenpäin, koska tarvikkeet loppuvat kesken.
Jokaisessa tukikohdassa pääsee yleisvarastoon, jossa näkyy kaikki sinne sijoitetut tavarat. Tosin tähän tavaroiden pois antamiseen yhteisen hyvän vuoksi liittyy myös varjopuoli. Jos sattuu löytämään vaikkapa sorkkaraudan – joka taitaa olla yksi pelin parhaimpia melee-aseita, koska ainakaan itsellä ei ole vielä hajonnut tai ottanut edes vahinkoa – niin tavaroiden pois ottaminen säilöstä maksaa influencea (vaikutusvaltaa), jota kerrytetään pelissä juurikin yhteisen hyvän toteuttamisen kautta. Influencea kerrytetään tekemällä erinäisiä tehtäviä, tuomalla ruokaa, ammuksia ynnä muita hyötytavaroita säilöön. Vaikutusvaltaa täytyy myös olla runsaasti, jos haluaa vaikkapa sijoittaa ryhmän jonnekin muualle.
Pelattavia hahmoja on useita, ja jokaisella on omat taitonsa, joita voi kehittää – mitenpä muutenkaan kuin tekemällä kyseisiä toimintoja: juoksemalla, ampumalla ja hiipimällä noin nyt muutamaksi esimerkiksi. Nippelitietoa hahmoista on tarjolla yllättävän paljon, vaikkei kaikella informaatiolla ole edes käytännön merkitystä. Käytettävissä on myös pieni vihkonen, joka kulkee nimellä ”events”. Itse mielsin tämän todella sekavaksi, joten se jäikin käytännössä kokonaan pois käytöstä. Yöllä ei paljon houkuta juoksennella pihalla, koska zombiet ovat huomattavasti aggressiivisempia yöaikaan. Pimeässä ei myöskään viitsi taskulamppua pitää päällä, ettei vain tule huomatuksi.
Autoja löytyy useitakin erilaisia malleja, ja niillä voi aiheuttaa tuhoa ja hämmennystä – ainakin niin kauan, kunnes auto syttyy tuleen. Tämä onkin hieman rasittavaa, varsinkin yöaikaan kun kaduilla vaeltelee zombie-joukkoja. Houkutus kiskaista autolla yli on äärimmäisen suuri. Autot eivät omalla kohdallani näyttäneet tulevan takaisin, joten korjauspaikan rakentaminen kotipaikkaan on vähintäänkin suotavaa. Autot kun ajaa katolleen, niin ne ovat ja pysyvät katollaan, eikä niitä siitä enää ylös saa.. nimimerkillä kolme autoa samassa ojassa. Autojenkin hallinta ja käyttäytyminen riippuvat täysin auton mallista. Hitusen sporttisemmat autot painavat menemään kovaa, mutta mutkissa eivät oikein pysy hanskassa. Siksi kannattaakin suosia farmareita.
Tehtävät ovat suurin piirtein toinen toisiaan hipovia: hae ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja auta selviytyjiä jne. Ja aina välillä (lue: todella usein) saa lähteä kävelyttämään jotain muuta yhteisön jäsentä, koska tätä joko pelottaa tai ei tule toimeen toisten kanssa. Pelaajan tehtävänä on pitää apinat ruodussa.
State of Decay on hieno esitys siitä, miten pelit pitäisi tehdä. Otetaan nyt tietysti huomioon pienehköt bugit, joissa zombiet spawnaavat suoraan alakertaan vaikka se on jo tyhjennetty tai suoraan hahmon viereen. Saattavat ne zombiet joskus aidastakin läpi tulla, mutta mitäs pienistä.
Real surviving
State of Decay ei ehkä suoriltaan anna pelaajalle kuvaa oikeasta selviytymisestä, mutta kun peliä on pelannut tarpeeksi pitkälle ja pelatut hahmot alkavat olla kunnon tikissä aina ampumataidosta taisteluun, alkaa takaraivoon hiipiä se ihana kuolemanpelon tunnetila. Harvassa pelissä siinä onnistutaan yhtä hyvin. Koska jos pelaaja kuolee pelaamallaan hahmolla paluuta ei ole. Jos menettää hahmon, siirrytään kylmästi seurueen seuraavaan selviytyjään. Täten alkumetrien älytön zombiemätkintä muuttuukin taktiseksi hiippailuksi, jottei vain joutuisi zombeja kohtaamaan.
Tekemistä pelissä riittää aivan älyttömän paljon, ja zombie-pelien ystävälle State of Decay on pakko-ostos. Ei ehkä kedon kaunein kukka, mutta tällä kertaa pelin toteutus vie voiton. Ehdottomasti kannattaa laittaa harkintaan. Demo valitettavasti ei anna pelille oikeuksia, koska se painottuu suoraan pelin alkuun, jossa käytännössä vain juostaan ja hakataan kaikkea, mitä vastaan tulee, eikä tässä välissä ehdi totuttautumaan ajatukseen että kuolema on lopullinen.