Siitä on kulunut jo melkein kaksi vuotta, kun Microsoft Studios julkaisi pelinkehittäjä Undead Labsin avoimen maailman zombie-selviytymisseikkailun Xbox 360 -konsolille. State of Decay tuli, näki ja voitti myymällä yli 250 000 kopiota 48 tunnin sisällä Xbox Live Arcadessa. Pelaajakansa oli selvästi kaivannut jotain tämän tyylistä zombie-peliä, ja Undead Labs osui kultasuoneen. Sen todistaa keskimäärin noin 8/10-arvostelut. Tähän ei kuitenkaan tyydytty, vaan menestystä niittänyt selviytymispeli tahdottiin tuoda myös uudelle sukupolvelle. Huhtikuun 28. päivä tahto kävi todeksi ja State of Decay: Year-One Survival Edition -nimellä paiskattu paketti nitoi yhteen peruspelin lisäosineen sekä toi mukanaan tukun uudistuksia. Maailmaa on elävöitetty 1080p-resoluution lisäksi entisestään parantamalla valaistuksia, tekstuureja sekä varjoja. Ja jotteivät parannukset jäisi pelkästään silmänruuaksi, lisättiin uusintapainokseen tukku uusia haasteita ja saavutuksia, sekä puukkoja, ajoneuvoja, aseiden lisäosia, musiikkia ja avattavia hahmoja. Aiemman version omistajia kosiskellaan palaamaan pelin pariin 33 %:n alennuksella sekä eksklusiivisella hahmolla.
George A. Romero, is that you?
Maailma on rappeutunut. Elävät kuolleet ovat jälleen kerran ottaneet vallan ihmiskunnan lopun reunalla. Sitkeä kun ihmisolento on, se ei taistelematta luovuta. Pelaaja heitetään suoraan Marcus Campbellin saappaisiin selviytymään tuhon hetkille, ilman mitään sen kummempia selittelyjä. Heti pelin alkaessa pitääkin rynnätä mättämään zombeilta aivot pellolle, jotta hädässä ollut toveri saadaan pelastettua. Tästä eteenpäin peli onkin täysipäiväistä selviytymistä, eikä alkuun juuri selitellä, mitä tapahtuu ja miksi. Varsinaisen tarinan puute unohtuukin melko nopeasti, kun peliin pääsee sisälle ja alkaa elää sen mukana. Selviytyminen kun ei ole pelkästään sitä, että osaa tarvittaessa eliminoida vastaantulevat elävät kuolleet. Selviytyminen vaatii suuremman yhteisön sekä toimivan järjestelmän. Sitä lähdetäänkin melkein heti alkumetreillä rakentamaan.
Kun alun nopea perehdytys on ohi, ohjataan pelaaja seuralaisineen metsänvartijan mökille. Sieltä löytyykin jo pienoinen joukko muita selviytyjiä, joiden vieraanvaraisuudesta päästäänkin osittain nauttimaan. Mökki toimii pelaajalle ensimmäisenä kotipaikkana. Kotipaikka on yleensä turvallinen alue, jossa pelihahmot saavat levätä rauhassa selviytymisretkien välillä. Metsänvartijan mökki ei ole kuitenkaan vielä varsinainen kotipaikka, jota lähteä rakentamaan, mutta alkuun se toimii kuitenkin turvapaikkana, josta löytyy samoja hyödykkeitä. Jokaisesta kotipaikasta löytyy tarvikekaappi, johon voi tallettaa aseita, ammuksia, lääkkeitä sekä muita mukana kannettavia tarvikkeita. Tarvikekaappiin talletetut tavarat näkyvät jokaisessa turvapaikassa olevassa kaapissa, ja niihin pääsee jokaisella hahmolla käsiksi. Ensimmäiseen varsinaiseen kotipaikkaan päästään hyvinkin pian, kun alun muutamat vielä hieman perehdyttävät tehtävät on suoritettu ja ensimmäinen selviytyjä lisätty remmiin. Metsänvartijan mökki on vallattu kuolleiden toimesta, joten on aika pakata kamat ja siirtyä kylille.
From this point, it’s all about surviving
Ensimmäisestä kaupungintapaisesta löytyykin ensimmäinen varsinainen kotipaikka. Kirkon tiluksilla toimiva suojaisa linnoitus on kuitenkin jo asuttu, joten muiden selviytyjien luottamusta pitää hankkia. Luottamusta tarvitaan, jotta muita selviytyjiä saa rekrytoitua omaan tiimiinsä. Täydellä luottamuksella pelihahmon saa ohjattavakseen, ja se onkin tärkeää, sillä jos pelissä kuolee, hahmo kuolee lopullisesti, eikä enää palaa takaisin. Loogista, eikö? Toinen tärkeä mittari pelissä on vaikutusvalta (influence). Se toimii ikäänkuin valuuttana, jolla rakennetaan kotipaikkaa paremmaksi. Vaikutusvaltaa saa kerättyä toimittamalla erilaisia resursseja kotiin tai tekemällä tehtäviä. Yleisiä yhteiskunnan selviytymiseen ja rakentamiseen tarvittavia resursseja ovat ruoka, ammukset, rakennusmateriaalit, polttoaineet sekä lääketarvikkeet. Näiden lisäksi tarvikekaappiin talletetuista varusteista ansaitsee vaikutusvaltaa. Tosin tarvikkeiden ottaminen verottaa sitä yhtälailla. Kotipaikka ei sellaisenaan toimi kovin pitkään, joten valuutan sekä eri resurssien avulla sitä täytyy lähteä rakentamaan. Useammat selviytyjät tarvitsevat enemmän nukkumapaikkoja, loukkaantuneet ja sairaat tarvitsevat hoitoa, keittiötä tarvitaan ruoanlaittoon, työpajaa tarvitaan ammusten tekoon ja niin edelleen.
