Hieman takavasemmalta julkaistu Tenchu: Return from Darkness on jäänyt Yhdysvalloissa samaan aikaan julkaistun ja ylistetyn Ninja Gaidenin varjoon. Toisin kuin kilpailijansa, Tenchu vaikuttaa lähestyvän ninjojen toimintatapoja, koko kulttuuria ja sen mytologiaa hieman realistisemmin. Ehkäpä realistinen on kuitenkin väärä sana, kun puhutaan pelistä jossa taistellaan demoneita ja muita hirviöitä vastaan, mutta sanotaanko kulttuurihistoriallisesti tarkemmasta näkökulmasta. Xboxille peli on kääntynyt PS2:den Tenchu: Wrath of Heavenista, yli vuosi sitten julkaistusta pelistä. Xboxille peliin on lisätty muutamia uusia liikkeitä, esineitä, tehtäviä, välianimaatioita, sekä Xbox Live -tuki. Pelin grafiikoita on myös päivitetty.
Peli nojaa rankasti hiiviskelyyn ja näyttäviin teloitustappoihin. Hiiviskelyä helpottaa se, että pelin ympäristöt ovat erittäin kolmiulotteisia, eli suurta osaa näyttelevät myös talojen katot ja muut korkeuserot. Näihin korkeisiin paikkoihin päästään kätevästi ns. grappling hookilla, eli heittokoukulla. Kyseinen väline lisää mukavan taktisen elementin peliin. Tenchussa on heti alussa valittavana kaksi hahmoa, Rikimaru ja Ayame, joilla pelattaessa tarina on erilainen. Kolmannen hahmon, Tesshun, saa avattua kun pelaa pelin läpi. Tenchun yksinpeli kattaa 11 sopivan pitkää tehtävää.
Juonenkuljetus
Tenchu sijoittuu 1500-luvun Japaniin, jossa salaperäiset Tenrait tavoittelevat valtaa. Pelaajan tehtävänä on estää vihollisten valtapyrkimykset.
Tenchun juoneen on todella vaikea päästä sisälle. Pelissä esitellään lukuisia hahmoja, jotka pelintekijöiden mielestä pelaajan pitäisi tuntea. Tämän lisäksi välianimaatioissa ja juonessa viitataan myös edellisiin peleihin, sen enempää pelien menneisyyttä selittelemättä. Pelisarjaan ensikertaa tutustuvalle tämä saattaakin aiheuttaa turhautumista; mistään ei saa mitään irti. Juoni vaikuttikin erittäin sekavalta, sekä tehtävät irrallisilta. Esimerkiksi: ensin pelaajan pitää tappaa vakooja. Kun vakooja on kylmäverisesti teloitettu, yhtäkkiä etsitään jotain pahaa miekkaa, joka houkuttelee pahuutta. Vaikkakin Xbox versioon on lisätty välianimaatioita selventämään tarinaa, ne eivät siinä täysin onnistu.
Ehkäpä jos tuntisi muiden pelien juonet, saisi tästäkin jotain irti. Mutta missään jatko-osassa ei mielestäni saa jättää juonta sen oletuksen varaan, että pelaaja on tutustunut vanhempiin peleihin. Juoni nopeasti jääkin taka-alalle ja yhtäkkiä huomaa metsästävänsä vain sitä seuraavaa hienoa salamurhaa.
Kontrollit ja Ohjattavuus
Tenchun ylivoimaisesti suurimmat puutteet ovat kontrollit ja kamera. Vasemmasta tatista liikutetaan hahmoa ja oikeasta kameraa, tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä onhan tämä järjestelmä toiminut muissakin peleissä (mm. Hunter: The Reckoning). Tenchussa se ei kuitenkaan toimi. Kamera on sekoitus automaattista ja manuaalista kameraa, rauhallisina hetkinään se toimii täysin pätevästi, mutta juuri kun on tekemässä jotain ratkaisevaa, riistäytyy kamera käsistä. Omituisin ratkaisu oli mielestäni se, jos pelaajan hahmo on jyrkänteen reunalla, niin kamera siirtyy kuvaamaan rotkon pohjaa. Eli ylhäältä alaspäin. Hyödyllistä tämä on talojen katoilla, mutta kun katsoo mustaan syvyyteen ja varmaan putoamiskuolemaan, ei talojen katot paljoakaan lohduta.
