Tenniskentillä on historian saatossa nähty monia pahoja poikia, mutta kukaan ei vedä vertoja 10tons-pelitalon Tennis in the Face -pelin sankarille, Pete Pagassille.
Petellä ei aina mennyt hyvin, hän kun jäi koukkuun energiajuoma Explodziin. Ura meni alas viemäristä, ja lopulta ajauduttiin siihen pisteeseen, että vieroitushoito kutsui. Sieltä selviydyttyään Pete aloittaa kostoretken vannoen pelastavansa kaupungin pahalta energiajuomavalmistajalta. Tennismaila aseenaan Pete marssii läpi reilun sadan kentän tennispalloilla ja satunnaisilla räjähtävillä energiajuomatölkeillä varustettuna tuhoten erilaisia Explodzin kätyreitä.
Turpiin vaan ja tuplaten
Pelin perusidea on yksinkertainen, osua joko suoraan tai kimmokkeella kentällä oleviin hahmoihin. Tennispallot lentävät suoraan ja osuessaan esteeseen muuttavat suuntaa kuin biljardipallo. Silloin tällöintulee vastaan kenttä, jossa tennispallot on korvattu joko kokonaan tai osittain räjähtävillä energiajuomatölkeillä. Tölkkien lentorata on enemmän ballistinen kuin suora, ja lisätuhoa syntyy, kun tölkki muutama sekunti osuman jälkeen räjähtää. Toisinaan suora hyökkäys on mahdoton, ja pitää hyödyntää kentälle ripoteltuja räjähteitä, rautaläjiä, laudanpätkiä, tennispallokoteloita tai muita apuja. Osa kentistä on suoraviivaista kulmien laskentaa, osa vaatii pitemmälle vietyä päättelyä. Selvää on, että tuurillakin on osansa pelin kulussa. Vaikka kuinka siirteli sormea ruudulla ja koitti kulmia arvioida, muutama mukava yllätys tuli kun kimmokkeesta saikin vielä sen piilossa olevan tiputettua. Hymy tulee väkisinkin suupieliin onnistuneen osuman heitellessä ragdoll-mallinnettuja kätyreitä hulvattomasti pitkin pelikenttää.
Kaupunki ilman lakia
Peten matka käy läpi eri kaupunginosien, joita avautuu, kun riittävän monta kenttää nykyisessä kaupunginosassa on läpäisty. Osia on kahdeksan ja jokaisessa osassa on kymmenkunta tehtävää. Kaikkia tehtäviä ei aina tarvitse suorittaa, jotta pääsee eteenpäin. Tämä antaa hieman armoa ja mahdollistaa taktikointia. Vastaan tulee myös minipelejä sekä eritasoisia mitalihaasteita, joista saa lisäpisteitä.
Konnat kehiin
Matka huipentuu tehtaan löytymiseen. Kun Pete siirtyy tehtaaseen kartan viimeisen ruudun kautta, alkaa pelin lopullinen vaihe. Vastassa on tuttuja kenttiä, mutta nyt ne pitää läpäistä pienemmällä ammusmäärällä, eikä jatkoon pääse ennen kuin kenttä on läpäisty. Siinä tulee päästettyä muutama kirosana, kun näytölle lävähtää juuri se kenttä, jonka puolittain onnella pääsi läpi sillä viimeisellä tennispallolla – jota ei enää ole käytettävissä.
Pelin tekijät ovat itsekin mukana kartalta löytyvästä kentästä. Sitkeistä yrityksistä huolimatta kenttä on toistaiseksi selvinnyt voittajana ja itse pidän sitä koko pelin vaikeimpana kenttänä. Kaikki tuon kentät hahmot ovat kyllä saaneet tennispalloa naamaan, mutta eri kertoina. Ehkä vielä koittaa se päivä, kun tuokin kenttä on valloitettu.
Rautakoura
Mitä jäi käteen? Yhden illan hupi, josta irtosi useampi nauru ja muutama turhautuminen. Pelaamatta jäi joitain kenttiä, joihin voi palata myöhemmin, mutta mitään kiirettä uudelleenpeluuseen ei ole. Peli toimi moitteettomasti, mutta tekninen taso onkin ollut 10tonsin peleissä jo pitkään kohdallaan. Peli antaa hyvin vastinetta muutaman euron kauppahinnalle, jos kaipaa pikkukivaa pelattavaa.