Resursseja, aseita sekä muita tarvikkeita löytyy luonnollisesti taloja tutkimalla. Realistisuutta tavoitellen tavarat katoavat taloista kerätessä, eikä niitä sinne enää itsestään ilmesty. Näin ollen tutkimusmatkoille täytyy lähteä hieman pidemmällekin, kun lähitienoon talot on äkkiä tyhjennetty. Pidemmälle matkalle vaaditaan hyvä auto. Autoja on erilaisia ─ on pientä ja nopeaa, on isoa ja hidasta. Kunnon reissulle kannattaa kuitenkin ottaa alleen suurella tavaratilalla varusteltu auto, sillä tavaraa löytyy yleensä tarpeeksi jo kahdesta tutkitusta talosta. Lisäksi autoista kannattaa pitää huolta, ne nimittäin tuhoutuvat herkästi, eikä niitä ilmesty tyhjästä lisää. Samoin jos auto kippaa katolleen tai jää muuten vaan jumiin, saa sanoa hyvästit sille kulkineelle. Eikä sekään ole kovin harvinaista, kun ottaa huomioon, kuinka tökeröä autolla ajaminen pelissä on. Autot usein kiihtyvät turhan nopeasti, ja ohjaus on herkkä kuin mikä. Auton fysiikkakin ihmetyttää, varsinkin silloin, kun on ottanut monen metrin ilmalennon pienen törmäyksen seurauksena. Kaikesta huolimatta auto on kuitenkin erittäin tärkeä osa selviytymistä ─ sillä kun kuljettaa selviytymistarvikkeita, sekä pääsee nopeasti zombeilta suojaan. Ja onhan sillä siinä sivussa kätevä ottaa hengiltäkin muutama zombi.
Aivot narikkaan ja mullan alle
State of Decay ei yritä zombien suhteen olla kovinkaan omaperäinen. Tuttuun tapaan elävän kuolleen saa uudestaan kuolleeksi irroittamalla tai tuhoamalla sen pään. On tuurista kiinni, saako lyömäaseella suoraan lyötyä pään tohjoksi, sillä usein se vaatii lopetusliikkeen tekemistä. Lopetusliikkeen pääsee tekemään, kun on ensin lyönyt tai tönäissyt zombin polvilleen tai maahan. Tällöin 100 % toimiva lopetusliike murskaa näyttävästi mätänevän kallon. Jos tapettava zombi on ainoa lähistöllä, tulee lopetusliike hidastettuna ja elokuvamaisemmalla kuvakulmalla, tuoden lisäfiilistä pelaamiseen. Roolipelimäistä aspektia peliin luo hahmojen kehitys. Käytännössä se on sitä, että mitä enemmän mitäkin asiaa tekee, sitä nopeammin ja paremmin sitä osaa tehdä jatkossa. Esimerkiksi zombeja mättämällä lyöntitaito parantuu, mikä mahdollistaa enemmän vahinkoja. Muita kehittyviä ominaisuuksia ovat muun muassa kunto, ampumataito sekä tavaroiden loottaus. Mitä pidemmälle hahmoja kehittää, sitä kovemmin kuolemanpelko nousee päähän.
Tekemistä pelissä siis riittää lähes loputtomiin. Radiopuhelimesta ehditään huudella uuteen paikkaan ennen kuin on ehtinyt edellistäkään suorittamaan. Tehtävät ovat yleensä tyyliä mene tuonne ja tyhjennä paikka zombeista. Ne siis toistavat hyvin äkkiä itseään, eikä juuri mitään uutta tule. Ainoat hieman erilaisemmat tehtävät saa muilta selviytyjäryhmiltä, joita löytyy parisen kappaletta. Vaikka toisto saattaakin ruveta puistattamaan, on annettujen tehtävien suorittaminen elintärkeää. Peli pitää myös huolen, ettei pelaaja käytä samaa hahmoa koko aikaa. Hahmot nimittäin väsyvät seikkaillessa ja tehtäviä tehdessään. Väsyneenä hahmon maksimisuorituskyky heikkenee, eikä se jaksa taistella tai juosta enää yhtä paljon. Kotipaikassa hahmo saa kuitenkin levättyä itsensä täyteen kuntoon jonkun toisen hahmon seikkaillessa.
State of Decay: Year-One Survival Edition on kokonaisuudessaan erinomainen paketti. Erityisesti jos pitää zombie-maailmanlopusta ja selviytymisestä. Vaikka kyseessä onkin vain uusintapainos arcade-pelistä, näyttää se lähes täysiveriseltä uuden sukupolven peliltä. Ajoittaiset bugit häiritsevät peliä toisinaan, mutta mitään niin suurta ei ole vastaan tullut, että se etenemistä olisi haitannut. Pienellä hiomisella tästä saisi aikaan ehkä jopa kaikkien aikojen parhaan selviytymispelin. Kaikesta huolimatta State of Decay onnistuu siinä missä pitääkin ja osaa pitää pelaajan koukussaan illasta toiseen.