Terminator 3: The Redemption on kolmas peli Terminator-lisenssin alla. Pelin on kehittänyt Paradigm Entertainment, sama yhtiö, joka kehitti myös ensimmäisen Terminator-pelin Dawn of Fate. Murska-arvosteluita keränneen The Rise of Machinesin taas kehitti Black Ops. Tosiasia on, että kumpikaan varhaisemmista peleistä ei kerännyt kehuja yhdessäkään mediassa, ja ne saivat pelaajat toivomaan, että bitti-Arnold ei tulisi takaisin. Kuvernööri kuitenkin päätti lähteä tukemaan pelisarjaa viimeisen kerran, ja pelin nimi taisi tällä kertaa olla enne
Kom vit mii, if yuu wanna livf
Vaikkakaan en ollut pelannut aiempia Terminator-pelejä, niin silti niiden kyseenalainen maine oli kantautunut minunkin korviini. Heti alusta kuitenkin huomasin, että tämä peli ei ole samaa maata edellisten osien kanssa. Peli seuraa kolmannen Terminator-elokuvan juonta tarkasti, mutta muutamassa kohdassa juonen kanssa onkin otettu vapauksia. Eli peli saattaa tuntua tutulta elokuvan nähneille, mutta se silti yllättää ajoittain. Vaikkakin poikkeamat juonesta saattavat tuntua piristäviltä, niin ne ovat silti ärsyttävän irrallisia ja absurdeja jopa Terminator-lisenssissä. Peli tekee kuitenkin tehtävänsä juonen puolella, eli se täydentää elokuvan juonta juuri sopivalla tavalla.
Pelin juonta ryyditetään suorilla otteilla elokuvasta. Nämä videonpätkät nostattavatkin tunnelmaa joksikin aikaa, mutta aina välillä Paradigm on päättänyt myös käyttää hieman puutteellista pelimoottoria välianimaatioiden tekemiseen. Päätös vaikuttaa, ainakin elokuvan juonta noudattavissa kohtauksissa, todella naurettavalta. Hahmot nimittäin sätkivät, pyörivät ja vilkkuvat ympäriinsä, joten juonen seuraamisesta näissä kohtauksissa ei tule mitään. Itse pelin puolella moottori toimii kuitenkin lähes moitteettomasti. Se ei kuitenkaan tarjoa kauneinta tai sulavinta grafiikkaa.
Pelin toimintakohtaukset on kasattu edellisten osien tapaan eri genreistä. Peli sulattaa lähes saumattomasti yhteen ajoneuvojen ajamista, kyydissä olemista, lentämistä sekä kolmannesta persoonasta kuvattua räiskintää. Suurimmassa osassa tehtävissä pelaajan tehtäväksi kuitenkin lankeaa näistä tylsin osa-alue, eli ampujana oleminen. Tämä pelimuoto meneekin lähes pakosti aivottomaksi räiskinnäksi. Valitettavasti kiinnostavin osa-alue, eli kolmannen persoonan kuritus, on jätetty pienimmälle huomiolle. Jalkaisin Kuvernöörillä on lukuisia erilaisia lähitaisteluliikkeitä, jotka luodaan yhdistelemällä A ja X nappeja. Taisteluliikkeiden lisäksi terminaattori voi kantaa kahta asetta mukanansa. Yllättäen myös ajamista ja ampumista yhdistelevät kohtaukset ovat onnistuneet lähes täydellisesti, vaikka pelaaja joutuukin keskittymään kahteen vaativaan osa-alueeseen samanaikaisesti. Ajokohtaukset vangitsevatkin elokuvan hektisen tunnelman lähes täydellisesti.
Ai want yoor clouths, yoor boots an yoor motorcycel
Peli yllättää varmimmin kuitenkin vaikeusasteellaan. Joissain tapauksissa vaikeus voisi ollakin positiivinen ominaisuus, mutta Redemptionissa ei. Peli on nimittäin teennäisen vaikea, eli se hakee vaikeutensa vähäisten tallennuspaikkojensa (kerran kentän alussa), sekavien ajoreittiensä sekä puutteellisten tehtävänantojensa kautta. Monet takaa-ajokohtaukset joutuukin pelaamaan monia, monia kertoja ja taas uudelleen, kunnes löytää nopeimman reitin. Suurin osa tehtävistä myös päättyy yllättävään loppuun, kun pelaajalla ei ole hajuakaan tehtävästä ja toimintatavoista. Peliä pelatessaan kannattaakin pitää ikkunat ja ovet kiinni, jotta Xboxin lentomatka olisi mahdollisimman lyhyt turhautumiskohtauksen yllättäessä.
