Aiemmin Xbox-puolella lähinnä ajopeleillään kunnostautunut kehittäjätiimi Climax siirtyy roolipelien maailmaan uusimmalla tuotoksellaan. Sudeki on tarina neljän urhean sankarin seikkailuista valon kahtia jakamassa höyrytekno-fantasiamaailmassa.
Etukäteisraporttien perusteella pelistä saa hyvin roolipelimäisen kuvan, mutta se illuusio on pakko rikkoa heti kättelyssä. Sudeki on toimintaseikkailu, joka kuitenkin sisältää runsaasti roolipelillisiä elementtejä.
Alku hyvin, kaikki hyvin?
Pelin startatessa pelaaja ohjastaa Tal-nimistä sankaria ja käy läpi tarinamuotoon upotetun tutorial-jakson. Pitkään ei sankarin tarvitse taivaltaa yksinäisyydessä, sillä seikkailun kiemurat tuovat varsin pian kolme taistelijaa mukaan monsterijahtiin. Näistä kaksi, Ailish ja Buki, ilahduttavat miespuolista pelaajakansaa varsin aistikkaalla pukeutumisellaan. Naisellisen hauras ulkonäkö kuitenkin pettää, sillä neitien latex-haalareiden taskuista löytyy vihollisen kiusaksi varsin tuhovoimaista kalustoa. Myös komppanian miespuolisilta (Tal ja Elco) jäseniltä löytyy riittävästi kättä pidempää.
Pelin käyttöliittymä toimii mainiosti – painikkeet ja kontrollit on sijoiteltu loogisesti eikä niiden opetteluun mene montaakaan minuuttia. D-padin jokaiselle suunnalle voi määritellä pikatoimintoja esimerkiksi osuma- tai taitopisteitä palauttaville juomille. Näppärä oivallus, tosin aluksi taistelun tiimellyksessä suunnat menivät sekaisin ja ohjastamani hahmo tuli nauttineeksi usein hiukan vääränlaista nektariinia.
Hahmojen kehittyminen noudattaa perinteisissä roolipeleissä hyväksi havaittua kaavaa. Kun pelihahmo saavuttaa tietyn kokemuspistemäärän, seuraa siitä eteneminen seuraavalle tasolle ja pelaaja saa parantaa hahmonsa yhtä (toisinaan myös useampaa) osa-aluetta tai hankkia käyttöön uusia Skill Strike -erikoiskykyjä. Ei suinkaan ole yhdentekevää miten pisteet jakaa, etenkin kun ottaa huomioon, että seikkailun lomassa kohdattavat loppuvastustajat hoidellaan yhdellä hahmolla.
Taistelujen ulkopuolella jokaisella hahmolla on erikoiskyky, joita on pakko hyödyntää matkan varrelle ilmaantuvissa tehtävissä.
Verta pakkiin
Vihollisten nöyryyttäminen tapahtuu reaaliaikaisesti, jolloin pelaajan kontrolloi yhtä pelihahmoa kerrallaan. Pelaajan hahmoista Tal ja Buki käyttävät lähitaisteluaseita, kun taas Ailish ja Elco luottavat pidemmän kantaman arsenaaliin. Lähitaistelu koostuu tavallisista iskuista joita annetaan X ja A -painikkeiden avulla sekä niiden yhdistelmistä eli komboista. Tavallisten hyökkäysten tukena ovat Skill Striket, joita hahmo voi suorittaa taitopisteiden salliman määrän. Viimeisenä mahdollisuutena käytettävissä ovat Spirit Striket, jotka joko omaavat valtavasti tuhovoimaa tai vaihtoehtoisesti boostaavat pelaajien hahmoja merkittävästi. Pitkän kantaman aseilla taistellaan ensimmäisestä persoonasta räiskintäpeleille ominaisella tyylillä.
Taistelutyylien välinen balanssi ei aivan ole kohdallaan, sillä lähitaistelu on huomattavasti hankalampaa kuin kaukoaseilla röpöttely. Muuten taistelusysteemi toimii mainiosti, tosin perinteisten roolipelien ystävät varmasti kaipaisivat siihen taktisempaa otetta.
Käyttäjän siirtyessä selailemaan valikoita, taistelu hidastuu, mutta ei pysähdy kokonaan. Päätökset on siis tehtävä suhteellisen nopeasti, ellei halua maistaa vihollisen miekkaa tai muuta taisteluvälinettä.
Taistelualue on harmittavasti rajattu, joten karkuun juokseminen ei tule kysymykseen. Viholliset eivät myöskään väijy puun takana pelaajaa odottelemassa, vaan teleporttaavat paikalle taistelun alussa. Tämä latistaa hivenen pelifiilistä, etenkin kun vihollisia ilmestyy vain tiettyihin samoihin paikkoihin.
Kauneus on katsojan silmässä
Pelin graafinen toteutus on huippuluokkaa. Seikkalijaryhmä samoilee värikylläisessä fantasiauniversumissa, joka on täynnä pieniä, tarkasti mallinnettuja yksityiskohtia. Maisemat piirtyvät pitkälle horisonttiin, ja niitä pysähtyy miltei väkisin ihailemaan matkan varrelle osuvilta kallionkielekkeiltä käsin.
Taisteluissa lentävän veren lisäksi visuaalista nautintoa tarjoillaan erikoiskykyjen höysteenä. Tällöin toiminta hidastuu ja kamera zoomaa lähemmäs ohjattavaa hahmoa. Korkeat valopatsaat ja muut näyttävät efektit säestävät pelihahmoa tämän manatessa loitsuja liikkeelle.
Kuin juna raiteillaan
Sudekin tarina lähtee liikkeelle varsin verkkaisesti, mutta sisältää muutamia varsin mielenkiintoisia käänteitä. Kliseinen? Ehkäpä, mutta ainakin näyttävästi toteutettu. Pelin värikästä ja elävää maailmaa säestää korvia miellyttävä äänimaailma – kotiteatterin omistajille jokaisen kaiuttimen kautta.
Pelin juonikuvioon ja maailmaan liittyy myös sen suurin heikkous – lineaarisuus. Pelaaja suorastaan pakotetaan etenemään oikeaan suuntaan, eikä valinnan vaihtoehtoja juuri ole. Myös pelin ongelmat ovat aikuiseen makuun turhauttavan helppoja, ilmeisesti kohderyhmänä ovatkin nuoremmat pelaajamassat.
Keskustelut ei-pelaajahahmojen kanssa rajoittuvat vaihtoehdoista valitsemiseen, eikä niihin ole sisällytetty erilaisia lopputuloksia Star Wars: Knights of the Old Republicin tyyliin.
Sudeki on myös varsin lyhyt, läpipelaaminen onnistuu alle 15 tunnissa – tosin kaikkien sivutehtävien ja haasteiden läpäisyllä peliaikaa saa useita tunteja lisää. Peliä kannattaa siis pelailla kaikessa rauhassa, eri alueita tutkien ja kauniista maisemista nautiskellen.
Sudekin lyhyt oppimäärä
Roolipeliksi Sudekista ei valitettavasti ole – toivottavasti sitä ei sellaisena myöskään markkinoida. Toiminnallisena action-vääntönä se sen sijaan tarjoaa lyhyen mutta audiovisuaalisesti toimivan viihdepaketin sekä tietysti lievittää Fablen odotuksesta aiheutuvaa tuskaa.
Sudeki ei myöskään ole moninpelaajille, sillä minkäänlaista jaetun ruudun moninpeliä, Xbox Live -tuesta puhumattakaan, pelistä ei löydy.