Capcom on käynyt kovaa koulua viime vuosina ja menestys on ollut hyvinkin vaihtelevaa. Jokaista onnistumista on edeltänyt kaksi tai kolme notkahdusta, ainakin myynnillisesti katsottuna. Vuosi 2018 kuitenkin povaa hyvää. Ensin tehtiin alkuvuodesta historiaa Monster Hunterin kanssa miljoonamyynneillä. Heti perään lähti Street Fighter V uuteen nousuun laajamittaisella päivityksellä sekä kolmannen kauden julkistuksilla, joihin kuuluivat muun muassa Cody ja Sagat – yhdet ikonisimmit hahmot pelisarjassa. Eikä se tulevakaan hullummalta näytä! On Mega Mania monessa muodossa (mukaan lukien täysin uusi osa, XI) ja vuodenvaihteessa julkaistava Resident Evil 2 on tehty vastaamaan nykysukupolven odotuksia. Ei hullumpaa, sanon minä.
Yllättävän monella on mennyt kuitenkin ohi hetki sitten, vuosipäivien kunniaksi julkaistu Street Fighter -kokoelma, joka on paperilla hurjaa luettavaa:
Street Fighter (1987), Street Fighter II (1991), Street Fighter II: Champion Edition (1992), Street Fighter II: Turbo: Hyper Fighting (1992), Super Street Fighter II (1993), Super Street Fighter II Turbo (1994), Street Fighter Alpha 1-3 (1995-1998), Street Fighter III: New Generation (1997), Street Fighter III: 2nd Impact (1997), Street Fighter III: 3rd Strike (1999).
Kokoelma käsittää kaikki länsimaissa julkaistut pelit. Nostalgiaa ei paketista puutu, mutta riittääkö kokoelmasta hupia pidemmäksikin aikaa vai onko aika kullannut muistot?
Vaikka pelisarja on jo kolmatta vuosikymmentä vanha, on kokoelmasta helppo huomata, miksi pelaajat ovat sen ottaneet omakseen. Street Fightereiden pelimekaniikka ja kontrollit ovat suunniteltu kestämään aikaa. Monet perusteet, kuten tietyt liikkeet ja niiden ajoitus, pätevät myös pelisarjan viidennessä osassa. Se on ihanteellisen yksinkertainen aloittelevalle, mutta omaa paljon syvemmän ulottuvuuden, jos nälkä sattuu kasvamaan pelatessa.
Kokoelma tarjoaa erinomaiset puitteet tarkastella pelisarjan kehittymistä. Ensimmäisen Street Fighterin konsepti on ollut varsin erilainen verrattuna siihen, mitä se peli on nykyaikana. Hauskaahan tässä on se, että suurelle osaa SE ensikosketus on Street Fighter II. Varsinainen ykkösosa oli niiden harvojen herkkua, jotka onnistuivat sen vanhoista videovuokraamoista (VHS) vuosikymmeniä sitten metsästämään.
Onhan se totta, listaa selatessa pelkästään Street Fighter II:sta on tehty viisi versiota, joista osa on julkaistu alle vuoden sisällä toisistaan. Pelillisiä eroja kuitenkin löytyy. Alkuun ilmestyi uusia hahmoja. Sitten ilmaantuivat mittareilla varustetut erikoishyökkäykset, ja sen jälkeen vastahyökkäykset. Kohta puhuttiin Hadoukeneiden sijasta komboista ja lopetuksista. Alpha tarjoaa jo sitten merkittäviä parannuksia audiovisuaalisen toteutuksen osalta, ja erityisesti paketin viimeinen eli Street Fighter III: 3rd Strike painii jo eri painoluokassa kullakin osa-alueella.
Mitään varsinaista kasvojen kohotusta ei ole tehty, mutta kuvaruutua voi muokkailla mieleisekseen esimerkiksi taustakuvilla tai kuvasuhteen voi muuttaa halutessaan laajakuvaksi, jolloin ikkunanäkymä poistuu. Myös kuvan filtteriä voi valikon kautta muokkailla vaikkapa mukailemaan entisajan putkitöllöä tai pelihalleista tutun kabinetin ruutua. Oi niitä aikoja!
Historiasta kiinnostuneille tarjotaan yksinkertainen, mutta kattava historiikki alusta nykyhetkeen, joka sisälsi myös paljon sellaista nippelitietoa, jota en tiennyt aiemmin. Siihen päälle tarjotaan museotila, jossa on laaja kirjasto digitaalista konsepti- ja pelitaidetta ja iso kasa kuunneltavaa musiikkia sisältäen tietenkin ne kaikista rakkaimmat ja ikonisimmat musiikkiraidat.
Street Fighter 30th Anniversary Collection tarjoaa mahdollisuuden mitata voimia myös verkkopeleissä, joskin vaihtoehtoina ovat vain Street Fighter II: Hyper Fighting, Super Street Fighter II: Turbo, Street Fighter Alpha 3 ja Street Fighter III: 3rd Strike. Olisin mieluusti nähnyt valikoimassa kaikki kakkosesta uudempaan. Suurin synti on kuitenkin heikko matchmaking, joka tekee matsien hakemisesta tuskastuttavan pitkiä. Toivokaamme, että ”pätsiä” olisi tuloillaan, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Moninpelin rinnalle tarjotaan mahdollisuutta harjoitella erillisessä harjoitusmoodissa neljässä aiemmin mainitussa osassa. Harjoitusmoodi käsittää aika yksinkertaiset työkalut taitojen sparraamiseen, mutta se on aina parempi kuin harjoitella pelkästään yksinpelin tekoälyä vastaan.
Street Fighter -kokoelma on varsin poikkeuksellinen paketti markkinoilla. Se on hintansa (35-40 euroa) osalta todella houkutteleva ja sisällöltään erityisen kattava. 12 peliä on hurja määrä ja siihen päälle nostalgiannälkäisille tarjotaan monenlaista lisuketta. Se myös tarjoaa tukun avattavia saavutuksia alustasta riippuen.
Ainoat miinukset tulevat tällä hetkellä nettipuolelta. Pelin haku kun saadaan kuntoon, niin voi kokoelmaa suositella varauksetta kaikille. Rahoille vastinetta!