Vaikka usein esiintyvät ajokohtaukset ovat hyvin toteutettuja ja ne tarjoavat vaihtelua tavoitteissaan, (kuten kohtaus jossa pelaajan pitää pudottaa T-X-terminaattori auton päältä ajamalla päin esteitä) niin silti niitäkin riivaa tietty aivottomuus ja pian tuleekin kuva, että pelaaja yritetään kiidättää mahdollisimman vähin havainnoin ja muistikuvin pelin läpi. Ajokohtaukset myös toistavat toisiaan suhteellisen paljon, vaikka välillä ratsastetaankin jättimäisillä vihollisroboteilla autojen sijasta. Loppujen lopuksi peli tuleekin kiidettyä läpi ja pelin 14 eri tehtävää tuntuvat menneen hujauksessa. Peliaikaa Redemption tarjoaa mitättömät n. kahdeksan tuntia, vaikka pelaajaa yritetään kampittaa loppupuolen lähes mahdottomilla tehtävillä. Lisä-aikaa peliin yritetään hakea kentistä saatavilla kokemuspisteillä, joita pitää kerätä parantaakseen oman terminaattorinsa muutamia tarpeettomia ominaisuuksia. Pisteillä saadaan myös avattua muutamia videoklippejä ja storyboardeja, joskin nämä tulevat myös elokuvan mukana ja niiden katsominen on paljon kätevämpää DVD-soittimen kautta. Kenttiin voi myös palata hakemaan pisteitä, eli teurastamaan enemmän vihollisia, mutta tämä ei varmaan tule mieleen kenellekään täysjärkiselle.
Terminator 3: The Redemption sisältää myös kahden pelaajan co-op-tuen jaetulta ruudulta. Tällä pelimuodolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä pääjuonen, eikä terminaattorien kanssa, vaan pelaajat istutetaan kahden ihmissotilaan saappaisiin. Näiden sotilaiden tehtävänä on teurastaa lähes loputtomasti T-900 robotteja tulevaisuuden taistelukentillä. Tämä pelimuoto yhdistää yksinpelin aivottomimmat osa-alueet, eikä sitä jaksa montaa minuuttia pelata.
Pelin ääninäyttelyn hoitavat elokuvan näyttelijät, joten mitään valitettavaa ei pitäisi olla tällä saralla, mutta kun on. Vaikka itse Arnoldin piti hoitaa hahmonsa repliikit, niin taisivat kuvernöörin tehtävät tulla pelin tekemisen tielle, sillä iso A on kuulemma puhunut vain puolet dialogistansa. Loput repliikit hoitaa jostakin pimeästä ja syvästä kolosta repäisty b-luokan liioitteleva imitaattori ja sen kyllä huomaa kuuroinkin pelaaja.
Hasta la Vista, Baby
Terminator 3: Redemption tarjoaa keskinkertaista huvia, keskinkertaisilla grafiikoilla ja keskinkertaisella toteutuksella. Mitä muutakaan voi odottaa keskinkertaiseen elokuvaan pohjautuvalta peliltä? Peli on loppujenlopuksi kuitenkin viihdyttävä, mutta rasittava vaikeusaste ja pelin käsittämättömän lyhyt kesto pilaavat tunnelman lähes totaalisesti. Täyttä hintaa tämänkaltaisesta kertakäyttöisestä pelistä ei kannata maksaa. Peliä voi suositella vain täysille Terminator fanaatikoille, joskaan aina sekään ei riitä. Elokuvakin on viihdyttävämpi ja yli puolet halvempi. Peliä kannattaa kokeilla ennen ostoa, mutta muuten se kannattaa jättää hyllyyn, odottamaan tuomion päivää.