Mättöpelit ovat niitä harvoja genrejä, jotka tuppaavat olemaan pitkäikäisiä. Elinikää mitataan kuukausien sijaan jopa vuosissa. Tähän vuosikastiin kuuluu ehdottomasti Street Fighter V. Alkutaipale ei kuitenkaan sujunut kuten Strömsössä, vaan tie menestykseen oli kovin kivinen. Neljä vuotta sitten julkaisussa pelimoodeja oli vain kokonaisuudessaan kolme, hahmorosterista puuttui sarjalle tärkeitä hahmoja ja lagi nettipeleissä oli ajoittain rajua. Hyvän tovin ei matseista myöskään tullut merkintöjä, jos vastustaja päätti ilkeyksissään vetää nettipiuhan modeemista matsin päätteeksi.
Street Fighter V kuitenkin hoiti yhden tärkeän seikan nappiin. Taistelumekaniikat olivat äärimmilleen hiottuja. Pelaaminen oli hauskaa ja koukuttavaa. Jokainen ansaittu voitto vain ruokki tahtotiloja palata seuraavana päivänä virtuaaliareenoille.
Jonkin ajan kuluttua peliin ilmestyi täysin tarinavetoinen yksinpeli, joka ei ollut yhtään hassumpi. Sitten alkoivat rosteripäivitykset. Hahmokaarti alkoi täydentyä niin tutuista ja turvallisista kuin uusista, mielenkiintoisista taistelijoista. Taustalla hiottiin aktiivisesti myös edellä mainittuja epäkohtia pikku hiljaa parempaan kuosiin.
Tahtia jatkui tasaiseen kolmen kauden verran, jonka jälkeen ensimmäinen välimalliversio, Street Fighter V: Arcade Edition, puskettiin pihalle. Arcade Edition toi mittavasti sisältöä yksinpelimuotoihin. Se lisäksi esitteli V-Trigger II -toiminnallisuuden, joka toi lisää maustetta kamppailuihin, tarjoten kokeneemmille pelureille mahdollisuuksia varioida omaa suosikkihahmoansa uusien vastahyökkäyksien tai aktivoitavien voimahyökkäyksien muodossa. Kaikki ensimmäisestä kolmanteen kauteen sisältyneet hahmorosterit kuuluivat mukaan pakettiin.
Nyt hetki sitten julkaistiin taas uusi versio, Street Fighter V: Champion Edition, joka sisältönsä puolesta antaa viitteitä siitä, että kuudennen osan työstäminen on jo alkanut. Miksikö? No siksi, että Champion Edition käytännössä tarjoaa lähes kaiken peliin julkaistun sisällön käsien ulottuville, ja vielä erittäin kohtuullisen hintalapun muodossa. Päivitys maksaa tällä hetkellä 25 euroa ja itse peliversio kustantaa muutaman euron verran lisää.
Mutta onko jo yli neljä vuotta vanha peli edelleen hankkimisen arvoinen? Löytyykö nettipeleissä muita kanssapelaajia? Vastauksena sanottakoon: kyllä ja ehdottomasti!
Mitä Champion Edition sisältää:
- Kaikki kausien 1-4 hahmot sekä Gill ja Seth
- 34 taisteluareena (turnajaisareenat eivät sisälly mukaan)
- Yli 200 asuvalintaa + lukuisia värivaihtoehtoja
- Toinen V-Skill (julkaistu CE:n myötä, sisältyy myös Arcade Editioniin)
Katutaistelun lumo viehättää edelleen
Myönnän, en kovin paljoa pelannut Street Fighteria neljännen kauden aikana, vaikka edeltävällä kaudella tunteet sarjaan lämpenivät uudestaan ikonisen Sagatin palattua taisteluareenoille.Olen Sagat-fani. Aina ollut. Fanitan myös Balrogia, Codya ja Akumaa. Kaikki nämä löytyvät nykyisellään rosterista. Hahmorepertuaaria tarkemmin syynätessä valikoima on kasvanut vahvemmaksi, vaikkakaan se ei ihan ole tasoltaan Ultra Street Fighter IV:n veroinen, mikä nähtiin myös PS4-käännöksenä nykysukupolven alkutaipaleilla. Valittavana on 40 hahmon verran, jotka Ryun ja Kenin poislukien poikkeavat toisistaan yllättävän paljon. Melkein jokaiselle jotakin. Sanon melkein, koska pelisarjan oma Bruce Lee -hahmo, Fei Long, puuttuu rosterista. Tämä saattaa kuulostaa nipottamiselta, mutta omasta mielestäni tämä on mainitsemisen arvoinen puute. Se on puute jo siinäkin mielessä, että vertailussa kaikilta muilta kilpailijoilta sellainen löytyy. Tekkenissä se on Marshall Law, Soul Caliburissa hahmo nimeltä Maxi ja Mortal Kombatissa Liu Kang.