Toinen käsittämätön idea on se jos ninja haluaa edetä hiiviskellen, niin silloin liikesuunnat ovat eteen, taakse ja sivuille. Viistoon ei voi siis liikkua. Kamera ei myöskään pidä hiiviskelystä, se näyttää mahtavia lähikuvia hahmon takaraivosta ja seinistä. Tähän voisi olla korjauksena manuaalinen kamera, mutta jostain syystä pelaaja ei pysty liikkumaan, jos haluaa katsella manuaalisesti ympärilleen. Sama liikkumattomuuden periaate pätee myös erinäisiin tavaroihin, joita käytetään tähtäämällä, esimerkkeinä vaikkapa heittokoukku ja jousipyssyt. Tämä tekee pakenemisen lähes mahdottomaksi. Itse taistelu toimii kuitenkin mallikkaasti, vaikkakin se degeneroituu nopeasti pelkäksi X-napin rämpyttämiseksi. Kamera yrittää tässäkin tuhota pelikokemuksen, mutta lukituksella se hoituu. Jostain syystä suojatessaan ei voi kuitenkaan liikkua. Jokin trendi kenties?
Äänet ja Grafiikka
Pelin musiikkeja kestin puolisen tuntia. Parin buranan ja tauon jälkeen laitoin äänenvoimakkuuden minimille. Eli sen enempää en osaa musiikeista sanoa.
Tenchussa on mukana myös alkuperäiset äänet, jotka voi laittaa päälle valikon kautta. Pelasin peliä molemmilla vaihtoehdoilla, ja kielivalinnasta riippumatta toteutus on loistavaa. Ääninäyttelijät ovat huippuluokkaa, joskin välillä dramatiikka menee hieman liian pitkälle (kuten Japanilaisilla näyttää olevan tapana). Äänitehosteet ajavat myös asiansa, joskaan eivät ole huippuluokkaa. Esimerkkinä askelten äänet, jotka kuulostavat kuin hahmolla olisi puukengät jalassaan. Erikoista oli myös sateisissa kentissä se, että äänet eivät muutu, käveli sitten soralla tai vesilätäkössä.
Vaikka pelin ulkoasua on parannettu huomattavasti PS2:den ajoista, ei se kuitenkaan ole huippuluokkaa – mitään silmäkarkkia on turha etsiä. Grafiikat kuitenkin toimivat, eikä häiritsevää vilkkumista tai sahalaitoja juurikaan näy. Grafiikat pyörivät myös sulavasti, joskaan tämän näköisessä pelissä hidastelua ei voisi missään tapauksessa suvaita.
Xbox Live
Liven kautta on pelattavana kaksi pelimuotoa: Co-operation, jossa pääsee yhden ystävänsä kanssa suorittamaan tehtäviä ja Versus, jossa taistellaan vastakkain ystävän kanssa. Vastakkain pelatessa pelissä on myös tekoälyn ohjaamia vastustajia, jotka toimivat uskottavasti. Heikkoutena voisi pitää lähinnä peliseuran puutetta. Suomalaisten pelaajien löytäminen on kiven alla ja tämän takia pelin paras puoli, eli co-op -pelimuoto menee hukkaan. Ulkomaalaisten kanssa taktiikoiden hiominen on erittäin vaikeaa ja peli tuppaakin menemään yksinjuoksenteluksi. Toki asiallistakin peliseuraa löytyy, kunhan jaksaa hetken kärsivällisesti etsiä. Ulkomaalaisilla servereillä on tosin usein melkoisia lagiongelmia, eikä peleistä tule monesti mitään toiminnan tökkiessä pahemman kerran.
Kaikki kuusi moninpelin tehtävää ovat pääjuonesta irrallisia, sekä vaikeustasoltaa hieman yksinpelipuolta haastavampia. Huvi ei ole kuitenkaan pitkäikäistä, johtuen tehtävien vähäisestä määrästä.
Kokonaisuutena Live-osio on ylivoimaisesti Tenchun paras puoli, vaikkakin se kärsii hiukan edellämainituista ongelmista.
Yhteenveto
Tenchu on ristiriitainen kokemus. Tallennuksien puutteen ja yllättävien putoamiskuolemien pitäisi ajaa pelaaja mielipuolisuuden partaalle, mutta silti huomasin aloittavani aina alusta. Vastustajien tekoäly ei myöskään silmiä hivele, jos käy huitaisemassa vihollista miekalla ja juoksee nurkan taakse piiloon, niin vihollinen ei ala jahtaamaan pelaajaa, vaan toteaa vähän ajan päästä, että eipä se varmaan mitään ollut. Ja jatkaa partiointiaan.
Jostain syystä peli jaksaa kuitenkin pitää otteessaan kunnes se on pelattu loppuun saakka. Kameraongelmat, kontrollit ja useat yllätyskuolemat heikentävät kuitenkin yksinpelikokemusta ja aiheuttavat turhautumista. Moninpeli Xbox Livessä taas olisi voinut olla pelin pelastaja ja nostaa sen keskinkertaisuuden suosta, mutta taistelun tylsyys häiritsee vastakkain pelattaessa ja tehtävien vähyys sekä rankka lagi masentavat co-operative -moodissa.
Jos olet anteeksiantavainen pelin puutteille ja aihepiiri kiinnostaa, saattaa Tenchu olla oikea valinta. Muussa tapauksessa kannattaa odottaa edullisempaa hintalappua.