Champion Editionin myötä sarjan uusimmat taistelijat ovat Gill ja Seth, joista ensimmäinen otti jo joulukuun lopulla varaslähdön. Gillin tunnistaa erikoisesta sinisen ja punaisen värisekoituksesta. Hänen perusliikkeensä muistuttavat etäisesti velipoikansa Urienin tyyliä. Hänen erikoishyökkäyksensä hyödyntävät muun muassa tulta ilmateitse, jotka pakottavat vastustajan perääntymään tai blokkaamaan, antaen Gillille lisää liikkumatilaa. Vastavuoroisesti hän voi hyödyntää myös jäähyökkäyksiä, jotka mahdollistavat kombojen varioimisen. Tämä vaikeuttaa melkoisesti toisen osapuolen mahdollisuuksia arvailla, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Naisellisen vartalon ja miehekkään äänen omaava tappokone, Seth, on aikamoinen ilmestys. Hän on myös mitä todennäköisemmin Street Fighter V:n viimeinen täydennys hahmokaartiin. Innostuin hetkeksi hienojen YouTube-videoiden demonstroimana kokeilemaan häntä muutaman päivän, mutta omaan makuuni Seth on aivan liian kinkkinen pelattavaksi. Kombot ovat haastavia viedä loppuun. Hänen erikoiskykynsä ovat myös poikkeuksellisia. Sen sijaan, että erikoishyökkäyksillä haettaisiin suoraan vahinkoa, niiden tavoitteena on enemmänkin eliminoida välimatkaa nopeasti vastustajaan. Seth on mestarin käsissä todella pelottava kombokoneisto. Lisäksi hän pystyy matkimaan kenen tahansa sen aikaisen vastustajan erikoishyökkäyksiä, tehden Sethistä entisestään vaikeamman hallita, koska pelaajalla on oltava tuntumaa useammasta hahmosta.
Lisämaustetta mitallinen kerrallaan
Termit V-Skill, V-Rehersal ja V-Trigger ovat varmasti monelle tässä vaiheessa remmiin hyppääville puuta heinää, ja koen, että tässä olisi Capcomilla ottaa mallia kilpailijoista ja implementoida kaikki tärkeä tieto tutoriaaleiksi, vaikka edes tekstimuodossa. Lyhykäisyydessään V-Trigger ja V-Reversal ovat aktivoitavia kykyjä eli ne vaativat mittaria. V-Trigger voi hahmosta riippuen aktivoida tiettyjä voimahyökkäyksiä, kasvattaa tilapäisesti vahingon määrää tai mahdollistaa vastahyökkäyksiä, jotka horjuttavat vastustajaa ja avaavat pienen raon kombottamiselle. V-Reversalin ainut tarkoitus on keskeyttää vastustajan hyökkäys, tilanteesta riippuen jopa kesken hyökkäyssarjan. Se avaa myös ikkunan vastahyökkäyksille tai muuten vain antaa liikkumavaraa, jos oma hahmo on vaikkapa reunalla. V-Skill on ainut kyky, jota voi hyödyntää ilman tarvetta täyttää mittari ensiksi. V-Skill voi olla mitä tahansa väistön, hyökkäyksen tai harhauttamisen väliltä.
Uusia pelaajia silmällä pitäen harjoittelumoodi tarjoaa mahdollisuuden hioa V-kykyjä, ja se on itsessään työkaluna todella kattava. Sillä pystytään demoamaan lähes kaikenlaisia tilanteita, kiitos nauhoitustyökalun ja monipuolisten säätöjen. Moodi kuitenkin luottaa liikaa pelaajan tietotaitoon ymmärtää, miten mikäkin toimii. Jotta mättämisestä saa enemmän irti, on melkein siirryttävä hakemaan oppeja YouTuben kautta. Meidän onneksemme Street Fighter -yhteisö on hyvin aktiivinen ja videomateriaalia löytyy helposti perusteista kehittyneempiin tekniikoihin.
Arcade Edition lisäsi kullekin hahmolle toisen V-Triggerin. Champion Edition kasvattaa entisestään kunkin liikevariaatioita V-Skill II:n muodossa.
Omalla kohdallani yksi merkittävimmistä parannuksista CE:n myötä on huimasti parantunut nettikoodi. Erittäin harvoin enää vastaan tulee lagisia pelejä, kun aiemmin keskimäärin neljännes matseista sisälsi hidasteluita ja ruudun töksähtelyä. Toimiva nettikoodi ja reilu mätsääminen ovat taistelupeleissä mielestäni tärkeimpiä seikkoja. Street Fighter on suosionsa ansiosta tässäkin saanut paljon anteeksi.
Pelaajia verkossa edelleen tuntuu riittävän, ja Champion Edition loi taatusti lisää taisteluintoa alemmille rankkauksille.
Kaikille jotain hyvää
Tulokkaille pakettia on äärimmäisen helppo suositella. Vajaan kolmen kympin hintaan saa paljon vastinetta. Street Fighter V on myös visuaalisesti kestänyt hyvin aikaa ja se näyttää edelleen hyvältä. Arcade Editionin tai kausipasseihin sijoittaneilla vastine on jo paljon pienempi. Laajennuspäivitystä ei ole porrastettu sen kummemmin – päivityksen hinta on kaikille sama. Harvemmalla kuitenkaan on suurinta osaa areenoista tai asuista avattuna, joten sen osalta suositus on edelleen positiivisen puolella.